sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pikkupakkasta


Vuosi sitten 18.11. Inca näytti jo lumikoiralta, nyt ei ole lumesta tietoakaan, pikkupakkasta sentään on eli kurakelit ovat ainakin hetkeksi loppuneet. Liinu on saanut luistella jäätyneissä lammikoissa ja ihmetellä huurteista ja kahisevaa ruohoa. Inca puolestaan on etsiskellyt tuoretta ruohoa, mutta kaikki oli aamulenkillä pakasteessa :(

Olemme remmilenkkeilleet Paraisilla rattaitten kanssa, Turussa toisten rattaitten kanssa sekä naapurin koirien kanssa. Ei ollakaan oltu metsälenkillä moneen päivään, hoitohommia ollut aika paljon. Eilen yritin ratkaista, miten saada mahtumaan hissiin itsensä lisäksi kaksi lasta, rattaat ja kaksi koiraa. Vastaus on: ei mitenkään. Ensin siis lapset ja rattaat alas, sitten lasten kanssa ylös hakemaan koirat ja koko konkkaronkka alas. Ja sama toiseen suuntaan takasin tullessa. Aika show, onneksi ei ole mun arkea :) Ja nämä täällä olevat vararattaat eivät ole pienintä sorttia, joten itse hädin tuskin mahduin rattaitten viereen hissiin, talvitakki oli liikaa :D

Illalla olimme hoitohommien jälkeen yhteislenkillä naapurin koirien kanssa eli Elli ja Inez antoivat Liinulle siedätyshoitoa, miten remmilenkkeillään toisten koirien kanssa. Ensin Liinu pöhisteli ja koikkelehti, kuten sillä tapana on, kun toisia koiria on näköpiirissä. Mutta nopeasti se rauhottui. Samoin Inca kuvitteli ensin, että jee se pääsee telmimään koirien kanssa ja kesti vähän aikaa saada se ymmärtämään, että nyt ei leikitä, eikä edes nuuskita kavereita. Kun nämä asiat saatiin järjestykseen, meni yhteislenkki mallikkaasti. Liinu oli kovasti kiinnostunut nuuskuttelemaan naapurin tyttöjen peppuja, toisella kun on juoksut ja toisella kait alkamaisillaan, niin taisi tulla uudenlaisia tuoksuja pikkukoiran nenuun. Liinu nyt muutenkin on tosi nuusku, ehkä vielä enemmän kuin Inca, joka sekin on aikamoinen nuusku.

Paraisten reissu meni sen puolesta hyvin, että Liinu ei oksentanut, mutta olen pitänyt tarkkaa huolta siitä, että massussa ei ole ruokaa ennen matkoja. Se ehkä auttaa ja toivottavasti Liinun matkapahoinvointi hiljalleen unohtuu.

Incalla jatkuu korvien hoito miten kuten, välillä tipat menee paremmin jonnekin korvien seutuville, välillä huonommin. Vielä ne eivät ole puhtaat, joten hoitoa jatketaan niin kauan, että mitään möhnää ei puhdistettaessa tule. Jos lääkkeen saisi kunnolla ja varmasti joka kerta korvaan, se nopeuttaisi paranemista, nyt siitä voi vaan haaveilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti