Vaihteeksi käytiin tekemässä pieni pyrähdys Paraisten jäällä, jossa autot olivat kruisailleet, pilkijältä oli unohtunut/jäänyt ahven jäälle Liinun saaliiksi ja jossa Incan varpaita paleli. Vaikka lunta ei ole kuin nimeksi, niin Inca alkaa nostella tassujaan todella herkästi erityisesti hangessa, ei niinkään auratuilla teillä. Pakkasta ei ollut ainakaan yli -10 astetta, eikä viimakaan käynyt.
Jäät ovat hyvät ja jäätiekin oli aurattu, mutta toisin on Kirjalansalmessa, jossa kaksi moottorikelkkailijaa vajosi jäihin. Näitä uhka- tai tyhmänrohkeita sankareita aina riittää. Ihmiset pelastuivat, kelkat ovat merenpohjassa.
Incan toko alkaa sujua jo siihen malliin, että pitää mennä sen kanssa möllikisoihin harjoittelemaan oikeita tokokokeita varten. Tänään tehtiin kaikkea "jännää" ja ihmeen hyvin Inca oli esim. paikallaan (istuen ja maassa), kun ihmisiä käveli ohi ja toiset koiratkin, ne jotka eivät pysyneet paikoillaan, aiheuttivat häiriötä.
Hyvä treeni oli myös se, että jätettiin koira istumaan, poistuttiin koiran luota, palattiin koiran luo sivulle ja käskettiin se maahan. Eli tehtiin paikkallaolo nurinperin. Maahanmeno olikin yllättävän vaikeaa. Inca ei meinannut millään tajuta, että pitää mennä maahan tässä kohtaa, kun ei niin yleensä tehdä. Hyvää päänsekotustreeniä :D Ettei ole liian kaavamaista ja ennakoitavaa.
Nyt vaan ihmettelen ja arvuuttelen, milloin Incan juoksut tulevat. Liinun juoksut alkavat hiljalleen kääntyä kohti loppua, mutta Incan juoksuja ei näy eikä kuulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti