Enää ei koiran olemus oikeastaan muuten muutu kuin turkin pituuden suhteen, milloin se on lyhyempi, milloin pitempi. Keritsemisestä on kulunut nyt jo kait viisi viikkoa. Tässä ovat tassut ja massu vähän märät, kun pestiin lenkkeilykurat pois.
Silmät näkyvät vielä hyvin, mutta minä leikkelenkin silmien ympäriltä pitkät haitulat pois, jos niitä ilmestyy (ja ilmestyyhän niitä, kun lyhennysjälki oli niin epätasainen), että ne eivät häiritse meidän katsekontaktia. Mutta pitää niiden kai antaa kasvaa, jos meinaan viedä Incan tammikuussa näyttelyyn. Vaikka on tuolla keskustelufoorumilla kirjoitettu siitä, miten perrojenkin turkkia muotoillaan näyttelyä varten ja että tuomarit jotenkin ovat suosineet näitä muotoiltuja yksilöitä (vaikka ei pitäisi). Noh, minä en muotoilusta piittaa, mutta silmät olisi kiva nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti