Eihän sitä voinut vastustaa. Koiran pehmolelua. Kuuluu siitä jotain vinkunaa, kun sitä painaa. Ehkä koirat tykkäävät sellaisesta äänestä. Kaipa lelujen suunnittelijat tietävät nämä asiat paremmin kuin minä.
Joka tapauksessa hauvelilla on nyt edes yksi pehmolelu, mitä saa retuuttaa. Eri asia on sitten, onko se mieleinen vai ovatko muut kotoa löytyvät tavarat mieluisampia leluja. Aika näyttää.
Ja pesin tänään Tuplan vanhan makuualustan. Lainaan sitä, niin ei tarvitse ostaa kaikkea. Sekin on siis valmiina odottamassa pennun kotiutumista. Pikku hiljaa kun teen näitä valmisteluja, niin eiköhän kaikki ole kunnossa kun h-hetki koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti