Yökylään

Vahtikoira nukkuu vahtipaikallaan. Taitaa olla aivan uupunut, kun olimme Iineksen ja Ellin kanssa lenkillä. Koirilla oli kivaa, tai siltä ainakin näytti. Mukavaa Incan kannalta, että naapurissa on Elli, niin se saa tuntumaa isoonkin koiraan. Ja kovasti Inca vaikuttaa olevankin kiinnostunut Ellistä, vaikka toki suurin osa ajasta menee siskon kanssa peuhatessa.

Hyvä onkin, että Inca sai purettua energiaa, kun sillä on edessä rasittava bussimatka kissojen luo. Matkasta Inca ei tiedä mitään, jos ei ole arvannut, että jotain outoa on tekeillä, kun olen kasannut tavaroita reppuun, jota se ei ole ennen nähnyt. Saa nähdä, miten tuo matka kaikkinensa menee. Ensimmäistä kertaa Inca pääsee tai joutuu keskelle kaupungin vilinää, kun menemme Tuomikirkkopuistoon odottelemaan saaristobussia. Näin etukäteen voin vaan kuvitella, miten peloissaan Inca on. No, minulla on mukana herkkuja vaikka kuinka paljon, jos niistä olisi apua mahdolliseen järkytykseen.

Nyt olemme kissojen kanssa vähän pitempään, niin voi olla, että kissat ja koira tulevat pakosta paremmin tutuiksi. Meillä on myös aikaa tutustua laajemmin ympäristöön, niin Inca alkaa tottua noihinkin maisemiin, joissa se tulevaisuudessa kuitenkin tulee viettämään aikaa silloin tällöin. Niin, nyt Inca on ensimmäistä kertaa yökylässä, joskin minä olen turvana:)

Vahtikoira?

Inca nukkuu usein aivan ulko-oven vieressä vaatenaulakon alla, kuten kuvasta näkyy. Ja muutoinhan se nukkuu edelleen muualla eteisessä, joskus harvoin keittössä, kun puuhailen siellä pidempään jotain ja muualla Inca ei oikeastaan päivisin nukukaan.

Mahtaakohan tuo eteinen vaan olla niin keskeinen paikka, että siinä on hyvä vahtia ovea ja kaikkea mitä sisällä tapahtuu.

Ehkä siksi Inca ei suostu jäämään keittiöön portin taakse, kun silloin se ei pääse vahtipaikalleen. Se voi olla sille tosi stressaavaa, jos se haluaa vahtia ja valvoa tapahtumia. Luulen, että voisin hyvin rajoittaa Incan tilan eteiseen (jos se olisi mahdollista) ja se olisi aivan tyytyväinen yksin ollessaan, vaikka se ei pääsisi muihin huoneisiin. Eteisessä se nukkuu, kun tulen kotiin ja tulee unisena vastaan tervehtimään minua. Sitten se yleensä menee jatkamaan keskeytyneitä uniaan.

Niin, voi olla kovastikin Incan luontoa vastaan rajoittaa sen elintilaa väärin. Mitään pahaa Inca ei ole kertaakaan tehnyt, vaikka sillä on koko lääni käytössään, kun se on yksin.

Kauppakeskuksessa

Inca pääsi siis kauppakeskukseen, vaikka sinne oli koirilta pääsy kielletty!! Mutta Inca oli sylissä ja tuskin se olisi askeltakaan astunut siellä, kun oli niin pelottavaa taas.

Luulin, että tuohon Varissuolla olevaan Itäkeskukseen pääsevät koiratkin, mutta ei. Kaikissa ovissa oli koirakielto. Ja se kauppakeskus ei edes ole mikään fiini paikka, päinvastoin. Ihme koirakammoisia ovat. No, seuraavaksi pitää suunnistaa kai keskustaan ja mennä Hansaan, kun kuulemma Stokkallekin saavat koirat mennä, mutta ei elintarvikeosastolle.

Tuo oli nyt sellainen ensiaskel kauppakeskusmaailmaan ja taisi hyvinkin täyttää tarkoituksensa. Jotenkin hirvittää ajatella koiraa jossain kivierämaassa eli keskustassa. Missä koirat siellä pissivät?

Mutta siis Inca vikisi koko ajan, kuten tuolla aiemmin klipissä kuuluu. Ajelimme rullaportaita ylös ja alas ja kävelimme keskuksessa aikamme ja Inca sai nuuskia kauppakeskusilmaa ja ihmetellä, mikä kumma paikka tämäkin nyt taas on.

Iltapäivällä teimme pitkän lenkin (kaikki on suhteellista!) metsässä ja tapasimme puolivuotiaan koiranpennun, jonka kanssa teimme tuttavuutta. Se oli borderterrieri ja kyllä siinä jonkinmoinen leikki tai paini syntyi, kunhan pennut olivat ensin nuuhkutelleet toisiaan.

Inca kyllä tykkää koirista, mutta niitten haukkumista se pelkää tai pelästyy (vaikka itsekin haukkuu milloin mitäkin!). Se selvästi hätääntyy, eikä tiedä, minne päin lähtisi menemään. Tuokin koira haukkui ensin kauempana ja Inca oli hyvin arka, kun tiemme kohtasivat polulla. Mutta utelias ja kiinnostunut Inca oli, häntä vaan vipatti kovasti, kun olisi tehnyt mieli tehdä tuttavuutta, mutta ei oikein tohtinut uskaltaa. Kyllä se rohkeus siitä tuli tai uteliaisuus voitti tai leikki innosti, kun lopulta ne tulivat hyvinkin toimeen keskenään.

Mukavaa kumminkin, kun tulee tuommoisia uusia koiratuttavuuksia vastaan. Emäntäkin saa puhella koira-asioita uusien ihmisten kanssa ja ainahan sitä juttua koiraihmisillä riittää.

Poseerauspäivä

Tänään taas yritettiin poseerata ja tämmöinen mukava lurps-kuva on laitettava tänne. Namia saa, kun otetaan kuvia!



Ja tässä Inca ihmettelee sitä kuvausvimmaa, joka emännällä on. Käskee hypätä oikein sohvalle sitä varten ja antaa namia. Mahtaa olla jotakin tärkeää, kun alvariinsa heiluu kameransa kanssa.

Kuvien laatu on mitä on, mutta turkin väristä saa aavistuksen, että se on vaalentunut tai tullut ruskeammaksi, miten vain. Luonnossa se on kuitenkin tummempi kuin näissä kuvissa.

Sekunti Incan vikinöitä!

Oltiin tänään kauppakeskuksessa ja tässäpä ääninäyte, joskin lyhyt, Incan vikinöistä.

Suihkussa

Illalla Inca ja Iines peuhasivat kuraisella pihalla siihen malliin, että edessä oli ensimmäinen suihku. Täällä on vielä amme, joten laitoin sinne pohjalle tuommoisen koiran makuualustan, jossa on liukumaton pohja. Se pysyi paikallaan, mutta koira huonommin. Vaan eipä siinä mikään pyristely auttanut, kun emäntä oli päättänyt, että kurat huuhdellaan pois. Ja huuhdeltiin myös.

Ei se Incasta kai maailman kamalinta ollut, mutta pitää nyt jatkaa suikutusharjoituksia, että se tottuu kunnolla siihenkin puuhaan. Ja niitä joutuu jatkamaan pakostakin, kun kelit ovat aikamoisia kurakelejä.

Kovin erinäköinen koira suihkusta tuli kuin mitä oli sinne mennessään. Turkki märkänä Inca näytti jotenkin surkealta, mutta pyyheliinoilla kuivattelin Inca entiseen pöyheyteensä.

Toivottavasti suihkureissu ei ollut kovin negatiivinen kokemus. Inca on ollut ammeessa kerran aikaisemmin lähinnä tutustumassa siihen ja silloin vähän suihkutin tassuja. Luulisi vesikoiran "luonnostaan" rakastavan kaikkea veteen liittyvää! Mutta amme ja suihku eivät ole kovin "luonnonmukaisia" vesielementtejä.

Saihan Inca kylpyläreissun päätteeksi nameja, että ehkäpä tuo muistikuva auttaa seuraavalla suihkukerralla.

Inca leikkii!