Kävimme fysioterapeutilla ja kyllä Incalla oli jäykkyyttä selässä siinä kohtaa, missä rintaranka vaihtuu lannerangaksi. Terapeutti sanoi, että tuo kohta on herkkä pitkäselkäisillä koirilla ja Incalla on pitkä selkä. Voi olla, että leikit koirakavereiden kanssa ovat olleet sen verran rajuja, että Inca on ollut jonkinmoisella törmäyskurssilla. Kuulemma semmoisesta törmäyksestä nuo vaivat helposti tulevat.
Nyt meidän pitää pari päivää välttää riehumisleikkejä ja muutenkin jatkossa katsoa, että leikit pysyvät maltillisina. No, helpommin sanottu kuin tehty.
Inca antoi terapeutin tehdä hommansa, vaikka aluksi se ei meinannut suostua makaamaan kyljellään. Se vaan sitten yhteistuumin laitettiin kyljelleen ja sitten toiselle kyljelle, kun ensimmäinen puoli oli hoidettu. Minä pidin etupään paikoillaan ja siluttelin Incaa. Vikisihän se ja oli jännittynyt, kun hengitys oli tiheää. Loppua kohden koira kuitenkin rauhottui niin, että lopulta sen silmät menivät kiinni. Taisi sittenkin olla mukavaa hoitoa. Tunnin tuo käsittely kesti. Nyt on liikkuvuus taas kunnossa ja toivottavasti pysyykin.
Hyvä, että tuli hoidettua ajoissa. Niin, tämä juttuhan sai alkunsa pentunäyttelyn "tuomiosta" ja Liisan mielestä Incalla oli jumitusta, mikä näkyi liikkumisessa. Hänen ehdotuksestaan tai pikemminkin kehotuksestaan me sitten varasimme ajan fyssarille ja onneksemme saimme sen ainoan ajan, joka tällä viikolla Liisan suosittelemalla fyssarilla oli vapaana.
Ja olihan tuo siltäkin kannalta hyvä reissu, että koira taas oppi jotain eli käsiteltävänä olemista. Varmasti ihan hyvää harjoitusta ovat olleet lukuisat mätsärit ja näyttelyharjoitukset ja nuo pari näyttelyä, joissa vieraat ihmiset ovat aina vähän kosketelleet ja käsitelleet Incaa. Eihän tuollaisia tilanteita muuten olisi ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti