Synttäripäivä! Inca ei siitä paljon taida perustaa, mutta on se saanut herkkuja kuten cesaria ja siitä se kai aavistaa, että on erityinen päivä. Cesaria saa niin harvoin, että siihen on pakko olla jokin erityinen syy. Ja sitten Inca sai iiiiison pussillisen nameja, nam nam!
Onnea kaikille siskoille ja veljille!
Eilen kävimme Karvakorvissa shoppailemassa broilerin siipiä, kauloja ja sydämiä, ne kaikki ovat suurta herkkua. Kauloja ei ennen ole ollutkaan, mutta hyvin maistuvat nekin. Sydämet vasta hyviä ovatkin! Samalla reissulla punnitsin Incan, kun kaupassa on kunnon vaaka. Saman Inca siellä painoi kuin kotonakin eli vaaka näytti tasan 16 kg.
Illalla Fiina-neiti emäntineen tuli treffaamaan meitä ja Inca ei taaskaan meinannut nahoissaan pysyä, kun Fiina tuli sisälle. Muuten se jo osaa vieraat ottaa vastaan "rauhallisesti" ja odottaa, että päästän sen tervehtimään. Mutta Fiina on toista maata! Vaatii vielä pikkuisen hiomista, että Inca malttaa istua rauhallisesti ja odottaa pääsyä Fiinan luo.
Fiina sen sijaan on hyvinkin rauhallinen ja aivan ihastunut Incan luun jämiin, joita se tälläkin vierailureissulla rouskutti nautinnollisesti ja vielä puolusti saalistaan, kun Inca tuppasi liian lähelle. Mutta kyllä koirat sitten peuhasivatkin sitä tyypillistä puremisleikkiä tai miksi sitä nyt sanoisi. Alla muutama otos neitien painista. Keskimmäisen kuvan hammasrivistö kuuluu Fiinalle, upea rivistö! Semmoisia vikkeliä mykkyräkasoja koirat ovat, että kuvat ovat mitä ovat. Tummempi koira on siis Fiina.
Teimme vielä illan päätteeksi pienen vesikoiralenkin meidän liukkailla ja muhkuraisilla ja kapeilla jalkakäytävillä.
Vuosi sitten tähän aikaan en vielä tiennyt Incasta mitään, vaan vasta tammikuun lopulla otin yhteyttä Liisaan. Siitä se koiraihmisen elämä sitten lähti vauhdilla liikkeelle ja kivaa on ollut. Hetkeäkään ei ole kaduttanut, eikä harmittanut, että tulin hankkineeksi koiran. Päinvastoin. Vaikka Inca ei ole se helpoin espanjanvesikoira (jos sellaista on?), niin se on juuri sopiva vesikoira minulle. Ja kyllä rotu on se oikea, minun koirarotuni. En äkkiseltään, enkä tarkemmalla pohdinnallakaan keksi minulle muuta sopivampaa rotua. Olemme Incan kanssa kuin luodut toisillemme!! Hmm, mitähän mieltä Inca on? No, sen mielipidettä ei kysytä, eikä sillä ole vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti