Tehtiin pienet ympyräjuoksut ja eestaasjuoksut näyttelyhihna kaulassa ja yritettiin seisoa ilman nameja, mikä sujui miten kuten. Jos ei suju muuten, niin sitten lykin namia Incan suuhun näyttelyssä sanoi tuomarisetä siihen mitä tahansa. Mitäs se sille kuuluu, millä konstilla me seistään :D Mutta tuli siis harjoiteltua edes vähän tuota näyttelyhommaakin.
Myös luoksepäästävyyttä harjoiteltiin, mutta siinä Incalla ei ole ongelmia. Tiedä sitten, vaikuttaako sukupuoli luoksepäästävyyteen jotain. Sille ei nyt vaan voi mitään, että kovin naisvoittoista on tämä koiraharrastus, harvoin näkee miespuolista kouluttajaa (kerran on ollut kääppänöiden tokossa!!) ja koulutettavatkin tuppaavat olemaan naispuolisia immeisiä koirineen.
Hallilla oli yhteensä neljä koiraa ja hyvin me sinne mahduimme koirinemme. Inca oli vaan niin tolkuttoman kiinnostunut siitä, mitä ne muut koirat puuhasivat, että sen keskittymiskyky hupeni siihen. Toisaalta ei se lähtenyt haahuilemaan niitten tykö, vaan pysyi lähelläni ja teki kuitenkin niitä juttuja, mitä me harjoittelimme.
Hyppy meni nyt paremmin, vaikka ensin Inca yritti kaksi kertaa lähteä kiertämään estettä, mutta hyppäsi sitten, kääntyi ja jäi seisomaan, kun se tietää jo, että sitten saa namia, kun tulen sen viereen. Hyppyä harjoittelimme useamman kerran, kun siihen oli hyvä tilaisuus.
Kotiin tulimme kaupungin kautta ja hengailimme kauppatorilla ja sen ympärillä puolisen tuntia, kun vaihdoimme bussia. Olisi sieltä lähtenyt busseja kotiin aikaisemmin, mutta piti käyttää tuo tilaisuus hyväksi, kun niin harvoin tulee ulkoilutettua koiraa keskikaupungilla. Taitaa olla jotain puolitoista kuukautta edelliskerrasta.
Kunhan Inca selvisi shokista, jonka kaupungin iltavilinään joutuminen sille aiheutti, sujui kaupunkikävely ihan hyvin. Inca nuuskutteli kaupungin hajuja niin, ettei se kovin paljon muuta tainnut havannoidakaan. Torilla oli hyvä pitää pienet "sulkeiset" eli kulkea reippaasti ja kääntyillä eri suuntiin, jolloin koira tietysti joutui olemaan valppaana koko ajan. Hyvää remmiharjoittelua! Tori kun on niin autio toriajan ulkopuolella. Jotain hyvää keskikaupungissakin siis on, mutta siihen se hyvä sitten jääkin. Olisi nimittäin surkeaa asua koiran kanssa kivierämaassa, mutta kai keskikaupunkikoirat siihen tottuvat, kun pakko on. Onhan siellä puistot, mutta eivät ne kyllä metsää korvaa.
Reissu kaikkinensa väsytti Incan ihan totaalisesti. Yleensä se inisee busseissa, mutta takaisin tullessa ei kuulunut paljon pihahdustakaan. Syödä se sentään jaksoi hyvällä ruokahalulla ja sitten se menikin heti nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti