sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Nenähommia

Rauhaisa elo meillä jatkuu. Inca ei ole hypännyt, eikä liiemmälti osoittanut hyppyhalukkuuttakaan ja lenkit ovat rauhallisia remmilenkkejä. Miten paljon tai vähän voi remmilenkittää, sitä on vaikea arvioida. Hyvinhän tuo kävelee, mutta se ei tarkoita sitä, että kävely olisi täysin kivutonta. Metsässäkin olemme olleet, kun siellä ei ole enää liukasta ja kun poluilla kävelemme, emmekä mene vaikeisiin paikkoihin, niin samalla lailla se sujuu kuin asfaltilla kävely. On vaan kivempi olla metsässä, siellä ei tuulekaan. Peltolenkkeilyä olemme myös harrastaneet ja tänään Inca löysi pellolta syksyllä sinne kadottamani hanskan. Ei pelto ihan pieni ole. Hyvä säkä vai olisiko taitoa?

Etsintää olemme harrastaneet ihan tarkoituksella, että tulee jotain aktiviteettia ja vaihtelua koiruleiden elämään. Yhtenä iltana koirat saivat nappuloita iltaruuaksi. Nappulat tosin syötiin metsässä. Talloin alueen ja ripottelin nappulat mustikanvarpujen, syksyn lehtien, risujen ja sammalten joukkoon. Siinä meni liki puoli tuntia, kun koirat ruokailivat. Paraisilla harrastin tätä ruokailutapaa pihalla. Siellä jos laitoin nappulat kuppiin niin Liinulta meni 5 sekkaa, kun se hotki nappulansa, Inca sentään rouskutteli rauhassa 15 sekkaa :D Maasta nuuskuttelemalla joutuu tekemään vähän töitä ruokansa eteen. Ja kyllä se väsyttää koiria. Nuuskuttelu nimittäin.

Sitten olemme etsineet esineitä niin sisällä kuin ulkonakin. Inca osaa hakea jo ihan kunnolla ja tuoda esineen minulle, Liinu on semmoinen sähinkäinen, että se kyllä etsii kiitettävällä vauhdikkuudella ja löydettyään nuuhkaisee esinettä ja osoittaa sillä tavoin, että löysin, namit tänne ja äkkiä!! Keppitunnistustakin ollaan harjoiteltu metsäretkillä. Tämän lisäksi koirat etsivät omaehtoisesti pupunpapanoita, joita on etenkin pellolla mahan täydeksi asti.

Incalla on bottiloimi päällä lähes koko sisälläolo ajan, ulkona takki. Välillä bottiloimen korvaa lämmin kaurapussi. Ilmeisesti lämpö tuntuu mukavalta, koska niin riisipussi kuin eilen väsäämäni kaurapussikin saavat olla selän päällä, kun Inca torkkuu. Ei se edes hätkähdä, kun laitan pussin sen selkään, jatkaa vaan torkkumistaan. Aika hyvin ja pitkän aikaa jyvät pitävät lämmön, jonkimoinen luonnonmukainen bottiloimi :) Netistä hain osviittaa, millainen pussin pitää olla. Tässä riisipussiversio:


Tamperelaiset lapset vanhempineen kävivät meitä helssaamassa, lapset olisivat mielellään ulkoiluttaneet koiria, mutta kun meidän edellisestä ulkoilusta ei ollut kovin pitkää aikaa, emme menneet ulos. Turhaan en viitsi Incaa lenkittää. Jotenkin Inca vaikutti siltä, että se haluaa vaan torkkua ja olikin paljon omissa oloissaan toki samassa huoneessa, mutta loikoili väsyneen oloisena, eikä ollut kovin kiinnostunut mistään. Kävi se välillä rapsuteltavana, mutta oli kuitenkin selvästi syrjäänvetäytyvämpi kuin normaalisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti