Vaikka päivä on harmaa, niin ei kuitenkaan satanut, joten kävimme kääppänöiden harjoituksissa katsastamassa, miltä agility vaikuttaa. Silloin pentukurssilla oli yksi kerta agilityä, mutta sehän on tietenkin kaikki unohtunut.
No nyt harjoittelimme keppejä, hyppyä ja putkea. Putken kanssa oli työ ja tuska saada Inca juoksemaan sen läpi. Ensinhän putki oli vallan liian pitkä (kun ne muut koirat tiesivät, mikä se on), joten sitä lyhennettiin pariinkin otteeseen ja kun ohjaaja vielä konttasi putkesta sisään namien kanssa, niin sitten Inca uskaltautui menemään läpi. Sen jälkeen se kyllä juoksikin jo vauhdikkaasti läpi ja kerran ihan omia aikojaan! Pääasiassa me harjoittelimme pelkkää putkea ja hypyn ja putken yhdistelmää (muut harjoittelivat omia kuvioitaan).
Hyppy ei sen kummempia ongelmia tuottanut (Inca osaa istua ja odottaa, että saa luvan hypätä) ja kepit mentiin läpi joten kuten nameilla. Paljon siellä oli odottamista (kuten mätsäreissä, näyttelyissä jne....), kun koiria oli useita, vaikka ei nyt ihan ruuhkaksi asti. Kouluttajia oli kaksi, mikä oli hyvä, oli siis tavallaan kaksi ryhmää. No kumminkin se odottaminen vähän lässähdyttää, seisoskele siinä nurtsilla ja odota ja odota ja puuhaa jotain koiran kanssa, että ei se vallan pitkästy (tai emäntä pitkästy). Toki katsomallakin oppii, mutta...
No varmaan käymme jatkossa ainakin silloin tällöin kääppänöiden agilityssäkin, kun samalla jäsenhinnalla saa käydä kaikissa harjoituksissa (toko, näyttely, agi). Ja harrastusta tämä meille on, ei mitään otsansa hiessä vääntämistä puuttumatta nyt ollenkaan keskustelupalstan keskusteluun, mikä on harrastamista ja mikä ei :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti