Kotona!

Inca nukkuu keittiön pöydän alla.

Kotimatka meni hyvin. Ei tullut oksennusta, mutta itkua tietenkin oli kunnes nukahti. Itku vaimeni siinä Maskun paikkeilla. Autosta kun päästiin ulos, tuli pisut heti hangelle.

Itkua on ollut kotonakin, mutta Incahan ei tiedä, että tämä tulee nyt olemaan hänen kotinsa. Kaipaa pieni sisaruksiaan ja tuttuja paikkoja.

Muuten kaikki hyvin ja Incahan on ihana!! Mahtaako tässä käydä niin, että hellin ja lellin sen piloille. No en sentään. Eka päivä kotona, niin paljon pitää helliäkin, että alkaa kunnon kodilta tuntua.

Nappuloita laitoin ruokakuppiin ja niitä Inca söi jonkin verran. Riisimössöä en ole tarjonnut, katsotaan sen maittavuutta sitten myöhemmin.

Lisää kuulumisia sitten taas kun ehdin, ja kuvia!

Koti koirakunnossa!

Olen imuroinut, keittänyt riisin, korjannut kukat ylemmäs, laittanut pisupaikan valmiiksi, possun sydän on jääkaapissa odottamassa samoin jauheliha riisimössöä varten...

Mitähän vielä? Matot on lattioilla, mutta ne kääräsee äkkiä pois. Verhoille ehkä pitää keksiä jotain, kun roikkuvat lattiassa asti ja arvatenkin ovat mukavaa riepoteltavaa.

Mutta muutoin ei tästä huushollista enää puutu kuin Inca :) Ja kohta Incakin pääsee kotiin!

Kaulaliinojen uusi elämä

Tämmöinen tuli kahdesta kaulaliinasta, kun ne muokkasi uuteen uskoon. Incalle siis viitta tai takki :)



Leikkikoira on hieman liian pieni tai takki liian suuri, mutta eiköhän Inca sovi takin sisään hyvin. Ainakin hetken aikaa.

Kauan mietin, mistä tekisin tuon takin, kunnes tänään keksin, että minulla on kaulaliinoja, joita en ole aikoihin käyttänyt ja jotka joutavat jo uusiokäyttöön. Kangas on sopivan pehmeää ja kevyttä. Kaavathan sain Liisalta ja sitten vaan leikkaamaan ja ompelemaan. Koko hommassa ei mennyt kauan aikaa ja lopputulos on oikein hyvä.

Nettikauppassa, jossa myydään kierrätysmateriaaleista tehtyjä koirien takkeja, takit maksoivat 30 euroa kappale. Tekemääni takkiin ostin ainoastaan tarranauhan, muut tarvikkeet löytyivät kotoa. Ei paha :) Ja tarranauhaa jäi vielä seuraaviinkin takkeihin!

Ruokavalmisteluja

Pennut ovat tottuneet syömään - tai tykkäävät syödä - mössöä, jossa on riisiä, jauhelihaa ja nappuloita. Minäkin olen varautunut nyt siihen, että samantapaisella ruualla jatketaan, kun siihen masu on tottunut. Ostin tänään jauhelihaa ja pakastin sen sopivan kokoisissa annospusseissa. Sitten ei muuta kun riisiä keittelemään ja tekemään mössöä ja toivomaan parasta. Voi olla, että muutama päivä menee vähän vähemmällä syömisellä, mutta eiköhän nälkä ajan myötä tee tehtävänsä.

Herkkupuikkojakin ostin, saavat hampaat töitä ja näkyivät jyystävän niitä mielellään pentulassa. Tosin nappulatkin menevät paremmin alas kuivina kuin liotettuina. Possun sydäntä keitettynä ja pieniksi paloiksi pilkottuna, sen pitäisi olla herkkua. Sopii siis namipaloiksi :) Ja onhan minulla niitä "oikeita" kaupan namipussejakin odottamassa, että päästään Incan kanssa harjoittelemaan oppimista ja palkitsemista! Mikä Incan mielestä on suurinta herkkua, se nähdään aika pian :)

Pisupapereita :)

Sanomalehdettömään huusholliin kun tulee koiranpentu, silloin kaikki apu on tarpeen! Onneksi apujoukot ovat valmiina ja sain tänään tuliaisiksi läjän oivaa pisupaperia. Eipä tarvitse lähteä dyykkauspuuhiin :)

Olen jo säästellyt kaikki ilmaisjakelulehdet, mutta niillä ei ehkä pitkälle pötkitä. Eilen ainakin oli pentulassa sellainen paperinrepimisvimma, että sitä vauhtia tuo pino hupenee sukkelaan. No ehkäpä jaksamme ajella uutterasti hissillä pihalle pisumaan, niin papereita säästyy.

Perhosia vatsanpohjassa....

Mitä lähemmäs H-hetki tulee, sen jännemmältä tuntuu! Ja miksi ei tuntuisi, eihän minulla ole kokemusta koiranpennun kotiintulosta. Eikä pennullakaan ole kokemusta siitä, millaista on joutua eroon omasta laumastaan täysin vieraaseen ympäristöön. Voi meitä!

Eilen pennut ulkoilivat illalla, kun oli jo pimeää. Rohkeasti ne painelivat pitkin pihaa, lumivuoria ja kauas pihavalosta. Kaikkea kivaa sieltä löytyikin, kuten käpy ja männynoksa ja niitä sitten riepoteltiin sinne tänne. Hienoja saaliita kerrassaan.

Sain Liisalta kaavat koiran viittaa varten. Pikku puuhaa minulle viimeisiksi odotuspäiviksi. Myös leluja voisin väsätä itse tukevasta puuvillakankaasta, kun eivät nuo kaupasta ostetutkaan kovin kummoisia kaikki ole. Se, että ne kestävät riepottelua, on tärkeintä. Toisaalta mikä tahansa rätti tai pyyhe on koiralle kiva lelu.

Kotikin pitää kaiketi laittaa uuteen uskoon eli korjata Incan ulottumattomiin kaikki sellainen, minkä soisi säilyvän ehjänä ja puhtaana. Verhot, kirjat, kukkaset, matot ja johdot. Ja minun pitää opetella uusille tavoille, enää en voi jättää omia tai kirjaston kirjoja lojumaan sängyn viereen lattialle, voivat olla äkkiarvaamatta entisiä kirjoja. Vielä en ole tehnyt mitään järjestelyjä, mutta aikaahan on monta pitkää päivää, kokonaista kolme päivää!

Uupunut Inca

Tässä lötköttelee Inca emäntänsä jalkojen välissä. Villiä vilskettä oli silloin, kun saavuin pentulaan, mutta voimillehan se meno otti, eikä auttanut muu kuin antautua unten vietäväksi.