Sateitten välissä sentään ehtii tehdä kunnon lenkkejä :) Aamupäivällä oli hyvä lenkki-ilma, ei ollut liian kuuma, aurinko ei porottanut, eikä satanut! Tunnin ehdimme olla kotona ja sade alkoi :( No ei sateessa sinänsä vikaa ole, pukeutumiskysymys se on.
Olimme siis kulttuurikävelyllä Suomen sydän-kulttuurireitillä ainaisen metsissä ja pelloilla samoamisen sijaan. Sekä koira että emäntä metsittyyvät, joten pakko välillä käydä "tuulettumassa". Aloitimme kävelyn tuomiokirkolta ja menimme joen itärantaa Halisiin ja sieltä kiepsautimme joen länsirannalle ja kävelimme takaisin kirkolle. Menimme bussilla keskustaan ja sillä tulimme myös kotiin. Kävelykilometrejä kertyi kaiketi 7-8.
Oikeastaan lähdin katsomaan, miten Inca käyttäytyy oudossa ympäristössä, kun se kotiympyröissä kävelee remmissä ihan mallikkaasti. Ja kävelihän se hyvin vieraassakin paikassa, nuuskutteli aluksi kaupunkikoirien jättämiä merkkejä ja muita kaupungin hajuja, mutta sitten enimmäkseen käveltiin reippaasti.
Matkalla tuli vastaan lukuisa joukko koiria, jotka ohitettiin hienosti remmi löysällä. Useampikin koira räksytti tai murahteli meille, mutta ei ihme, kun omistajat kiskoivat niitä kaksin käsin remmistä syrjään :o Joku pikkukoira oikein nostettiin syliin ohituksen ajaksi. Mutta kyllä joukkoon mahtui myös koiria, jotka ohittivat hienosti ilman kommervenkkejä.
Mikäli ollenkaan on luottamista Peetsan oppeihin, niin remmissä kulkeminen vaikuttaa kaikkeen ja paljastaa kaiken. Se siis kertoo, onko johtajuus kunnossa vai ei. Jos koira kulkee remmissä nätisti, on johtajuus kunnossa. Jos koira ei kulje nätisti remmissä, on johtajuus koiran kantilta tietty parhain päin, kun se haluaa olla ylimmällä pallilla. Sen verran olen tehnyt hommia Incan kanssa, että luotan kyllä Peetsan metodeihin.
Kävelimme jännissä paikoissa, kuten rautatiesillalla, kävimme ponttoonilaiturilla, joka siis heilui, minkä Inca heti huomio, katselimme ihmeellistä betonirakennelmaa, josta kuului jonkinlaista musiikkia ja se kaiketi oli jokin tilataideteos, kävimme Halisissa kahvilla harjoittelemassa kahvilakulttuuria ja lenkin päätteeksi päädyimme seuraamaan karjalaisten marssia ja laulua. Kulkuetta seuratessa meni tovi jos toinenkin, sillä bussit eivät kulkeneet tuomiokirkkopuiston läpi marssin aikana.
Inca on entisestään rauhoittunut toisten juoksujen jälkeen ja siitä on tullut aikuismaisempi. Onhan toki tilanteita, joissa se säheltää, mutta niitä on aika vähän. Mutta noin kaikkineen se alkaa olla Yodomainen koira :) ja on tässä alkanutkin tulla sellainen olo, että on hyvä sauma saada pentu taloon tuomaan tänne vähän vipinää ja vilskettä. Ja toisaalta Inca on silleen ruodussa, että se kaiketi ja toivottavasti osaa opettaa pentua talon tavoille koirien kielellä.
Niin juu, ainoa kerta kun Inca kenkkuili reissun aikana, oli kotinurkilla, kun tultiin bussista pois. Se haukkui tai yritti haukkua bussia ikään kuin se olisi päättänyt, että tuon bussin ainakin haukun, kun muuten olin niin mallikaasti :D Poikkeus vahvistaa säännön, mutta minähän tein selväksi, että sitä bussia ei haukuta!
Kameraa ei ollut matkassa ja puhelimessakaan ei ole sen vertaa älyä, että sillä saisi otettua kuvia :D Joku toinen kerta sitten.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
torstai 16. kesäkuuta 2011
Vauvalassa :)
Pikkutirriäisiä:
 |
| Uni tuli |
 |
| Maissunmaissunmaissun... |
 |
| Puren! Auts, kun sattuu :D |
 |
| Housut maistuu hyvälle! |
 |
| Pötkylöitä |
 |
| Sukkaakin pitää maistella |
 |
| Peki :) |
 |
| Peki sai paljon rapsutuksia minulta! |
 |
| Pötkylöitä |
 |
| Pötkylä |
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Maahan. Maahan. Maahan.
Sade sotki suunnitelmat ja kääppänöiden tokoilu vaihtui kotitokoiluksi. Olimme kyllä lähdössä ja ulkona jo, mutta sitten sade alkoi ja koveni, joten teimmekin vaan lenkin ja tulimme kotiin.
Juttelin yhden koiraihmisen kanssa (kääppänöistä tuttu), jolla oli neljä koiraa talutettavana, ja Inca tonki sinä aikana jossain pusikossa, josta se tuli oluttölkki hampaissa pois. Ja aamupäivän metsälenkillä se haisteli ilmaa, meni ojaan ja tuli sieltä oluttölkki hampaissa pois. Niitähän riittää, kun ihmisillä on ollut jano :D Mutta tuosta taitaa kehkeytyä olutkoira :) Tai ainakin oluttölkkikoira! Kanssakulkijat ehkä ajattelevat, että tölkeissä on ollut emännän lenkkijuomat :) Tomerasti ja päättäväisesti se kantaa tölkkejä ja tärkeä hommahan se on, eivät jää tölkit luontoon, ja kun emäntä kuskaa ne sitten joskus kauppaan, saadaan pikku hiluja niistä. Kaikki se on kotiin päin :D
Mutta siis otimme kotona maahan-harjoituksia oikein kunnolla. Inca sivulle, sitten maahan, nami etutassujen eteen odottamaan, kävely poispäin, käännyn, seison jonkin aikaa, palaan Incan luo ja annan luvan syödä namit lattialta. Sitten vasta sivu. Tätä toistettiin muutama kerta.
Seuraavassa vaiheessa tehtävää vaikeutettiin niin, että lattialla olevat namit sai vasta sivu-käskyn jälkeen. Ja odottelin pitkiä aikoja ennen kuin annoin sivu-käskyn, ettei se vaan hosu ja nouse ylös liian aikaisin. Tätä taas toistettiin muutama kerta.
Ja lopulta nostin panoksia ja laitoin cesaria kuppiin, kupin lattialle kauas Incasta. Sitten Inca sivulle, maahan, odota, poispäin kävely, palaaminen koiran luo, taas pitkähkö odotus koiran vieressä, sivulle-käsky ja sitten ole hyvä ja jee Inca sai mennä kupin luo ja cesaria palkaksi!! Tätä toistettiin muutama kerta ja hyvin meni.
Inca vaan tuppaa inisemään ja se on vähän ikävää, mutta sanoin sille shhh shhh ja se tuntui auttavan. Ainakin ininä vaimeni.
Kovin innoissaan se taas tuntuu tekevän noita juttuja, että ehkä tämmöinen juoksujen jälkeinen ajankohta on otollista koulutusaikaa. Tai sitten se, että ei olla pitkään aikaan treenailtu, saattaa vaikuttaa motivaatioon. No namit ainakin vaikuttaa motivaatioon ja kun niitä ei enää saa muutoin juuri ollenkaan, niin kai treenaaminenkin maistuu jo ihan namien vuoksi.
Pitää saada täällä kotona tuo maahanmeno vahvaksi ja sitten rueta kokeilemaan sitä ulkona ja ottaa cesaria ja muuta superherkkua föliin, niin ehkä unohtuu kaikki kiinnostava, mitä ulkona on. Kyllä mä Incasta vielä tokokoiran teen!
Juttelin yhden koiraihmisen kanssa (kääppänöistä tuttu), jolla oli neljä koiraa talutettavana, ja Inca tonki sinä aikana jossain pusikossa, josta se tuli oluttölkki hampaissa pois. Ja aamupäivän metsälenkillä se haisteli ilmaa, meni ojaan ja tuli sieltä oluttölkki hampaissa pois. Niitähän riittää, kun ihmisillä on ollut jano :D Mutta tuosta taitaa kehkeytyä olutkoira :) Tai ainakin oluttölkkikoira! Kanssakulkijat ehkä ajattelevat, että tölkeissä on ollut emännän lenkkijuomat :) Tomerasti ja päättäväisesti se kantaa tölkkejä ja tärkeä hommahan se on, eivät jää tölkit luontoon, ja kun emäntä kuskaa ne sitten joskus kauppaan, saadaan pikku hiluja niistä. Kaikki se on kotiin päin :D
Mutta siis otimme kotona maahan-harjoituksia oikein kunnolla. Inca sivulle, sitten maahan, nami etutassujen eteen odottamaan, kävely poispäin, käännyn, seison jonkin aikaa, palaan Incan luo ja annan luvan syödä namit lattialta. Sitten vasta sivu. Tätä toistettiin muutama kerta.
Seuraavassa vaiheessa tehtävää vaikeutettiin niin, että lattialla olevat namit sai vasta sivu-käskyn jälkeen. Ja odottelin pitkiä aikoja ennen kuin annoin sivu-käskyn, ettei se vaan hosu ja nouse ylös liian aikaisin. Tätä taas toistettiin muutama kerta.
Ja lopulta nostin panoksia ja laitoin cesaria kuppiin, kupin lattialle kauas Incasta. Sitten Inca sivulle, maahan, odota, poispäin kävely, palaaminen koiran luo, taas pitkähkö odotus koiran vieressä, sivulle-käsky ja sitten ole hyvä ja jee Inca sai mennä kupin luo ja cesaria palkaksi!! Tätä toistettiin muutama kerta ja hyvin meni.
Inca vaan tuppaa inisemään ja se on vähän ikävää, mutta sanoin sille shhh shhh ja se tuntui auttavan. Ainakin ininä vaimeni.
Kovin innoissaan se taas tuntuu tekevän noita juttuja, että ehkä tämmöinen juoksujen jälkeinen ajankohta on otollista koulutusaikaa. Tai sitten se, että ei olla pitkään aikaan treenailtu, saattaa vaikuttaa motivaatioon. No namit ainakin vaikuttaa motivaatioon ja kun niitä ei enää saa muutoin juuri ollenkaan, niin kai treenaaminenkin maistuu jo ihan namien vuoksi.
Pitää saada täällä kotona tuo maahanmeno vahvaksi ja sitten rueta kokeilemaan sitä ulkona ja ottaa cesaria ja muuta superherkkua föliin, niin ehkä unohtuu kaikki kiinnostava, mitä ulkona on. Kyllä mä Incasta vielä tokokoiran teen!
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Takaa leikkauksia vai mitä ne nyt oli?
Pitkästä aikaa päästiin taas agiharkkoihin, ensi tiistaina onkin sitten vimppa kerta, että lyhyeen loppuu sekin ilo. Pikkusen harmittaa, että niin paljon missattiin, vaan minkäs teet. Voidaan kyllä käydä joitakin kertoja nuuskujen cruisingissa, niitä on silloin tällöin. Elokuussa alkaa uudet kurssit, että sinne sitten jatkamaan harjoituksia (jos pennulta ehditään :)).
Niin, nyt siis oli mainittuja takaaleikkauksia eli koiraa hyppyytettiin esteitten yli tietyllä tavalla :D :D Tosi hyvä kuvaus!! Kyllähän koira hyppii, kunhan ohjaaja vaan osaa ohjata oikein. Vähän Incalla oli vaikeuksia keskittyä, kun maassa oli ihania hajuja, pudonneita nameja ja muuta hyppyjä kiinnostavampaa, että välillä jouduin oikein tekemään töitä, ettei hajut vie koiraa. Taitaa olla juoksujen jälkimaininkeja vielä.
Harjoittelimme myös esteitten yli hyppäämistä siten, että koira jää istumaan esteen eteen, ohjaaja kävelee esteen taakse ja antaa sieltä koiralle luvan hypätä. Sitten oli kaksi hyppyestettä ja sama homma. Inca odotti ja hyppi hyvin, kun vaan muistin sanoa molemmissa esteissä "hyppy", niin kyllä Inca hyppeli. Rata jatkui lopulta keinulla ja renkaalla. Renkaasta hypättiin eka kerta ja sekin sujui näpsäkästi. Keinua Inca ei mene yksin, ollaan ihan alkutekijöissä sen kanssa. Kouluttaja piti huolen keinusta, minä koirasta. Vähän epäröiden siitä mentiin, mutta mentiin kumminkin.
Koiria oli harkoissa tällä erää vaan kaksi, ehkä oli juoksuisia narttuja tai omistajilla muuta menoa, mutta se tarkoitti, että saimme paljon harjoitteluaikaa, kun molemmilla koirakoilla oli vielä oma kouluttaja :) Varsinaista yksityisopetusta.
Aamupäivällä tokoilimme lenkillä pitkästä aikaa ja muuten menee ihan kivasti, mutta makuusta ei tahdo tulla yhtikäs mitään. Se ei vaan kiinnosta Incaa. Ihan silleen sitten harjoittelin, että käskin Incan ensin sivulle ja sitten maahan, enkä poistunut minnekään. Jonkin ajan kuluttua käskin sen sivulle ja sitten palkka. Silleen se meni joten kuten, mutta jos vaan askeleenkin otin johonkin suuntaan, niin tää alkaa haahuilemaan omiaan ja ainakin nousee istumaan, eikä ole tietävinäänkään, että me harjoitellaan nyt.
Liikkeestä seisomaankin Inca jo jää, kun sitä ollaan harjoiteltu lelulla ja kepeillä aika paljon. Nyt se sujui jo ilman leluakin. Nameja tuli palkaksi, kun liike tuli suoritettua kunnialla loppuun. Pitää jaksaa seistä niin kauan, että tulen takasin viereen ja käsken sivulle. Helposti Inca istahtaa ennen aikojaan, kun tulen sen viereen ja sehän on kaamea virhe!! Pitää odottaa, että käsky kajahtaa. Ei saa ennakoida.
Niin paljon meillä harjoiteltavaa :) Huomenna onkin kääppänöitten tokotreenit, sinne voitaiskin mennä.
Mutta kiva on lenkkeillä taas, kun ei ole tukahduttavan kuuma.
Niin, nyt siis oli mainittuja takaaleikkauksia eli koiraa hyppyytettiin esteitten yli tietyllä tavalla :D :D Tosi hyvä kuvaus!! Kyllähän koira hyppii, kunhan ohjaaja vaan osaa ohjata oikein. Vähän Incalla oli vaikeuksia keskittyä, kun maassa oli ihania hajuja, pudonneita nameja ja muuta hyppyjä kiinnostavampaa, että välillä jouduin oikein tekemään töitä, ettei hajut vie koiraa. Taitaa olla juoksujen jälkimaininkeja vielä.
Harjoittelimme myös esteitten yli hyppäämistä siten, että koira jää istumaan esteen eteen, ohjaaja kävelee esteen taakse ja antaa sieltä koiralle luvan hypätä. Sitten oli kaksi hyppyestettä ja sama homma. Inca odotti ja hyppi hyvin, kun vaan muistin sanoa molemmissa esteissä "hyppy", niin kyllä Inca hyppeli. Rata jatkui lopulta keinulla ja renkaalla. Renkaasta hypättiin eka kerta ja sekin sujui näpsäkästi. Keinua Inca ei mene yksin, ollaan ihan alkutekijöissä sen kanssa. Kouluttaja piti huolen keinusta, minä koirasta. Vähän epäröiden siitä mentiin, mutta mentiin kumminkin.
Koiria oli harkoissa tällä erää vaan kaksi, ehkä oli juoksuisia narttuja tai omistajilla muuta menoa, mutta se tarkoitti, että saimme paljon harjoitteluaikaa, kun molemmilla koirakoilla oli vielä oma kouluttaja :) Varsinaista yksityisopetusta.
Aamupäivällä tokoilimme lenkillä pitkästä aikaa ja muuten menee ihan kivasti, mutta makuusta ei tahdo tulla yhtikäs mitään. Se ei vaan kiinnosta Incaa. Ihan silleen sitten harjoittelin, että käskin Incan ensin sivulle ja sitten maahan, enkä poistunut minnekään. Jonkin ajan kuluttua käskin sen sivulle ja sitten palkka. Silleen se meni joten kuten, mutta jos vaan askeleenkin otin johonkin suuntaan, niin tää alkaa haahuilemaan omiaan ja ainakin nousee istumaan, eikä ole tietävinäänkään, että me harjoitellaan nyt.
Liikkeestä seisomaankin Inca jo jää, kun sitä ollaan harjoiteltu lelulla ja kepeillä aika paljon. Nyt se sujui jo ilman leluakin. Nameja tuli palkaksi, kun liike tuli suoritettua kunnialla loppuun. Pitää jaksaa seistä niin kauan, että tulen takasin viereen ja käsken sivulle. Helposti Inca istahtaa ennen aikojaan, kun tulen sen viereen ja sehän on kaamea virhe!! Pitää odottaa, että käsky kajahtaa. Ei saa ennakoida.
Niin paljon meillä harjoiteltavaa :) Huomenna onkin kääppänöitten tokotreenit, sinne voitaiskin mennä.
Mutta kiva on lenkkeillä taas, kun ei ole tukahduttavan kuuma.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Ilmat viilentyivät...
...mutta tässä vielä muutamia kuvatuksia hellejaksolta.
 |
| Terassilla Röölässä, täältä tulee Boy-sillit kauppoihin. |
 |
| Terassikoira |
 |
| Lossirannassa lossia ootellessa |
 |
| Hauenpää, nam! |
 |
| Näköalapaikalla |
 |
| Uitettu koira |
 |
| Näköalapaikalla |
 |
| Lepohetki |
 |
| Tyyntä Airistolla, harvinaista, ja lämmintä vettä tähän aikaan vuodesta! |
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Hei me uidaan!
Olimme mökkisaareessa viilentymässä ja alla otoksia meidän yhteisuinnista! Inca ui hienosti, kyllä se on aito vesikoira :) Ja innolla se tulee uimaan, etenkin, kun olen itse uimassa.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Iltalenkkeilyä
Tulimme hetki sitten iltalenkiltä ja vielä on 23 astetta lämmintä! Ei tullut kylmä, ei vanhojakaan luita palella :D
Kävimme kurkkaamassa taas lehmiä, kun päivällä sinne ei voi ollenkaan kävellä auringonpaahteessa. Nyt Inca pääsi jo aika lähelle lehmiä, melkein oli nenut vastakkain. Kovin utelias se on ja haluaisi mennä lähelle nuuskimaan, mutta toisaalta lehmät ovat isoja ja liikehtivätkin arvaamattomasti. Minä olin kyykyssä aidan vieressä ja rapsuttelin lehmiä, niin Inca tuli kyllä liki rohkeammin. Että jos toikin, niin kyllä minäkin!
Näillä keleillä ei käydä edes tähän aikaan juoksulenkillä, kyllä pitää olla viileämpää. Ja nukkuminenkin sujuu vasta sitten, kun lämpötila ulkona vähän laskee. Ehkä minun pitää siirtyä koiran kaveriksi lattialle nukkumaan :D
Kävimme kurkkaamassa taas lehmiä, kun päivällä sinne ei voi ollenkaan kävellä auringonpaahteessa. Nyt Inca pääsi jo aika lähelle lehmiä, melkein oli nenut vastakkain. Kovin utelias se on ja haluaisi mennä lähelle nuuskimaan, mutta toisaalta lehmät ovat isoja ja liikehtivätkin arvaamattomasti. Minä olin kyykyssä aidan vieressä ja rapsuttelin lehmiä, niin Inca tuli kyllä liki rohkeammin. Että jos toikin, niin kyllä minäkin!
Näillä keleillä ei käydä edes tähän aikaan juoksulenkillä, kyllä pitää olla viileämpää. Ja nukkuminenkin sujuu vasta sitten, kun lämpötila ulkona vähän laskee. Ehkä minun pitää siirtyä koiran kaveriksi lattialle nukkumaan :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)