Vappukukkia

Pitipä ottaa kuvat kevään kukista ennen kuin ne kuihtuvat :) Ei sille muuta syytä ollut, sainpahan vaan leikittyä lelulla! Ja ainahan koirille tekee hyvää joutua odottamaan eri tilanteissa, nytkin ne odottivat oikein nätisti, että sain kuvaushommat tehtyä.

Liinusta on tullut kyllä mestariodottaja! Sitä ei tarvitse enää kotona eristää, kun jumppautan Incaa, vaan Liinu osaa olla syrjässä ja odottaa omaa vuoroaan. Paljon se vaatii malttia, kun hyvät namin hajut leijuu ilmassa ja Incan suuhun menee namia tasaseen tahtiin, että saadaan kaikki kuviot ja venytykset tehtyä. On siinä pikkukoiralla kovat paikat odotellessa, mutta toisaalta se tietää, että sen on turha tulla tyrkylle, joten se tyytyy osaansa. Liinun kanssa teen sitten vähän ympyröitä, kasia, seisomista, makuuta ja odottamista sekä pikkuisen venytyksiä.

Päivän puuhia

Tässä harjoitellaan odottamisen jaloa taitoa. Kuntopolun varrella, jossa harrastamme ylämäkikävelyä, on kuntolaitteet emäntää varten :) Koirat siis saavat huilia sen aikaa, kun emäntä tekee lihaskuntoliikkeitä. Hyvinhän ne osaavat odottaa, Inca pureskelee tikkuja ja Liinu tapittaa tarkkaavaisena välillä pikkuisen ynisten. Mutta ihan rauhassa ne ovat, tuttua viime syksyltä.

Tänään aloimme harjoitella myös ylämäkikävelyä maastossa poluilla, remmit kaulassa molemmilla, ettei tule ainakaan Incalle mitään äkkivääriä liikkeitä. Rauhassa pitää vaan malttaa mennä, mutta maastossa tulee kuitenkin kropalle töitä toisella lailla kuin tasaisella maalla. Helppoja polkuja mennään. Kuvassa ollaan pysähdytty ruohotuppojen äärelle, on nimittäin aikamoinen vimma etenkin Incalla syödä ruohoa. On päiviä, jolloin se ei syö, toisena se sitten taas rouskuttaa kun parempikin lammas, sillon sitä on turha edes yrittää saada liikkeelle. Kai se on jotain suoliston/mahalaukun puhdistusta. Tänään sitten nappasin ruohoja iltamössöjen sekaan, jos se jotain auttaisi.

Nujuuttelua

Incan turkki lyheni tänään. Alkaa olla päivisin sen verran lämmin, että parempi oli vaihtaa kevätluukki. Ja tässä sitten kuvasarja trimmatusta Incasta kera Liinun. Ja kuten näkyy, Inca hyppää jo sängyllekin, sen verran on kunto kohentunut. Ollaanhan me paljon jumpattu ja ylämäkikävelty, että kai harjoittelu tuottaa tuloksia. Ollaan tehty jo ensimmäiset tasapainoharjoitukset siten, että Inca seisoo vasemmalla takajalalla ja oikealla etujalalla ( muita koipia minä pidän ylhäällä ja Inca napostelee nameja tuolilta, ei se muuten onnistu). Kyllä se tasapainossa pysyy eli takajalka pitää jo.

Naminetsintää

Emäntä on viimeajat leikkinyt uudella lelullaan eli opettelut käyttämään uutta puhelintaan. Kyllä vanha koirakin oppii uusia temppuja, kunhan tahkoo tahkoo ja vielä kerran tahkoo :D Muuten sujuu jo hyvin (paitsi vastaaminen ei), mutta kuvien siirto kamerasta koneelle vaati kaikenlaisia kiemuroita, tuskanhiki melkein tuli. Mutta itsepäinen kun olen, niin kyllähän ne koneelle lopulta siirtyivät ihan omin voimin ja ilman apuja. Joo, ja puhelin on sitten koiraihmisen elämään sopiva. Pitäisi kestää kaikki haasteet, aika näytää, miten on.

Mutta nyt ei välttämättä tarvi raahata (huom! raahata) kameraa mukana, joten voi näpsiä edes jonkinlaisia kuvia, jos ja kun puhelin on matkassa. Tässä tämän päivän yksi otos, naminetsintää:

Päivänpaistattelua

Ei lämmin luita riko, tuumii Inca ja kuivattelee turkkiaan auringonpaisteessa pää parvekkeen kynnyksellä. Huuhdeltiin pölyt ja hiekat siitä pois, jos vaikka trimmausinto iskisi emäntään. 

Hieroja kävi

Nyt on Inca hierottu ja venytetty :) Kahden viikon päästä uusiksi.

Hieroja tuli siis kotiin ja se oli parasta, mitä olen keksinyt. Ensin treffattiin sen verran pihalla, että hieroja tsekkasi, miten Inca ravaa ja sitten tultiin tositoimiin sisälle. Outoahan se Incasta oli, että sisään tullut vieras ei tyytynytkään pelkkiin rapsutteluihin, vaan että tämä ottikin rapsuttelun tosissaan :D Kaiken lisäksi Liinu teljettiin toiseen huoneeseen pois keittiöstä häsläämästä. Ja Liinuhan ei meinannut tyytyä kohtaloonsa vaan ynisi aika pitkän aikaa, että mitä hittoa tämä nyt tarkoittaa??!! Mä haluun kanssa sinne!!

Inca kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja sain sen makuulle ja kyljelleen. Oikea puoli oli lähes kauttaaltaan jäykkä, mikä johtuu siitä, että se vasen puoli on heikompi ja koira käyttää oikeaa puolta enemmän. Tämä näkyi ravatessakin oikeassa takajalassa. Eli hommia on tehtävä vielä arvatenkin pitkään, että Incan kroppa on tasapainossa, molemmat puolet yhtä paljon käytössä. Jumppaa, ravaamista, ylämäkikävelyä, koordinaatioharjoituksia, venyttelyjä, tasapainoharjotuksia...

Mutta hieronnasta Inca tykkäsi, se oli suurimman osan ajasta silmät kiinni ihan torkuksissa. Joissain kohdin se havahtui ja reagoi, kun käsittelyssä oli niitä kipeimpiä ja arempia kohtia. Ja tämä on juuri se, miksi oli hyvä, että hieroja tuli kotiin, Incan oli helpompi rentoutua kuin vieraassa paikassa. Ja se kokonaisuuden kannalta on ehdottomasti nyt parasta. Stressaantuneena ja vieraassa paikassa menee hieronnat enemmän hukkaan kuin ovat hyödyksi.

Ja Liinusta tuli kyllä oikea pieni ruipelo, kun turkki lähti. Näyttää ihan joltain mikkihiireltä Incan vieressä :D Tässä aamuräpsy matamimimmistä ja mikkihiirestä koiranpäivän kunniaksi:

Kesä tuli :)

Kuten talvi, myös kesä tulee yllättäen, hups hei vaan ja onkin vallan kuuma! Sitruunaperhosetkin heräsivät taas horroksestaan ja muuttolinnut täällä taitavat olla pääskyjä lukuun ottamatta. Jo muutaman päivän ajan olen suunnitellut Liinun turkin trimmaamista ja nyt se sitten tapahtui. Inca saa olla tuossa kuosissa kuin se on, en viitsi sitä rasittaa leikkuulla.

Liinu ennen leikkuuta lempipuuhassaan eli jyystämässä jotain...

Liinu leikkuun jälkeen ihmeellisessä lonkkaistunnassa, mutta tuli söpö espanjansilkkikoira :)

Inca loiminensa

Punnitsinpa Liinun näin synttäreiden alla, kohtahan se on jo 11 kk. Paino ei vaan ole lisääntynyt ikäkuukausien lisääntyessä, vaaka näytti 12,4 kg, joten siinä se pyörii samoissa lukemissa kuin se on pyörinyt jo monta kuukautta. Inca painoi saman ikäisenä noin 16 kg ja nyt sen paino taitaa olla suunnilleen 16,5 kg. Liinu on pikkuinen piiperöinen ja sellaiseksi taitaa jäädä.