Kuntoutusta ja siedätystä

Sen verran on edistystä tapahtunut, että olen nähnyt Incan venyttelevän takajalkojaan pari kertaa. Edelleenkään se ei hyppää, tämän kuun aikana se on hypännyt ehkä neljä viisi kertaa. Liinun kanssa se toheltaa välillä sisällä, vinguttavat lelua, repivät lelua, nujuavat ja muuta sellaista. Tämä touhu on lisääntynyt, mikä varmaan johtuu siitä, että Inca on pikkuisen paremmassa kunnossa ja siitä, että se on tylsistynyt. Se on melkoisen turhautunut, stressaantunut ja käy välillä ylikierroksilla, etenkin uloslähdöt ja lenkkien alkumetrit ovat lievästi sanottuna levottomia. Ottaa varmaan sitäkin päähän tämä tilanne, jota nyt on enemmän tai vähemmän kestänyt koko alkuvuoden. Ja se näkyy sitten käytöksessä.

Lenkit ovat 30-45 min ja pidän huolen, että se aika kävellään, ei jumiteta paikallaan ja nuuskita pitempiä aikoja. Ei ne lihakset seistessä vahvistu. Välillä se pääsee toviksi pellolle jäljestämään pupunpanoita ja välillä harrastetaan kepintunnistusta lenkkien aikana, mutta pääsääntöisesti vaan ravataan. Kerta päivässä käydään ylämäkikävelyllä kuntopolulla, siellä saa hyvää harjoitusta niin koiran kuin emännänkin takajalat :) Nyt olen pyrkinyt siihen, että teen kaksi lenkkiä Incan kanssa kahdestaan, yksi kolmistaan. Liinu pääsee vastapainoksi sitten esim. metsään juoksentelemaan tai hengailemaan mätsäreihin.

Sisällä levätään, tasapainoharjoitellaan ja pakitetaan. Harjoituksia on kaksi tai kolme päivässä ja ne ovat lyhyitä.

Liinu on saanut temmeltää metsässä ja pellolla sekä polskuttaa Jaaninojassa (se on se Aurajoen sivuhaara) ja siedättyä eilen ja tänään kaikenkarvaisiin koiriin mätsäreissä. Eiliset mätsärit Skanssissa olivat niin ahtaassa tilassa, että minuakin alkoi siellä ahdistaa, joten se oli semmoinen piipahdus vaan. Kupittaalla on paljon väljemmät vedet ja siellä me tänään hengailtiin tunnin verran, vaikka vilposta olikin. Jopa Liptonin pussitee maistui valtavan hyvältä ja vähän lämmitti. Ja tosiaan kaiken kokoisia ja näköisiä koiria oli melkoinen määrä Liinun ihmeteltävänä ja muutakin hälinää ja hulinaa ja haukuntaa ihan riittävästi. Nyt kun olimme siellä pidemmän tovin, Liinu rentoutui niin paljon, että se pystyi lopulta jo keskittymään hajujen haisteluun kaikkien koirien seassa. Kohta varmaan mennään kehäänkin, kunhan ensin opetan sille kehäkuviot. Ja kunhan tulee vähän lämpöisemmät kelit.