sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Itkuhälytin ja muuta hämmästyttävää

Kaikesta huolimatta lähdimme tänään viettämään 5-vuotissynttäreitä Paraisille. Incalle stressaava reissu ja siltä kantilta vähän huono juttu, mutta en halunnut jättää sitä tai molempia koiria tuntikausiksi yksin kotiinkaan. Lepoahan se noin fyysiseltä kantilta oli, mutta Inca on välillä herkästi aikamoisen levoton, mikä taitaa johtua paljolti näistä kaikista vaivoista mitä sillä on, eikä hulinat ja hälinät ja se, että jotain "tapahtuu", ole parasta mahdollista lepoa. Mutta nyt sitten huilitaan senkin edestä.

Hulinoista huolimatta Inca oli kovasti ihmisten kimpussa kerjäämässä rapsutuksia, ihan sama kuka rapsuttaja oli, kunhan joku vaan rapsutti. Ja rapsuttajiahan riitti kouluikäisistä aina 80-vuotiaaseen asti. Eikä Liinu mitenkään jäänyt puolisiskostaan, samalla lailla se oli vaatimassa rapsutuksia. Tietysti hyvä, että ovat sosiaalisia, mutta vähän vähempikin huomionkipeys voisi riittää. Voisi niin kuin lojua vaan jossain nurkassa ja katella välinpitämättömänä maailman menoa, mutta nämä haluavat olla menon keskipisteenä. Me me me, minä minä minä....

Nuorin vieraista oli viisikuinen vauveli ja ensimmäinen ihmetyksen aihe olikin itkuhälytin :D Etenkin Liinu oli aivan ihmeissään, että mitä vekottimesta kuuluu, kun vauva itki ulkona vaunuissa. Eikä ihmetykset yhtään vähentyneet, kun vauveli tuli sisään. Ovat koirat tuon vauvelin nähneet aiemmin äitinsä sylissä pihalla, mutta ihme olikin, kun mytty tuli sisälle ja laitettiin lattialle. Molemmat nuuskuttelivat, mutta Liinu oli erityisen kiinnostunut lattialla vatsallaan makaavasta pikkuihmisestä. On semmoinen niin erilainen, kun touhukkaat ja äänekkäät leikki-ikäiset. Vauveli on onneksi tottunut koiriin, joten puolin ja toisin siinä oltiin kiinnostuneita. Liinu nuuskutteli kovasti ja pusuttteluyrityksiäkin oli ihan riittävästi. Mutta Liinu nyt pusuttelee kaikkia tai ainakin yrittää.

Tämmöiset juhlat ovat koirille hyviä sosiaalistamis- ja siedätystilaisuuksia, vaikka ne toisaalta väsyttävätkin. Meillä meno kotona on kuitenkin niin rauhaisaa, että välillä on koirille hyvä nähdä toisenlainenkin todellisuus, osaavat sitten antaa arvon oman kodin rauhalle! :) Osaavatkohan?

Incalle on nyt varattu aika hierojalle. Viikon verran on väliä Piiran käsittelyn jälkeen ja sitten Inca saa lihaksia rentouttavaa hierontaa. Hieroja tulee kotiin. Ja luulen, että se onkin paras vaihtoehto, sillä Inca ei oletettavasti olisi innoissaan siitä, että se taas joutuisi johonkin outoon paikkaan käsiteltäväksi. Rentouttaa enemmän ja paremmin, kun ollaan kotona.

4 kommenttia:

  1. Heippa!
    Minulla on vesikoira narttu 10 kk ja olenkin tässä mietiskellyt tuota sosiaalisuutta. Meidän koira ei nimittäin vieraista välitä, on vähän liiankin tarkka siitä, että vieraat eivät koske, jos neiti ei itse halua. (ollaan käyty peetsalla ja koira ei kyllä pelkää, hyvä hermorakenne jne mut luottoa pitää vielä lisätä) niin ajattelinkin kysäistä että miten itse olet `saanut` vesikoirat noin sosiaalisiksi? Tietenkin pentuna olisi pitänyt enemmän tavata vieraita ihmisiä, mutta se jäi yksinolo-ongelmien varjoon. Pevi kyllä auttoi noihin muihin juttuihin.

    VastaaPoista
  2. Jaa, enpä osaa sanoa, miten näistä tämmöisiä rapsuttelukoiria onkin tullut, ehkä se on luontaista niille! Incaa sosiaalistin aikoinaan oikein tarkoituksella, Liinu on jäänyt vähemmälle ja kulkenut vaan joukon jatkeena. Ovathan nämä toki varautuneita ja epäluuloisiakin etenkin, jos joku ihan vieras ihminen on liian oma-aloitteinen ja päällekäyvä. Silloin nämä kyllä haukkuvat ja perääntyvät yms., mutta kun ne saavat omia aikojaan tutustua, haistella ja ottaa vieraasta selvän, niin kaikki sujuu ihan hyvin.

    Nämä on kyllä joskus ihan liian innokkaita, kuten eilen, että mun ongelma on päinvastainen :D Sitten, kun nämä väsyvät tuollaisissa tilanteissa, niin molemmat vetäytyvät syrjään huilimaan.

    VastaaPoista
  3. Peetsan mielestä ongelmaa ei ole, koska kyllähän tuo omaa tahtiaan tulee tutustumaan vieraisiin. Ehkä itse vaan haluaisi että oma koira olisi heti täydellinen. ;) Mätsäreihin kyllä mennään totuttelemaan vieraiden ihmisten käpälöintiä, jos se sitten auttaisi myös siihen, että antaa vähän helpommin vieraiden koskea. Ps. Mielenkiinnolla luen aina teidän kuulumisia, tuolta fb:n kirsin perustamien palstojen kautta tän poimin.

    VastaaPoista
  4. Aijaa, jännää, että sitä kautta olet löytänyt tänne :)

    Ja olishan se kiva, jos oma koira olisi täydellinen, mutta harvassa ne taitaa olla. Aina niillä tuppaa joku juttu olemaan, yhdellä yksi ja toisella toinen, joka vesittää täydellisyyden. Pitää vaan ottaa rennosti niitten kanssa ja vaatia itseltään ja koirilta vähemmän, ettei turhaan pingota.

    Mätsärit ja näyttelykoulutukset on hyviä, niissa saa harjotusta ihan vaikka eläinlääkärireissuja ajatellen. Incan kanssa niissä kävin, nyt pitäisi tsempata ja viedä Liinua niihin myös.

    VastaaPoista