Sataa!

Ja se sopii emännälle paremmin kun hyvin! Nimittäin heinäallergia nosti päätään oikein kunnolla monien monien vuosien jälkeen. Ollaan tuolla pelloilla koluttu koirien kanssa ja vaikka heinä kukkii vasta kohtalaisesti, riitti se allergiaoireisiin. Noh, stressiin se mun tapauksessa liittyy, että pitää vaan taas elää stressittömämpää elämää. Kestine vei eilen tajun niin, että suorastaan kaaduin sänkyyn ja nukahdin niille sijoilleni, normaalisti en päikkäreitä nuku. Koirat vähän kummissaan.

Nyt aamupäivällä päästiin lenkkeilemään sateettomassa säässä. Juostiin pururadalla, käveltiin metsässä, koirat saivat nuuskia taas nameja maasta ja taiteilla pölkyillä ja kannoilla. Tapani-myrskyn jälkiä on viime aikoina raivattu pois ja nyt metsässä pääsee taas kulkemaan paremmin. Paljon on jäänteenä kaikenlaista pölliä ja kantoa, joitten päällä voi harjoituttaa Incan syviä lihaksia, tosin Liinu osallistuu tähän hommaan koko pikkukoiran tarmollaan hyvin aktiivisesti!

Polut ja maasto on tietenkin hyvin oksaista ja risukkoista, mutta sekin käy hyvästä harjoituksesta. On vähän kuin "tikapuuharjoitus", jossa koira joutuu miettimään askeltamistaan. Tikapuuharjoitushan on semmoinen, että tikkaat on maata pitkin ja koiraa kävelytetään edes takaisin, jolloin se joutuu nostelemaan jalkojaan kunnolla. Oksaisessa maastossa kulkeminen ajaa saman asian.

Incan nisä on paremmassa kunnossa, mutta ei vielä läheskään normaali. Kaksi kertaa päivässä laitan siihen lääkevoidetta, ulos mentäessä bepanthen suojaa liiemmiltä roskilta. Sisällä Incalla on päällä hihaton t-paita, ettei se nuole ja rapsuta massua. Yöllä bottiloimi. Onneksi nämä hoitotoimenpiteet ovat helppoja ja sujuvat joutuisasti Incan lötkötellessä kyljellään ja Liinun katsoessa vierestä, että TAAS Incaa hoidetaan. Incaa on nimittäin  hoidettu melkein koko aika, kun Liinu on ollut täällä (tassuhaava, hiivakorvat, lukko, jumit, revähdys, hieronnat, jumpat, venytykset, nisä!).

Tässä nämä kaverukset jollain Halisreissulla.

Kesä!