Voi voi

Inca lopetti hyppäämisen sängylle/sohvalle kun seinään :( Ja muuttui ihan totaalisen flegmaattiseksi. Mentiin aamulla hissillä alas ja sillä on tapana venytellä siellä seinää vasten. Se siis seisoo ja venyttelee etutassut semmosessa kaiteessa, joka on hissin seinässä. Se kaide on ihmisiä varten, että siitä voi pitää kiinni, kai.

No yhtäkkiä se kiljahteli ja oli ihan paniikissa ja hätääntynyt, enkä tajunnut, mikä sille tuli. Ajattelin, että se on tassunsa loukannut, mutta ei tassuissa mitään vikaa ollut, eikä ole. Ulkona se kyllä käveli, mutta paljon rauhallisemmin, kun normaalisti. Yhdet raput kun mentiin ylös, se katsoi minua ja meni muutaman askeleen kummallisen toispuoleisesti ja vaikeasti ylöspäin. Siitä sitten aloin miettimään, että mikäs juttu tämä nyt on. Tulipa mieleen, että olisko venytellessä joku hermo selässä niksahtanut jumiin/lukkoon, mikä teki tosi kipeää ja nyt vaivaa. Inca on nimittäin samanlainen nyt, kun se oli tammikuussa. Ei ollenkaan oma itsensä. Makoilee vaan lattioilla, kierteli äskenkin sänkyä surkean näkösenä, mutta ei hypännyt, vaan lösähti makuualustalle.

Bottiloimea olen taas pitänyt, kun tultiin Paraisilta kotiin ja nytkin se on päällä, mutta jos selässä on hermo jumissa tms., ei se paljon varmaankaan auta. Kyllä se vaattii fyssaria, vaan mitenkä ajan saa, huoh. Hierojalle saa ajan nopeammin, mutta siitä ei ehkä ole paljonkaan hyötyä. Särkylääkettä annoin päivällä ja yöksi annan taas, josko siitä apua olisi edes vähän. Vaan eipä sitä voi montaa päivää antaa.

Onhan Inca jo juoksennellut Liinun kanssa ja eilen Viimankin kanssa vähän aikaa pellolla, mutta noin yleisesti ottaen olen rajottanut noitten kahden peuhaamista melkoisen rankalla kädellä. Liinuhan se on, joka käy Incan kimppuun ärhäkästi ja siitä se meno sitten alkaa. Ei siinä auta, kun viheltää peli poikki sutjakkaasti ja niin olen tehnyt heti, kun meno on liian hurjaa. Ehkä olis pitänyt olla vaan vielä tiukempi, vaikea tietää.

Voihan tässä toivoa, että Inca tuosta tokenee itsekseen, mutta toiveajattelua se taitaa olla, niin on koira surullisen oloinen kuin vaan koira olla saattaa.