perjantai 26. helmikuuta 2010

Eroahdistusta ja muuta mukavaa

Eilen ei tahtonut uni tulla ja kukuin yöllä ylhäällä vielä yhden kahden välillä. Seikkailin netissä ihmettelemässä koiraportteja. Aamulla heräsin tavallista aikaisemmin. Iltapäivällä ei auttanut muu kuin mennä torkuille, kun silmät eivät pysyneet auki. Herättyäni mutta vielä tokkuraisena lähdin viihdyttämään itseäni Mustiin ja Mirriin. Osteskelin pehmoleluja ja aktivointipallon, herkkuja ja sen semmoista mukavaa. Se piristi. Tuo lähin Musti ja Mirri on oikein hyvä kauppa, paljon tavaraa ja ystävälliset ja avuliaat myyjät.

Päättelin, että minulla on eroahdistus. Mitä muutakaan? Alan hyvin ymmärtää koiraa, joka kärsii eroahdistuksesta. Ei ole ollenkaan mukavaa olla erossa hauvelista nyt, kun pennut ovat jo selvästi "itsenäisiä", eivät siis enää pieniä avuttomia hoipertelijoita, jotka tarvitsevat emon läsnäoloa. Ikävähän tässä jo tulee Incaa!

Kokemattomuus koira-asioissa taas tuli esiin siinä, että mietin yöllä kauan, tarvitsenko koiraportin vai en. Sitten aamulla tulin siihen tulokseen, että tarvitsen. Minulla on varmempi ja turvallisempi olo, kun koira yksin ollessaan on rajatulla alueella. Laitoin meilin Liisalle ja tilasin sellaisen oviini sopivan vähän yli metrisen portin. Matalammasta koirat kuulemma hyppäävät yli. Jos portti käy tarpeettomaksi, niin sen voi myydä eteenpäin.

Alkuviikosta kaiketi menen pentulaan vielä. Lievittämään eroahdistusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti