Valssiaskeleita

Ilta kului valssatessa Incan kanssa :) Oltiin siis agiharkoissa, eikä koiratanssitunnilla.

Keppejä mentiin molemmilta puolilta ja mehän ollaan aina menty kepit silleen, että olen vasemmalla puolella ja nyt sitten mentiin niin, että olin keppien oikealla puolellakin eri puolella siis kun koira. Huomattavan vaikeaa sekä minulle että Incalle. Keinussakin päästiin jo suurimmasta keinukammosta ja lopuksi Inca taisi mennä sen jo ilman suurempia apuja. Kas, emäntä kun ei muista, mitä missäkin kohtaa tapahtuu, kun siinä radalla on aina niin jänskää, että unohtuu tärkeät asiat. Keinua ei olla taas harjoiteltukaan pitkiin aikoihin, tassuhaavan jälkeisellä kerralla viimeksi. Mutta Incan jo tuntien tiedän, että ekaksi on vaikeeta (puomi, A), mutta sitten kun se hoksaa homman jujun, esteet menee ihan hyvin. Ja parempi noin kuin tyhmänrohkeesti. Muutoin oli putki, puomi, A-este, muuri ja hyppyesteitä ja niissä sitten valssattiin, että saatiin koira etenemään radalla oikealla tavalla. Incan hypyt ovat tulleet paljon ilmavammiksi tässä ajan kuluessa, esteethän ovat useimmiten viritelty maxikorkeudelle ja aluksi tuntui, että Inca meni rimoja hipoen yli. Nyt sillä on ehkä hyppytekniikka ja taito kehittynyt ja se osaa arvioida, miten esteitten yli hypitään. Mutta rankkaa se kropalle varmasti on, joten Inca sai päivän päätteeksi vielä hieronnat :)

Nyt oli paljon haukuntaa hallilla ja se tuntui pikkasen häiritsevän Incaa. No, pikkasen häiritsi emäntääkin, mutta kai se kuuluu asiaan, että koirat haukkuu. Se on vaan se, kun Inca ei omia aikojaan hauku siellä, niin sitten ihmettelee, mitä noi muut oikeen haukkuu. Hallissa vaan kaikuu haukunta siihen malliin, että ei kuule, mitä kouluttaja sanoo.

Kotiin tullessamme Liinu on aina niiiin iloinen, se kiehnaa ja hyppii Incan ympärillä, eikä tiedä miten päin se olisi. Minusta se ei niinkään piittaa, selvästi se iloitsee siitä, että Inca tuli takaisin. Inca ei taas harkkojen jälkeen - jos muutenkaan - ole kovin innostunut ympärillään sähläävästä Liinusta.

Tipat korviin alkoivat viikonlopulla mennä ilman suurempia niskojen nakkelemisia, toki päätä pitää vähän vääntää ja kääntää, mutta tipottaminen ei enää ole tahtojen taistoa. Sitkeä sissi Inca joka tapauksessa on, siitä ei pääse mihinkään. Ja kyllähän se luonteenpiirre tulee esiin muutenkin, joten pakko vaan olla itse vielä sitkeämpi sissi! Vajaa viikko vielä pitää hoitoa jatkaa ja todenäköisesti jatkan pitempään, että korvat varmasti paranevat nyt kerralla ja kunnolla.

Liinun paino tänään on 11,6 kg. Se on harventanut ihan itse syömistään kolmesta kahteen kertaan. Tarjosin sille "varhaisaamiaisen" ja kun se ei muutamana aamuna kelvannut, niin lopetin tarjoamisen. Nyt se syö kaksi kertaa päivässä kuten Incakin.