Meidän Neiti...

...on nyt sitten Neiti, ei mikään tyttönen enää! Juoksut ovat alkaneet!! Vielä ei ole siis yhdeksän kuukauttakaan täynnä, että aikaisessa ollaan. Ei tässä mitään, olen tätä osannut odottaa, vaikka en koirista mitään tiedäkään. Minusta Incalla on ollut murrosikä jo vähintään kuukauden tai puolitoista ainakin. Ja viimeinen viikko on ollut aikamoista meininkiä. Hämmästys olisi ollut suuri, jos juoksut olisivat tulleet vaikka vuoden iässä vasta. Tunneko näin hyvin koirani? Hmmm....

Mutta olemme olleet tämän viikon tyttären huushollissa ja olemme vielä runsaan viikon, että sen puoleen on vähän harmillista, kun kotona ei niin ole väliä, mutta täällä on. Sohvan olen jo suojannut, kun yöllä en voi vahtia, missä koira nukkuu. Joo ja vaikka hankkisin pöksyt, niin pysyykö ne päällä. Ehkä kumminkin menen Mustiin ja Mirriin, kun ei täällä muita eläinpuoteja ole.

Olemme lenkkeilleet rannalla ja tässä muutama kuva tuuliselta maanantailta.


Missä Inca luuraa?


Inca laukkaa emännän luo.


Hörps!