Opettelua, opettelua :)

Emännällä on uusi läppäri, joka on vallan ihana :) Mutta on niin paljon muuttunut kaikki jutut sitten XP-aikojen, että on vähän hakusessa, mikä mistäkin löytyy. Aivosoluille lisää töitä :D

Ja koirien aivosolut saavat niin ikään tehdä töitä. Liinu-parka joutuu elämään lattiatasolla ja aina häädän sen pois sängyltä tai sohvalta, jos se sinne menee tai sen siellä näen. Inca saa oleilla missä haluaa, vanhemman oikeudella ja mun armollisella suosiolla :D (Ja siksi, että se, missä Inca oleilee, kertoo tosi paljon sen kunnosta. Ja sen kunto on kuitenkin koko ajan tarkkailun alla.)

Tänään koirat olivat lenkillä vapaana yhdessä pitemmän aikaa ja erityisesti Liinulle saa pitää jöötä ja kertoa, mitä se tarkottaa. Se, että on vapaana, ei tarkota automaattisesti sitä, että saa riehua. Tämän asian on mentävä päähän. Tuolla metsässä voi kuljeskella rauhassa kaikki sulassa sovussa ilman häsläämistä jonkun kepin kanssa tai muuten vaan. Jos koirat Berliinissäkin kulkee kaupungin kaduilla nätisti ilman remmiä :O, niin johan on kumma jos ei Suomen metsissä! Ja alla muutama todistuskappale siitä, että suht rauhassa mennään ja haistellaan pitkin Varissuon kallioita.

Kun jouduin vähän kovemmin selventämään Liinulle asioita, niin Inca, joka tietää nämä jutut, oli ihan että apua, enhän minä ole mitään tehnyt, olen ollut ihan nätisti! No Inca saikin rapsutukset ja taputukset ja kehut, kun se oli niin kun pitikin. Liinulla ollut mitään asiaa noihin karkeloihin. Sai katella syrjässä, että mitä tämä oikeen tarkottaa?? Kasvatusta kasvatusta, sitä se tarkoitti. Taput sai Liinukin sitten, kun kutsuin sen luo. Liinu on hyvässä teini-iässä :D Tosin ei sillä kovin paha teini-ikä ole, se on vaan sellainen sähinkäinen, kun sille päälle sattuu.

Tein koirille taas naminetsintää, molemmat istumaan ja odottamaan ilman, että ne on kiinni puussa. Ja ihmeekseni Liinukin istua törötti paikallaan ja antoi rauhassa tehdä homman valmiiksi. Sitten Inca pääsi ensin hommiin ja Liinu joutui odottamaan tovin pitempään. Vähän tullut malttia pikkuneidin päähän :) Mutta kyllä ne paljon joutuu odottelemaan eri tilanteissa, että kai se harjotus tekee tässäkin asiassa mestarin!

Piimän taika ei ole loppunut ja jälleen eilen illalla Liinu pisteli antaumuksella mössöt massuun, kun siinä oli loraus piimää joukossa. Ei puhettakaaan, että olisi nyrpistellyt nenäänsä ja närppinyt ruokaansa. Hyvä, jos nyt tällä tavalla saan sen syömään riittävän määrän. Sillä nimittäin kylkiluut ja kaikki luut tuntuvat ihan liian hyvin :( Enpä olisi uskonut, että piimä saa ruuan noin maistumaan.