Piimänpuutosta?

Liinu söi iltaruokansa halulla hartaalla, kun laitoin sekaan piimää. Ei tietoakaan nirsoilusta, vaan kun kuppi oli tyhjä, koira ihmetteli, että tässäkö tämä nyt oli. Ei ollut. Annos oli pieni ja Liinu sai vielä lisää. Kun oli mahansa kahteen otteeseen tyhjentänyt, niin arvatenkin oli oikeasti nälkä. Ja ruoka on pysynyt sisällä. Oksennukset siis johtuivat liiasta ruohosta, keppipurusta ja sonnasta! :D Ei se koiran vatsakaan kaikkea kestä ja siedä, vaikka paljon sietääkin. Ihme vimma vaan vetään suuhun kaikkea mahdollista.

Nämähän rakastavat hapanmaitotuotteita, joten ehkä pitää ottaa piimä taas ainakin kesän ajaksi mukaan ruokavalioon. Jos vaikka Liinukin innostuisi syömään mössönsä paremmin, kun siinä on piimä joukossa. Ehkä se jotenkin tasapainottaa ruuansulatusta, on hyväksi massulle.

Kotipuuhia

Päivät ovat taas normaaleissa uomissaan lenkkeineen, jumppineen ja hierontoineen. Nukkumajärjestyskin on pistetty uusiksi. Tässä on ollut erilaisia vaiheita ja kokeiluja, nyt ollaan viime ajat menty niin, että koirat nukkuvat omissa oloissaan, eivät pääse makkariin. Pääsyn estää häkki, joka on ovensuussa. Viime viikolla muistakseeni oli ensimmäinen yritys, jolloin koirat olivat ensin ihan ihmeissään, että mitä häh?!! Et voi olla tosissas!! Kyllä ne jäivät omalle puolelleen. Mutta joskus aamuyöstä Liinu aloitti kauhean parkumisen ja koirat pääsivät makkariin. Halusin nimittäin jatkaa unia! Paraisten keikan jälkeen laitettiin homma uusiksi eikä enää kuulunut mutinoita, eikä aamuyöparkumista. Tosin johonkin aikaan aamulla alkaa hetken kestävä rähinä, kun Liinu menee häiritsemään Incaa, joka rähisee sille. Sitä ei kestä kauan ja sitten tilanne rauhoittuu.

Incan kanssa jumpataan edelleen ja hieronta+venytys kuuluu lähes päivittäiseen ohjelmistoon. Vital3-tipat ovat riittoisia ja niitä se saa 1-2 tippaa päivässä niin kauan, kun ainetta riittää. Samoin B-vitamiineja annan päivittäin. Viime viikon kahluureissut jäivät kahteen kertaan, kun emäntä teloi jalkansa lattialla olevaan luuhun :( Astuin siis luun päälle, jossa oli ikävästi teräviä kulmia. Omaa tassua ei tietenkään tule hoidettu, ei edes puhdistettua :O Onhan noita haavoja tullut ja mennyt. No, koiran suussa ollut luu vasta onkin bakteeripesä, joten pistohaava alkoi näyttää epäilyttävästi tulehtumisen merkkejä. Ei muuta kun vesipesua ja pihka-salvaa, laastaria päälle ja sillä se tokeni nopeasti lopulta ilman lekurireissua. Mutta veteenmenoa en voinut harkitakaan. Ja nyt onkin taas viileämpää, joten vesijuoksut saavat odottaa. Sen sijaan harrastetaan juoksua noin joka toinen päivä. Otan siis ihan tosissani Incan lihashuollon.

Inca saa metsässä olla vapaana aika paljon, välillä Liinu on vapaana ja Inca remmissä. Joskus ne ovat molemmat vapaana ja siitä se meno sitten alkaa. Ja loppuu lyhyeen. Yhtään törmäyskurssia en Incalle soisi vieläkään. Yksinään se saa juosta ja sitä tekeekin, mutta se on vaan juoksemista, ei törmäilemistä ja riehumista. Kotona ne saavat peuhata (mitä eivät tee kovin paljon), koska tila on rajallinen, mutta ulkona kun lääniä riittää, on meno sen mukaista.

Etsi kuvasta Liinu.

Liinu ja keppi. Nämä ovat varsinaisia kepinpureskelijoita, ihme, ettei luut riitä. Luulisi leukojen saavan siinä riittävästi  työtä.

Ja onni on, että Liinu ei ole valkoturkkinen. Sen ruskea turkkikin on nimittäin milloin keltainen (siitepölyä), millon vihreä (vastaleikatun ruohotuppokasan päällä on ihanaa piehtaroida), milloin mutainen maatuneissa metsälammikoissa loikkimisen jäljiltä, milloin linnunkakassa (sitä on asfaltilla), milloin hiekassa, milloin mullassa ja muussa aineksessa kuten sahanpuruissa ja välillä näissä kaikissa :D Valkoisesta turkista, joka siis ei olisi valkoinen, saisin harmaita hiuksia!

Sireenit kukkivat :)

Tänään piti viemäni koirat näyttelyharkkoihin, mutta Liinu on oksentanut kaksi kertaa. Aamupäivällä se oksensi aamuruuan kera ruohojen ja kepinpalasten, joita se lenkillä pureskeli. Iltapäivällä se oksensi niin ikään lenkin jälkeen. Tällä kertaa se oli ahminut Kylämäessä papanoita ja lantoja ja ties mitä ihanaa herkkua tienpientareilta. Oksennuspaikkana on toiminut olkkarin matto. Noh, se vaatii muutenkin pesua, mutta ihan kiva lusikoida pois oksennuksia matolta. Hain kaupasta AB-piimää, jos vähän auttaisi näihin massuvaivoihin. Tosin ei mistään muusta liene kyse kuin siitä, että se nyt vaan on jauhanut kaikkea "sontaa" ulkona. Toisaalta ennen se ei ole oksentanut, että jotain häikkää voi massussa ollakin. Tälle luuviululle olisi parempi kun ruuat pysyisivät sisällä.

Hassu Luuni :D

2,5-vuotiaan puheenkehitys hakee vielä muotojaan, vokaalit vaihtavat sanoissa paikkaa ja Liinu on Luuni. Luuni älä, Luuni alas, Luuuniiii, hassu Luuni!

Incan ja hassun Luunin viikonloppu hurahti lastenhoitohommissa, eikä siinä hulinassa emännällä paljon jää aikaa eikä voimia sen kummemmin huolehtia koirista. Kaksi päivää nappularuokaa (natural menuta) milloin kupista ja milloin pihalta maahan ripoteltuna näkyy kyllä siinä, mitä toisesta päästä tulee ulos. Ihan äkkiä en nappuloihin vaihda. Poikkeustapaukset ovat asia erikseen. LiinuLuuni kyllä oli taivaissa nappula-aterian äärellä etenkin, kun noita nappuloita käytän palkkanameina. Kupista se hotkaisi ne alta aikayksikön, pihalla nuuskuttamiseen meni sentään aikaa.

Muutaman kuvankin jossain välissä otin. Odottamaan nämä vesselit joutuvat milloin missäkin, alla ne toimittavat tällä kertaa leikkipuistovahdin virkaa, kun ihmislapset leikkivät kiipeilytelineissä tarzania ja ties mitä.

Inca ja LiinuLuuni

Mun mussukka, Inca

LiinuLuuni miettii, mennäkö vai eikö mennä namien perään putkeen.

Katse ja asento on intensiivinen. Päässä varmaan raksuttaa ja kovaa.

Omenankukkia

Paraisten CITY Finbyn kukkulalta ikuistettuna. Aikamoinen vääntö päästä ylös kahden lapsen ja kahden koiran kanssa.  Ja pitää huoli, että kaikki pääsevät vielä ehjin nahoin alaskin.

Lapsilla tosiaan on sellainen lasten putki, jota lainasin koirille. Kovin heppoinen ja hutera se on. Inca näytti Liinulle hyvin mallia, miten putkeen mennään ja sieltä tullaan ulos. Lapset näyttivät myös mallia, miten putkessa ryömitään. Ja kaikki kolme yrittivät "avustaa" minua saamaan Liinu menemään putkesta läpi, mutta ei se mennyt nameilla, ei nakeilla, ei lelulla, ei millään. Ensin se kurotti namien perään niin pitkälle kuin se pääsi, etujalat putkessa, takajalat ruohikolla. Lopulta se uskaltautui laittamaan takajalatkin putkeen, että sai naminsa, mutta läpi ei mennyt. Konstit olivat monet, mutta lopputulos aina sama. Kävi se kuitenkin harjotuksesta. Paremmalla ajalla ja rauhallisemmassa tilanteessa ja osaavalla avustajakaartilla homma olisi varmaan hoitunutkin.

Myöhään illalla olimme kotona, koirat nukahtivat niille sijoilleen lopen uupuneina. Toivottavasti ne taas osaavat antaa arvon oman kodin rauhalle, hiljaisuudelle ja kiireettömyydelle!

Liinu 1 vuotta :)

Hups hei vaan, miten aika kuluu!

Ensi töikseen Liinu pääsi aamulla 1-vuotis punnitukseen, lapsetkin käyvät yksivuotisneuvolassa. Korkeutta en mitannut, mutta punnitus näytti 11,9 kg ja se on vähän. Kuukausi sitten Liinu paino vielä 12,5 kg. Liinu onkin ruipelo, luuta ja nahkaa, mutta kun se syö niin huonosti lihamössöt. Luita se rakastaa oli ne minkä elukan luita tahansa, mutta mössöjä se närppii ihan niin kun lapset närppivät ruokaa kun ei ole oikein mieleistä. Se saisi syödä paljon enemmän, mutta aina se jättää ruokaansa. Eikä siihen auta, vaikka se olisi ollut koko päivän ilman ruokaa ja vasta illalla saisi mössöannoksen. Takana on ajat, jolloin Liinu imaisi ruokakuppinsa tyhjäksi pelkällä katseella! No pitää rukata Liinun ruokia, ettei tuosta enää laihdu.

Punnitsin Incan samoin tein ja se painaa 16.5 kg. Ja Incahan söisi paljon enemmänkin, mutta ei vaan saa. Incan painoa olen saanut hilattua alas reilun kilon tässä kevään aikana. Vähän se saa vielä keventyä.

Onhan näillä vesseleillä kokoeroa! Liinu näyttää vähän niin kuin Incan keskenkasvuiselta lapselta :)

Me jatkamme synttäripäivää lenkkeillen kauniissa säässä ja illalla lähdemme viikonlopuksi Paraisille.

Puistohengailua

Käytiin taas vähän "kaupungilla" eli Kupittaalla. Käveltiin skeittipaikan ohi, jossa skeittaajat tekivät temppujaan ja kolisuttelivat lautojaan. Inca nuuskutteli nurtsia ja Liinu teki sitä samaa välillä säpsähtäen ääniä ja lennokkuutta. Katseltiin puistoelämää johon kuului mm. jonkun päiväkodin tai muun sellaisen kevätjuhla. Siltä ainakin näytti. Lapset esiintyivät ja vanhempia ihmisiä istui ympärillä taputtamassa. Ja sitten ihmeteltiin taas kerran mätsäreitä, joissa oli entistäkin vähemmän osallistujia. Silloin joskus kun Incan kanssa juoksin mätsäreissä, oli osallistujia vaikka kuinka paljon ja jonot sen mukaisia. Mutta ne mätsärit olivatkin loppukesästä. Saatiin kuitenkin taas vähän käppäiltyä koirien joukossa, tosin ei me sitä touhua kauan ihmetelty. Puistossa on kaikenmoista kulkijaa ja tapahtumaa, että sen puoleen se on hyvä paikka tehdä lenkkiä koirien kanssa aina silloin tällöin.

Puistovahdit!

Ja tämä on kotikatua, se on niin kaunis nyt.

Iltalenkillä

Yritin saada silkkiturkeista jonkimoisia kuvia, mutta se ei ole helppoa, kun samalla taluttaa koiria.

Liinu ja Inca

Inca ja Liinu

Kävimme Kylämäessä lenkkeilemässä ja istuskelemassa penkillä. Tai siis minä istuin penkillä, koirat olivat maassa :D Sekin on sitä koirien koirakansalaisuuskasvatusta. Ei Incan, mutta Liinun. Sillä on nimittäin tapana "omia" penkki ja paikka, jossa istumme niin, että näköpiiriin tuleva ihminen saa Liinun vähintään vuffailemaan. Ja nämä ihmiset kulkevat siis ohi, eivät ole mitenkään tuppautumassa meidän seuraamme, eivätkä välttämättä ole edes lähellä. Jos istuskelemme vilkkaassa paikassa, jossa ihmisiä tulee ja menee, kuten esim. Salon reissulla, ei Liinu silloin reagoi. Silloin se istuu ja katselee ja on hiljaa.

Olisi joskus kiva nähdä koiran pään sisään, mitä ihmettä niitten päissä oikein liikkuu?? Liinulla liikkuu ihan omat jutut, Incan päässä taas on tyystin toisenlaiset jutut.

Nättejä koiria ja kukkia

Alkaa sujua jo, nimittäin trimmaaminen. Kohta voin perustaa sen trimmaamon :D On tässä harjoteltukin jo monta kertaa, mutta harjotus vasta tekeekin mestarin! Iltapäivän pikku puhteena oli koirien trimmaus. Ensin pääsi Liinu pöydälle, sitten surruteltiin ja esiin tuli ihana pikkuinen espanjansilkkikoira :) Välillä kävin Liinun kanssa viemässä lakanat kuivumaan ja pikku pisureissulla, sitten vein Incan ulos pikku pisureissulle, join päiväkahvit ja sen jälkeen oli Incan vuoro. Taas surruteltiin ja esiin tuli ihana iso espanjansilkkikoira :) Aikaa meni suunnilleen kolme varttia per koira, hyvin luisti tirmmeri, ei ollut paakkuja eikä sotkuja. Mutta edellisestä trimmauksesta ei olekaan paljon aikaa. Molemmat olivat oikein kelvollisesti trimmattavana! Trimmauspöytä on "must"! Helpottaa elämää, no ainakin trimmaamista. Ja nyt molemmat ovat ihan naatteja. Aina yhtä kiva saada koirat esiin turkin alta, vaikka se ei edes ollut pitkä. Toivottavasti vähän viileni Incan olo.

Inca

Liinu

Kirsikankukkia

Mansikankukkia