Motivointilelu

Väsäsin uuden lelun, jossa on rapisevaa muovia sisällä. Tokotunnilla käytimme samantapaista seisomisharjoituksiin ja Inca tuntui tykkäävän siitä, joten nyt meillä on kotona uusi motivointilelu! Ja hyvin se toimi, kun testasimme sitä. Inca jäi seisomaan kun naulittuna, sillä tietäähän se jo tämän jutun juonen. Ulkonakin ollaan harjoiteltu milloin kepillä, milloin fliislelulla eri paikoissa seisomista. Kotona Inca ennakoi, kun täällä tosiaan koirakin tajuaa, että rajat eli seinät tulee vastaan, joten helppokos on seisoa jo ennen käskyä. Ja se ei ole hyvä. Ulkona saa matkaa muutettua milloin pitemmäksi, milloin lyhyemmäksi. Mutta pääasia, että koira osaa jäädä käskystä seisomaan.

Olimme tänään järven jäällä ja sielläkin vähän harjoiteltiin seisomista, kun tilaa oli yllin kyllin. Jäätä on vielä vaikka kuinka paljon, ainakin puoli metriä. Ehkä se vapuksi sentään sulaa...

Tapasin tänään yhden koiraihmisen, joka on käynyt koiransa kanssa juuri Peetsan luona laittamassa koiraa kuntoon, tai siis itseään. He olivat pitäneet jääkaudenkin. Me menemme ensi viikolla vähän avustamaan tuota koirakkoa, kun kaikki koiraihmiset eivät oikein ymmärrä tuon kolinapurkkikoulutuksen päälle mitään, vaan pitävät sitä aika kaameana, kun eivät tiedä, mistä siinä on kyse. No, toisaalta kaameampaa on se, jos koirat eivät ole hallinassa.

Tuokin ihminen sanoi, ettei namia nassuun -menetelmällä koirasta saanut kunnon koiraa (yrittäneet olivat) ja hänenkin koiransa Peetsa oli arvioinut kovaksi, joten aika toivotonta se sillä systeemillä olisi. Onneksi apua sentään löytyy.

Menemme möllitokokisoihin ensi kuussa katsomaan mihin meidän rahkeemme nyt riittävät, jos sitten jo pikku hiljaa uskaltautuisin oikeisiin kisoihin kokeilemaan taitojamme. Ja sitten olen miettinyt, menisinkö Auran ryhmänäyttelyyn kesäkuussa. Silloin turkki ainakin on tarpeeksi pitkä joka puolelta, luulisin. Niin, jos ei sitten joku kaamea helle tule yhtäkkiä ja turkki saa taas kyytiä. Vähän vaikea kuvitella täällä talven keskellä hellettä.

Tokotiistai

Räntäsateisessa kelissä kävimme tokoilemassa, onneksi tokoillaan hallissa. Mahtaako lumi sulaa ikinä, kun aina vaan lisää lykkää :(

Harjoittelimme liikkeestä seisomaan jäämistä ja sitähän on vähän hankala täällä sisällä harjoitella, kun ei tilaa ole silleen paljon. Siksi odottelen, että ulkona alkaisi todellinen kesäaika. No, kuitenkin lelun kanssa Inca pääsi jo aika hyvin jyvälle seisomisesta. On lelutkin nimittäin arvossaan, kun ei olla aikoihin kotioloissa leikitty yhtään millään lelulla, paitsi Yodon täällä ollessa tehtiin kyllä poikkeuksia! Ja tuolla koulutuksessa on vielä varsin kivoja leluja, koska ne ei ole omia, joten koiran motivaatiota niillä saa hyvin kohotettua.

Juu, Inca hoksasi jo, että kun jää käskystä seisomaan ja emäntä kävelee poispäin ja sitten taas takaisin viereen, niin palkaksi lelu lentää ja sitten leikitään vähän aikaa. Ja taas uudestaan...Sitten kun se seuraava pentu tulee minulle :D :D, niin sen kyllä opetan seisomaan paikallaan ekaksi! Istuminen on paljon helpompaa.

Sitten meillä oli paikalla makuuta ja Incakin oli paikallaan sen kaksi minuuttia, vaikka vieressä Malla-koira ei malttanut olla paikallaan ja siinä oli kaikenlaista pientä säätöä sen kanssa koko ajan. Vasta kun kaksi minsaa oli jo mennyt, Inca nousi seisomaan ennen aikojaan, en kyllä tarkkaan hoksannut, että miksi. Mutta siis harjoitukseksi se meni ihan hyvin. Sen kanssa tuskin tulee ongelmaa tosi tilanteessa.

Ja sitten loppukevennykseksi harjoittelimme ruutua, jonka Incalle tein namin kanssa. Hyvin Inca lähtee eteen ja juoksee namipurkille, että ihan hyvä lähtötilanne meillä ruutuunkin on, vaikka sitä nyt vielä aikoihin tarvikaan osata.

Niin, siellä hallissa on häkki, jossa Yodokin viime kerralla odotteli, ja minähän laitan Incan sinne aina, kun menemme halliin ja riisun takkia pois, että se tottuu olemaan häkissäkin. Ja sama homma tunnin päätteeksi. Inca menee häkkiin jo ihan rutinoidusti. Kotonahan minulla ei ole häkkiä, mutta on hyvä harjoitella häkissäoloakin, jos vaikka joskus on tarvis sellaiselle. Pitää aina käyttää kaikki mahdolliset tilanteet hyväksi :)

Linkkilisäys

Lisäsin linkin koiraneuvolan keskusteluun, jossa on yksi hyvä kirjoitus johtajuudesta (heeman kirjoitus 28.3.). Lisäsin sen vaan ihan itteäni varten, mutta voi se kiinnostaa joitakuita muitakin. Ei tämä koirankasvatus ole mitään salatiedettä, se on vaan määrätietoista ja päättäväistä toimintaa. No, tuon olen tainnut ennenkin kirjoittaa, mutta kertaus on opintojen äiti.

Kirjoituksessa vaan käsitellään remmiongelmia, joita ei siis ole, on vain johtajuusongelma. Näin yksinkertaista se on.

Niitä näitä ja ärräpäitäkin :)

Kyllä taas tänään ajattelin, että ohhohhoijaa, kun kävelimme karvakorviin ostoksille. Matkan varrella tien toiselta puolen lähti mies kahden sakemannin (oletettavasti, en niitä niin tarkkaan katsonut) kanssa ylittämään tietä. Kun lauma pääsi sille puolen missä me oltiin, huomasi mies minut koiran kanssa ja kääntyi siinä samassa takaisin sinne mistä koirineen oli tullut.

Ja syykin selvisi. Koirat haukkuivat ja vetivät ihan vietävästi, kun näkivät Incan. Ja miehellä työ ja tuska pitää nämä koirat hyppysissään ja hallinnassaan. Arvaahan sen, kun koirat ovat isoja ja tekevät mitä lystäävät.

Me jatkoimme matkaa ja kun olimme päässeet sopivalle etäisyydelle, koirat ja mies pääsivät tien yli. Mutta siis, että jos joka kerta, kun koira on näköpiirissä, pitää heittää täyskäännös, niin mitä elämästä koirien kanssa kaupungissa tulee?? Juu, että jos ottaa isoja koiria ja vielä kaksin kappalein, ni sen verran pitäis panostaa, että remmissä kuljetaan kunnolla. Mutta niin ne viisaammat sanoo, että johtajuus ei ole kunnossa, jos remmissä räyhätään ja vedetään. Ja näin se taitaapi olla.

Mitäs sitten tapahtuu, jos tuommoiset koirat pääsevät irti otteesta, että huh ja hei vaan! No, minä ainakin puolustan Incaa kuin leijonaemo pentujaan, olkoon sitten vastassa mitä susia tahansa.

Olis tuollakin miehellä pikkusen syytä käydä jossain pevi-kouluttajalla ja pistää koirat eli itsensä järjestykseen. No ehkä ne oli isin pikku mussukkavauvoja vielä, että kyllä ne siitä....

Karvakorvista ostettiin murren-mixejä ja luita, natural menuta harkkoihin ja noutokapula, että voidaan rueta harjottelemaan noutojakin. Ja ostettiin Hollolan nahkapajan remmi 180 cm ja pk-panta samalta puljulta.

Meillä menee metsälenkeillä jo koirien ohituksetkin hyvin. (Niistä en kai vielä ole kirjoittanut?) Ollaan ohiteltu koiria niin, että Inca on vapaana ja vastaantulleet koirat on kyllä olleet kiinni. En ole laittanut Incaa kiinni, vaan käskenyt sen olla syrjässä ja paikoillaan se on pysynyt, kun olen tomerasti niin vaatinut. Koirat ovat menneet ohi ja me olemme jatkaneet matkaa.

Kerran Inca yritti tunkea yhden pikkukoiran luo leikkimään vissiin, mutta menin väliin ja kropalla estin Incan touhut. Sanoin sille toiselle osapuolelle, että en antanut Incalle lupaa mennä vieraan koiran luo ja siksi sen pitää tulla pois ja totella minua. Toinen osapuoli olis kai antanut oman koiransa haistella ja muuta sellaista. Mutta minä en antanut. Se mies koirineen jäi siihen jahnaamaan, vaikka näki, että en anna koiran tehdä tuttavuutta. Mulla on nyt tiukka linja.

Ja yksi pariskunta ehdotti, että koirat voisivat leikkiä ja minä sanoin, että antaa mennä nyt ohi vaan, kun meillä on koulutus meneillään. Eikä leikitty vaan menivät ohi koirineen.

Ja kyllä tämä tiukka linja on tuottanut tulosta. Ei siitä ole kovin montaa viikkoa, kun Inca vielä teki kaikki maailman temput, kun se yritti jallittaa koiria leikkiin. Eihän se sillon kuullut mitään, eikä varsinkaan totellut minua, kun sillä oli tuo mielentila päällä, että jee juostaan ja reuhotaan. Nyt on toinen ääni kellossa. Joo, pitäähän koiran saada juosta ja reuhoakin, mutta ei millon vaan, eikä varsinaan sillon, kun ei ole emännältä lupaa. Tässä opetellaan ensin tavoille, ja kun tavat on opittu, voidaan harkita sitten jo joustoakin, jos emännästä siltä tuntuu.

Inca nukkuu tuossa vieressä ja sätkyy, kun se näkee unta. Yodo kun näki unta ja ääntelehti, niin Incahan havahtui, meni Yodon luo katselemaan ja ihmettelemään Yodon ääntelyä. Sitä tapahtui ainakin pari kertaa. Inca oli selvästi ihmeissään, vaikka itsehän se ääntelee samalla lailla unissaan. Mutta eihän se ole semmoista ennen kuullut. Sitä oli kyllä hauska seurata.

Merkkailusta

Ennen Yodon tänne tuloa Inca merkkaili aika paljon ja siitä ajattelin, että sillä juoksut ehkä lähestyy, kun se ei noin muuten kauheasti merkkaile. Kun Yodo oli täällä, Inca ei merkkaillut ollenkaan, sen sijaan Yodo kyllä merkkaili säännöllisesti Incan pissat :)

No nyt kun olemme tuolla kuljeskelleet, niin Inca on taas aloittanut merkkailun. Se saattaa yhden reissun aikana pissailla useampaan kertaan, ei kuitenkaan tuhka tiheään.

Mikähän juttu tämä mahtaa olla? Eihän tämä mikään kysymyspalsta ole, mutta jospa joku tietää vastauksen...

Kaksisteen

Inca jäi piippaamaan sisälle, kun lähdin viemään Yodoa alas isännän hoiviin. Ja kyllä oli Yodo iloinen, kun näki isäntänsä :) Toivottavasti "kotiutuminen" omaan kotiin on sujunut hyvin.

Täällä on nyt hieman outoa, kun minulla on vain yksi koira talutettavana ja nukkumakaverina. Inca tosin nukkui vieressäni samassa kohtaa melkein koko yön ja vaikutti jo illalla siltä, että se oli väsynyt. Tiedä häntä, väsyttikö vai masentuiko Inca, kun kaveri häippäsi :o Voihan koirasta olla kivaa, että se saa elää lajitoverinsa kanssa, ei pelkästään ihmisen kanssa. Ota tuosta koiran sielunelämästä nyt selvää.

Mutta asiasta seuraavaan. Koiran hajuaisti on kyllä ihmeellinen. Aamulenkillä kuljimme roskiksen ohi, jonka päälle joku oli laittanut hanskat, ilmeisesti joltain pudonneet. Hanskoja ei Incan perspektiivistä näkynyt, mutta kun kuljimme roskiksen ohi, Inca alkoi haistelemaan ilmaa ja maata ja pyöri roskiksen ympärillä selvästi etsien jotain. Pian kohde tarkentui ja Inca alkoi kurotella ylöspäin, missä hanskat olivat ja pienen lumikasan päältä se sitten hoksasi saaliin, jota en ikävä kyllä antanut Incan saalistaa. Se vaan on kumma, että tuommoisista hanskoita lähtee mukamas joku haju, jonka koira haistaa ohitse kulkiessaan. Ja kumminkaan hanskat eivät ole olleet kenenkään kädessä aikoihin eli kai se hajukin niistä on laimentunut.

No Inca on roikotellut talven aikana löytämiään aarteita suussaan vaikka kuinka paljon, eilen viimeksi villasukkaa :D Herättää hilpeyttä vastaantulijoissa! Se on aina niin tärkeän oloinen, kun sillä on suussa saalis. Ja pitkiä matkoja se jaksaa kuljettaa saaliita mukanaan, kunnes jossain vaiheessa ne jäävät matkan varrelle, kun joku mielenkiintoinen haju tai muu vie voiton ja saalis unohtuu.

Incasta tulisi varmaan hyvä etsijäkoira. Eilen jossain lemmikkiohjelmassa tuli etsijäkoirista, jotka etsivät kadonneita lemmikkejä. Ohjelmassa neuvottiin hankaamaan koiran (kissan) turkkia jollain rievulla ja laittamaan riepu muovipussiin, jossa haju sitten säilyy, eikä siihen sotkeudu muitten kotieläinten hajuja. Näin etsijäkoira saa rievusta oikean hajun etsittäväkseen, jos lemmikki sattuu katoamaan. Lemmikistä kehotettiin ottamaan myös kuvia edestä ja sivulta, sekä pitämään sillä pantaa jossa on puhelinnumero. Ohjelmassa koirat löysivät kadonneen kissan. Ehkä se oli tehty katoaminen, mutta kumminkin kissa löytyi. Tuo ohjelma oli ameriikoista, mutta onhan Suomessakin  etsijäkoiraliitto. Kunhan järjestävät kurssin Turussa, niin mekin menemme mukaan.

Vimppa päivä yhdessä

Yodo ei vielä tiedä, että sillä on kotiinlähtö edessä. Yodo söi hyvin ja nukkuu nyt rauhallista koiranuntaan. Samoin Inca.

Olemme lenkkeilleet tuulisessa säässä, mutta enimmäkseen metsässä, joten tuuli ei siellä niin paljon kiusaa. Yodo  on tutustunut melkein kaikkiin meidän lenkkipolkuihin ja -reitteihin, mutta jotain sentään jäi seuraavaa kertaakin varten jemmaan :) Hienosti on meidän lenkit menneet, Inca vaan välillä näykkii Yodoa, mutta kyllä se lopettaa, kun käsken. Ja Yodokin jo osaa hakeutua suojiini, jos Inca on liian aktiivinen.

Toivottavasti Yodo ei ole traumatisoitunut ja stressaantunut sähläävästä Incasta ja siitä, että ärähtelen Incalle. Yodolle ei ole kertaakaan tarvinnut ärähdellä, eikä muutenkaan sitä komentaa, se osaa kaikki jutut ihan itsestään. Luonnonlahjakkuus! Ja iän tuomaa viisautta ja kypsyyttä!

Kyllä varmaan huusholli tuntuu sitten tyhjältä, kun Yodo menee omaan kotiin. Voi meille Incan kanssa tulla eroahdistusta...