keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kaupunkilenkkeilyä & koirahierontaa

Tänään emäntä sai kuin saikin vietyä koiransa ja itsensä keskikaupungille "lenkille". Menimme bussilla, kiertelimme torilla, toria ympäri, kävimme pariin otteeseen Hansassa, kävelimme kävelykadulla, kuljimme monista liikennevaloista ja välillä aikamoisessa tungoksessa.

Reissu meni ihmeteltävän hyvin. Vain pari kertaa Inca räyhräyhräyhäsi busseille, mutta muuten se pysyi melko hyvin aisoissa. Bussit, jotka lähtevät liikkeelle pysäkiltä, aiheuttavat räyhräyhräyhäämistä, mutta onneksi se ei kestä kauan. Samoin esim. pyörät, jotka lähtevät liikkeelle vaikkapa liikennevaloista, herättävät Incassa räyhäämisvietin. Sen sain pidettyä kurissa. Muutoin ei mitään ihmeempiä ongelmia ollut.

Namilla Inca pysyy vierellä oikein hyvin ja hakeutuu nykyisin viereeni melkein missä vain, namien toivossa tietenkin. Olenkin niitä jaellut taas avokätisesti, kun ne tehoavat hyvin. Oppii olemaan lähellä ja tulemaan lähelle. Ja se on tärkeää monessa tilanteessa.

Aikamme vaeltelimme keskikaupungilla ja sitten lähdimme kävelemään kotiin. Kaupungilta kotiin on jotain nelisen kilometriä ja hyvin Inca jaksoi kävellä, vaikka aamupäivällä olimme olleet pitkällä metsälenkillä. Inca saa taas juoksennella vapaana ja tänään löysimme uuden kivan reitinkin. Koiran kansssa tulee löytöretkeiltyä kaikenlaisissa paikoissa, jonne muuten ei tulisi mentyä.

Illalla alkoi koirahierontakurssi teoriaosuudella, jossa käsiteltiin hieronnan hyödyllisyyttä, milloin koiraa voi hieroa, milloin ei, venyttelyjä sekä katsottiin mitä koiran lääkelaukkuun pitää kuulua ja muuta sen semmoista asiaan kuuluvaa. Tällä kertaa koirat eivät siis olleet mukana, mutta seuraavalla kerralla ryhdytään koiran kanssa tosi toimiin. Saapa nähdä, mitä siitä tulee, kun paikalla on useita koiria. Onneksi Incan juoksut ovat sopivasti takana, että päästään hierontahommiin.

Ja pitää vielä mainostaa, että Inca osaa jättää pallon hienosti, kun sanon sille "jätä". Voin siis heittää pallon, mutta kun sanon ensin jätä, Inca ei lähde pallon perään ja jos lähtee, se kuitenkin jättää pallon ja tulee luo. Namiahan tuosta hyvästä saa, mutta se on aikamoinen juttu, että Inca suostuu jättämään pallon, kun se niin tykkää palloista. Pallon jättö onnistuu sisällä ja ulkona erilaisissa paikoissa, olen testannut. Tämä on ihan äskettäin opittu juttu. Vaatii aika paljon koiralta - etenkin Incalta - malttaa mielensä. Fiksu koira :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti