Päiväkävelyllä

Kuten maininnut olen, lämpimät kelit eivät ole Incaa varten. Ja nyt on lämmin keli, asteita virallisesti 18-19, mutta se on jo liikaa. Päivälenkit on typistetty minilenkeiksi ja sinäkin aikana Inca ehtii huilaamaan viileässä, varjoisessa paikassa monta kertaa. Aamupäivällä ja illalla sitten lenkkeillään pitempään. Tämä kyllä sopii emännällekin vallan mainiosti, ollaan samaa kaliiberia Incan kanssa :D Ja tässä näitä levähdysasentoja:

Muutoin onkin sitten perushuomioimattomuus meillä viety äärimmäisyyksiin ja emäntä taas kerran opettelee "koiraa". Koiralle kun on kerrottava koiramaisesti asiat. Erityisesti Incalta saa palautetta toooosi herkästi, kun lipsuu ja lepsuu omassa olemisessaan. Noh, tässä kaikki lukot, jumit, jumpat, hieronnat ja venytykset ynnä muut asiat ovat sotkeneet jo pitkään meidän kuvioita, joten nyt on aika palauttaa koirat ruotuun.

Ja kas, ruotuunpalauttaminen tuottaa kyllä tulosta vikkelään. Olen ollut hurjan tiukkana esim. sen suhteen, että keppejä ja roskia ei remmilenkeillä rohmuta suihin, kun niistä alkaa heti vääntö, että kummalla se mainuttu roska tai keppi on. Niin kun tuolla ei olisi keppejä ja roskia pilvein pimein! Että huoh vaan. Nyt kyllä jättävät roskat rauhaan, jos vaan ennätän ajoissa huomauttaa asiasta. Jos en ennätä, otan saaliin suusta pois ja sen jälkeen kumpikaan ei enää kajoa siihen, vaikka heitän sen maahan. Siitä tuli matten omaisuutta, johon ei kosketa. Perille on mennyt :D

Sisällä koirat eivät saa minkäänlaista huomiota. En nyt niitten kanssa ennenkään ole ylenpalttisesti leperrellyt, mutta ilmeiseti liikaa kuitenkin. Incan hierontoja ja jumppia olen harventanut, ettei sille tule liikoja luuloja itsestään. Hierontaa saa joka toinen tai kolmas päivä, jumppia vähän samaan tahtiin. Sen kroppa minun käsissäni tuntuu ihan vetreältä ja venytyksetkin menevät hyvin. Aion tässä kuitenkin pikapuoliin hierotuttaa Incan taas ammatti-ihmisellä. Olemme juosseet ja hommailleet kaikenlaista, joten hyvä välillä saada arvio, missä nyt mennään.

Ja Liinu, joka aina hakeutui torkkumaan sinne, missä minä olin, on alkanut nyt viihtyä ihan omissa oloissaan toisessa huoneessa jopa. Sen ei enää tarvi vaihtaa paikkaa sen mukaan, missä minä olen. Liinulla noin muuten on ehkä vähän hakusessa, että mistäs nyt tuulee, mutta Inca tietää ihan tasan tarkkaan, mistä tuulee. Se on tosi kova haastamaan minua, jos ei sen kanssa ole tarkkana ihan joka hetki. Mutta kysehän on vain ja ainostaan siitä, mitä minä siedän ja mitä en, mitä sallin ja mitä en. Kyllä koira heti hoksaa ja tietää, missä raja on, mutta varmaan hurjan kiva kokeilla, että josko kumminkin...Se on vaan se, että ei auta, jos korjataan yksi juttu, vaan pitää korjata koko homma läpeensä. Muutoin yhtä tyhjän kanssa.

Rutiineja myös rikotaan välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta kuitenkin sen verran, että koirat vähän vähemmän ennakoisivat, mitä tuleman pitää. Tosin ne lukevat minua paljon paremmin kuin minä niitä, joten niitten harhauttaminen on aika työlästä.

Edellispäivänä punnitsin koirat ja Liinu painoi tasan 12 kg (+100 g) ja Inca 16,2 kg (-300 g), joten nyt alkaa olemaan ruoka-asiat kohdallaan. Liinu syö hyvin mössöt, eikä paino enää laske. Inca alkaa olla suht hyvissä lukemissa. Se ei mikään ruipelo koira ole kropaltaan, eikä tarvi ollakaan, mutta parempi kropan kannalta olla vähän sutjakampi.

Eilen hain Vauhti-Raksu-autolta hirven jauhelihaa ja lampaan, possun- ja poronluita. Olen aika paljon siirtynyt muihin luihin kuin broitskuun ja jauhelihakin on jotain muuta kun sika-nautaa. Lisäksi ostin purkin C-garlicia, edellinen purkki (600g) kesti vuoden.