Testissä

Ajelimmepa Kokemäelle ja takaisin, ei ihan kokonaan huvin vuoksi, vaikka emännällä kiva auto alla onkin nykyisin :D Liinu pääsi testiin ja tulos oli, että meillä on luottamuspula. Nyt vähän jäähdytellään eli pallutellaan Incaa, mutta ei Liinua. Paljon ei voi enää huomioimattomuutta nimittäin vähentää, kun se on aika minimissä muutenkin :O Tämä luottamuspula on osaltaan seurausta siitä, että en ole tarpeeksi selvästi osoittanut Liinulle sen asemaa suhteessa Incaan. Olisi siis pitänyt pallutella Incaa enemmän.

Olin siellä molempien koirien kanssa, koska halusin tietää, mikä näitten keskenäinen suhde on. Inca on The Boss! Niin kuin olla pitääkin. Näitten neitien välit ovat hyvät, ei mitään ongelmaa siinä. Nämä tokat Liinun juoksut tekivät siitä Naisen ja siitä olisi voinut seurata ongelmia, jos olisin toiminut toisin kuin olen (liikaa lällytyksiä). Olisi voinut tulla jotain valtataistelua tms. Lauman nartut juoksevat samaan aikaan, jos lauma on kunnossa tai miten sen nyt sanoisi. Eli samanaikaiset juoksut kertovat hyvästä laumahengestä :)

Ja itse testiin. Kolinatynnyri kolisi ja Liinu meni niin kauas kuin vain pääsi remmissä ja haukkui. Tokalla kertaa ei halunnut kulkea tynnyrin ohi. Incalla aikanaan ei mitään ongelmaa tässä. Sitä ei pienet kolinat säikäyttäneet.

Nukke, joka ponnahti maasta ylös. Liinu pinkaisi kauhuissaan taas niin pitkälle kuin vain pääsi ja sitä sai maanitella kerran jos toisenkin nuken hihaa haistelemaan. Inca kanssa ei aikoinaan ollut tässäkään mitään ongelmaa.

Kelkka. Huh, se vasta kamala oli!! Liinu pinkaisi taas niin kauas kuin pääsi ja tällä kertaa se pääsikin kauas, koska remmi irtosi kädestä. Ja nyt sitä ei tahtonut saada millään kelkan tykö, niin kamala se oli. Otettiin Incakin avuksi, mutta se ei paljon auttanut. Lopulta saatiin Liinu liki kelkaa, mutta vaikeaa oli. Incan kanssa tässäkään ei aikoinaan ollut ongelmaa. Se meni liiankin omatoimisesti nuuskimaan kelkkaa, että kas vaan, mikäs tähän tulla tupsahti, otanpa selvää.

Liinu ei siis luota minuun. Tämä korjaantuu pienellä jäähdyttelemisellä. Koska meillä ei mitään sen kummempia ongelmia ole, niin eipä sinne Kokemäelle tarvi tämän asian takia useammin mennä. Koirat kulkevat hyvin remmissä ja ovat muutenkin ok.

Vouvouvou-haukuntaa kuului Kokemäellä heti kun menimme pihaan. Koiratarhassa olevat perrot siellä haukkuivat. Ja Liinu haukkui jo autossa. Haukkui Peetsalle ja haukkui myöhemmin vaimolle, mutta hiljeni molemmilla kerroilla, kun oli saanut haistella, että kukas toi oikeen on. Tyypillistä vesikoiralle tämä vouvouvotus, ei sille tarvi mitään tehdä. Vahtiherkkyyttä löytyy.

Inca sen sijaan ei hauku. Se vaan menee ihmisten luo, nuuhkii ja on että jee kivaa, saako rapsutuksia.

Liinu on paljon pehmeämpi koira kuin Inca, joten se tietenkin tässä kuvioissa on hyvä ja siihenhän aikoinaan tähdättiinkin, että näin olisi. Arka tai pelokas koira se ei ole, jos olisi, testi olisi keskeytetty. Liinu pitää nyt vaan saada  nöyremmäksi minua kohtaan ja luottamaan minuun. Se tuli luokse kutsuttaessa kyllä reippaasti luo, mutta häntä ja korvat ihan väärissä asennoissa :( Pitäisi tulla nöyrästi luo, ei dominoivasti.

Mutta summasummarum, melko hyvin asiat kuitenkin ovat ja ne mitkä ei ole, fiksaantuvat helposti emännän topakammilla toimilla, kuten yleensäkin.