Irtoamisia ja kauko-ohjauksia

Agilitit meillä jatkuvat viikottain ilman minkäänlaista joulu- tai muuta taukoa. Se hyvä näissä sade/kura/pimeyskeleissä on, että agilitiolosuhteet hallissa ovat hyvät, ei varpaita palele! Eilen yritettiin sitten otsikossa mainittuja juttuja, mutta ne vaativat jatkossa vielä hieman hiomista :) Inca oli niin minussa kiinni, että ei tahtonut millään irrota, mutta se johtui kaiketi herkusta, jota jo viime viikon harkkoihin valmistin.

Kana- tai broitskujauhelihaa ja yksi muna sekoitetaan, laitetaan ohueksi levyksi uunipelille, uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi, sitten leikellään paloiksi ja kuivatetaan 50 asteessa luukku raollaan toiset 20 min. Se oli niin namia, että ensimmäisen kerran Inca on komentanut minua kentällä eli haukkunut, kun herkkua ei ole tullutkaan heti. Eilen oli samaa herkkua. Ja kun herkkuja ei muuten juuri saakaan, niin kai koira sitten sillon on niitten perään, kun niitä tarjolla on. Yleensä mukana on natural menuta, että ehkä pitää seuraavaksi tyytyä siihen.

Muutoin olemme rämpineet kurassa, sateessa ja harmaudessa päivästä toiseen. Tänään tosin aurinkokin hieman näyttäytyy. Metsälenkeiltä (ja muiltakin lenkeiltä) riittää kuraa ja muita metsän antimia niin, että joka päivä saisi olla imuroimassa kaksi kertaa, jos haluaisi roskattoman huushollin. Ihmeesti sitä vaan lattioille kertyy, vaikka suihkun kautta aina mennään. Yhtiökökouksessa ensi vuonna varmasti saadaan todeta, että vedenkulutus on noussut roimasti. Hmmm. Mistähän se mahtaa johtua? Vuotavia hanoja?

Koirien pyhätkin on nyt sitten turvattu, kun Lempimuona toi illalla kaksi pahvilaatikollista ruokaa: siipiä, luita, naudanmaha- ja erilaisia jauhelihapötkylöitä. Nuuh, nuuh, nuuhkutus vaan kuului, kun herkkulaatikot ilmestyivät eteiseen. Pitää kyllä mainita, että hyvää palvelua tarjoavat. Tuotteissakaan ei liene mitään valittamista, koska koirat niitä ihan innolla syövät.

Ja alla muutama otos siitä, kun Liinu vahtii Incan luun syömistä. Onhan Liinulla oma luu, mutta mutta mutta...Yleensä se menee niin, että kun Inca lopettaa luunsa syömisen, Liinu jatkaa sen pureskelemista. Ja toisinaan koirat vaihtavat luitaan.

Tamminäyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä oli ja meni, enkä sitten ole sinne menossa. Onneksi tuli aikoinaan sanottua Liisalle, että en aio näyttelyissä käydä. Siis se ei ole mulle mikään semmoinen "kiva" harrastus, mutta jos sille päälle satun, niin voin hyvinkin jossain käydä, kuten Incan kanssa olen käynytkin. Ja koska kumpikaan koira ei ole mulla pennutustarkoituksessa, niin eihän näyttelymeriitillä silloin ole merkitystä. Ni, jos sillä nyt siinäkään tapauksessa on, vähän kyseenalaista touhua ainakin jossain tapauksissa. Paljon siitä ollut juttua, mitä kaikkea ei niin kivaa siitä seuraa, kun koiria jalostetaan väkisten erinomaisiksi ja rodunomaisiksi (näyttely-)yksilöiksi. Hyvä koiran käytös (riippuu paljolti ja suurimmaksi osaksi omistajasta), luonne ja terveys on paljon tärkeämpiä kuin kulmaukset tai muut ulkoiset ominaisuudet, joitten merkitystä asiaan vihkiytymätön välistä ihmettelee.

Niin, ja Incan sisko Inez kävi menestyksekkäällä riiuureissulla ja pentusia on tulossa tammikuun lopussa :) Incasta tulee täti :D