Liinu pieni piiperöinen on kaikkea muuta kuin pieni ja piiperöinen, kun on pupupaistista kyse, huoh. Ja ne pahuksen puputkin lymyävät ihan meidän kulkureiteillä, että voisivat vähän ajoissa häipyä ihmisten ja koirien jaloista pois, mutta ei.
Tänään Liinu pääsi yksin jahtiin, Inca ei huomannut pupua, mutta me Liinun kanssa huomattiin samaan aikaan ja Liinuhan lähti siitä paikasta. Laitoin Incan remmiin ja sitten kateltiin ja kuunneltiin ja odoteltiin. Kimeää loittonevaa jahtihaukkumista vaan kuului, kun Liinu paineli pupun perässä ties minne. Sitten hakku loppui ja ajattelin, että jaha, nyt se on niin kaukana, ettei ääni enää kuulu. Todellisuudessa pupu ilmeisesti pinkoi Liinun ulottumattomiin. Liinu tuli kyllä takaisin, ei tarvinnut hälyttää suuretsintöjä, eikä se kauan pois ollut, ehkä minuutin tai puolitoista. Ei siinä tilanteessa aikaa oteta, vaan funtsataan seuraavaa siirtoa. Me Incan kanssa siis odoteltiin paikoillamme ja minä kutsuin Liinua, joka sitten pomppikin jostain heinikosta esiin.
Sehän on tuommoisen reissun jälkeen aivan kiihdyksissä, menee nenä maassa sinne tänne hätäseen kuin jossain transsissa, vaikka on remmissä! Inca ei tuolla tavoin ole koskaan jäljestänyt pupuja tai muita elukoita ja jos se joskus nuorempana lähtikin pupun perään, se lähti ihan toisella asenteella. Sillä ei ollut jahtiasennetta, kuten Liinulla on. Toki Incakin ne hajut siellä erottaa ja niitä seuraa, mutta ihan toisella lailla kuin Liinu. Alan odottaa jo talvea, puput lymyävät silloin enemmän koloissaan!
Ei siis tullut pupupaistia, mutta kantarellikastiketta saadaan pian. Ekat kantut ovat tulla tupsahtaneet esiin! Jos saisi Liinunkin nuuskuttamaan kanttuja pupujen sijaan :) Vähän treenattiin jo sienestystä ja otettiin muutama harjotuskappale kotitreeniä varten.
Ja muutama kuva eiliseltä iltalenkiltä. Lähdettiin siinä kymmenen hujakoilla puolentoistatunnin lenkille loistavassa sateen ja ukkosen jälkeisessä säässä. Ei ole valoisien kesäöiden voittanutta! Hieno usva oli Kylämäen raitilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti