Tilanne ei ole muuttunut, ja miten olisikaan. Inca ei hyppää ja on melkoisen levollinen niin sisällä kuin ulkona. Teemme vaan kevyitä remmilenkkejä, ettei liikaa rasitu, mutta sentään vähän pitää kävellä ja nuuskutella maailman hajuja. Vaikea tietää, miten paljon sitä sattuu vai sattuuko ollenkaan, kun se kävelee. Sen verran erilainen se ulkoillessa kuitenkin on, että todennäköisesti kipua on liikkeellä ollessa. Etupäätään se venyttelee, takapään venytyksiä en ole nähnyt.
Yöt se on nukkunut sängyssä, olen nostanut Incan sänkyyn ja siinä se on aamuun asti ollut. Päivisin se makoilee lattioilla, eikä sillä ole minkäänlaista halua hypätä sohvalle tai sänkyyn, joissa se muutoin oleilee todella paljon. Sen niskaa ja raajoja olen hieronut ja siitä se tykkää. Ehkä tekee hyvää verenkierrolle ja lihaksille, kun ei tiedä, miten se kropallaan kompensoi tätä tilannetta. Ja ainakin rentouttaa vähän. Selkää se ei mielestäni arista, mutta sinne en ole sen enempiä kajonnut.
Sain nyt kumminkin ajan Nina Herpolalle torstaiksi. Onneksi. (Piirallekin laitoin meiliä, mutta eipä ole vielä vastannut). Millainen fyssari hän on, siitä ei ole tietoa, mutta on kuitenkin yhteistyössä Vettorin kanssa, ehkä se on hyvä merkki. Voihan tässä olla kyse tietty jostain muustakin kuin selästä, mutta sitä ihmetellään sitten, jos fyssarista ei ole apua tähän vaivaan. Vaikea kyllä kuvitella, että olisi muusta kyse kuin entisen vaivan uusimisesta. Sitten käännytään eläinlääkärin puoleen. Ja eläinlääkärin puoleen ehkä käännytään, kun Inca on taas hyppykunnossa ja kuvataan selkä, jos sillä tavoin selviäisi, mistä on kyse. Nyt on kuitenkin tärkeintä saada Incan kuntoutuminen taas alkuun, kuvauksen joutaa tehdä myöhemmin. Inca on vaan mulle niin herkkä paikka, ettei muuta niin herkkää olekaan. Jos koskee Incaan, niin koskee minuunkin. Incalla fyysistä, mulla henkistä. Kai.
Ps. Kirjotuksen jälkeen Inca hyppäsi sängylle, piehtaroi siellä hetken ja tuli alas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti