Koirat pääsivät jälleen kerran turkeistaan, edellinen kerta oli joskus kesäkuun lopussa. Incan turkki näyttää tämän leikkuun jälkeen vaaleammalta taas kerran, mutta kai se väri sitten vaihtelee, milloin on vaaleampi, milloin tummempi. Liinu on kuta kuinkin entisellään.
Mukavasti koirat antoivat leikata. Incaa on niin kiva trimmata, kun siinä on massaa ja kokoa sen verran, ettei leikkuu ole semmoista pientä tuhertamista kuin se Liinun kanssa vähän on. Vaikka onhan Liinukin tosi nätisti ja antaa leikata joka puolelta, mutta trimmeri tuntuu niin suurelta Liinun pienessä kropassa. Mutta nyt on koirilla taas kevyemmät loppukesän lookit.
Liinu on saanut nyt olla metsässä vapaana ja melko hyvin se on pysynyt aisoissa. Ollaan leikitty emännän häviämisleikkiä, mikä saa Liinun ihan pois tolaltaan ja se suorastaan hätääntyy, kun ei näe minua. Mutta se on auttanut siihen, että Liinu pitää minua nyt tosi tarkkaan silmällä, joten ehkä sillä ei ole aikaa tarkkailla pupuja. Olen myös kieltänyt liiat haistelemiset. Saa haistella, mutta ei kiihtyä ja rueta säntäämään pitkin pöpelikköjä.
Inca saattaa seistä ihan lähellä piilopaikkaani ja katsoa sinne, mutta Liinu ei kiinnitä Incaan mitään huomiota, kun se ihmettelee, missä emäntä on. Inca on kyllä siinä mielessä fiksu, että se ei tule luokseni ja paljasta piiloa, vaan seisoskelee ja katselee lähistöllä, miten tilanne kehittyy. Se on juonessa mukana. Tosin, jos se ei näe, kun häviän, sekin hätääntyy. Sitä ei vaan tapahdu juurikaan, koska Inca on aina niin likellä. Ensi viikolla kuitenkin menemme Kokemäelle, koska haluan Liinun samanlaiseen käytöstestiin, jossa Inca oli vuosi sitten. Riistaviettiin ja vouvouvou-haukkumiseenkin ehkä saamme neuvoja samalla.
Ja vielä kuva, joka enteilee syksyn lähestyvän:
Kiki ei pienenä tajunnut lähteä mun perään, kun se jäi meidän rappukäytävässä musta jälkeen. Mä menin ylöspäin ja se raukka alaspäin. Meilläkin on hyväksi havaittu metsälenkeillä emännän katoaminen. Kiki ei enää huolestu, vaan tulee perässä etsimään. Joskus oon myös napauttanut siitä, että koira ei tule heti katsomaan missä mä olen. Näytti tehoavan. Kiva että liinu pääsee testiin. :)
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt ettei perron "serkkua" lagottoa saisi ajaa koneella, jos on tumma. Väri kai vaalenee. Oma kohtaista kokemusta ei ole ,joten en ihan tota väitettä laita lukkoon ,mutta...
VastaaPoistaItse en ole omalle koiralleni tehnyt tuota katoamis temppua ,mutta ois kiva nähä reaktio.
Ja muuten ,koska Incalla on ollut lihaksistossa jotain kireyksi ym. (?) ,niin omalla koiralla on nyt kyynärpää mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta vastaava. Niin olisiko sinulla ideoita joihinkin kevyisiin venytyksiin?
Joo on kiva nähdä, miten Liinu suhtautuu kelkkaan, tynnyrikolinoihin ja nukkeen :D
VastaaPoistaAllu, en ole kuullutkaan, että koneella ajo aiheuttaisi värimuutoksia. Mihin juttu mahtaa perustua? No, meillä suristellaan koneen kanssa ja jännätään, minkä värinen turkki milloinkin leikkuun jälkeen on :D
Jos koiralla on kyynärpää sijoiltaan, niin en kyllä uskaltaisi lähteä tekemään mitään ennen kuin ell, hieroja, fyssari tai osteopaatti on tsekannut koiran.
Noita kevyitä venytyksiä voi tehdä niin, että koira istuu ja sitten namin kanssa pää vasemmalle kyljelle ja sitten oikealle kyljelle, kyljet ja selkä venyy ja taitaa niskakin venyä.
Sitten niin, että koira seisoo ja namin kanssa pää sinne takalistoon lonkan seutuville ensin toiselle puolelle ja sitten toiselle puolelle. Sama homma niin, että pää vedetään namin avulla kohti takatassua alas. Koira on niin kuin o-kirjain suunnilleen.
Sitten rintavenytyksiä siten, että koira istuu edessäsi ja namin avulla koira kurottaa suoraan ylöspäin niin, että etutassut pysyy juuri ja juuri maassa.
Nuo nyt ovat sellaisia, joista ei ehkä ole haittaa, mutta esim. hieroja kyllä näyttää helppoja venytyksiä ja miten ne tehdään oikein.
Nettiä selaamalla olen itse löytänyt jotain hyviä kuvallisia ohjeita ;)