torstai 10. marraskuuta 2011

Kokoeroa

Selasin taas blogia taaksepäin ja etsin sen ajankohdan, jolloin Inca hyppäsi ammeeseen. Se oli toukokuun lopulla 2010 eli Incahan oli semmoiset 4,5 kuukautta silloin. Liinu tulee kohta puolivuotiaaksi, eikä sille ole tullut mieleenkään edes yrittää hypätä ammeeseen, vaan nostan sen aina. Ammeen reuna vaan on liian korkea Liinulle. Voihan tietenkin olla kyse myös luonteesta, uskalluksesta ja rohkeudesta, mutta kyllä Liinu tuolla ulkona menee pitkin maita ja mantuja ja kallioita ja kiviä niin rämäpäisesti, ettei mistään arkajalkuudesta tuossa asiassa ole kyse. Elämän realiteetit ovat vaan Liinun kohdalla erit kuin Incalla. Mutta selvä kokoero noilla siis ihan oikeasti on.

Tulipa blogia selatessa lueskeltua kipsijalka-aikaakin ja ihmettelen suuresti, miten pärjäsin Incan kanssa. Se oli mahdoton ulkoilutettava ilman kipsiä ja jalan murtuminenhan muutti kaiken. Incasta tuli entistä vaikeampi ulkoilutettava ja silti könkkäsin ulos monta kertaa päivässä. Tai siis Incasta ei tullut sen omasta mielestä ollenkaan vaikea, vaan se teki niin kuin kunnon koiran kuuluu tehdä, se otti hommat haltuun, kun emäntä kerta oli huonossa hapessa ja hädin tuskin pysyi pystyssä. Kukas muu hommat olisi hoitanut, jollei avulias pikku koira :) Häädänpä autot ja kaikki muut kauas pois, että emäntä saa kulkea rauhassa, räyh räyh räyh! Sanovat että aika kultaa muistot, mutta ei kyllä tässä nilkan murtumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti