Hienon kesäisen päivän kunniaksi (kirjattakoon nyt aikakirjoihin, että lämmintä on yli 20 astetta!) menin molempien koirieni kanssa remmilenkille ja nämä vielä kaiken lisäksi käyttäytyivät hyvin lähes koko matkan. Se suuntautui Kylämäkeen, jossa haistelimme hyviä maalaistuoksuja :)
Menomatkan menimme kevyenliikenteen väylää ja koirat olivat pientareen puolella ja järjestys säilyi. Kylämäen hiekkateillä annoin sitten vapautta enemmän eli remminmitan verran ja se aiheuttaa heti minulle sirkustemppuja :D No, sillä ei ollut väliä, koska siellä ei ollut muita kulkijoita. Loppumatkasta alkoi olla pientä nahinanpoikasta, kun ilmeisesti toisen olemassaolo ärsytti toista. Välillä Liinu yritti olla Incan leuoissa kiinni, välillä toisin päin. Koirat sitten vaan omille puolilleen, etteivät pääse toistensa kimppuun, jos niin ärsyttää. Ja vain yhden kerran koirat olivat saman kepin kimpussa, mutta se episoodi loppui lyhyeen.
Että toivoa on yhteislenkkien sujuvuudesta, kun vaan päättäväisesti on ohjaimissa. Ratsastuksesta en tiedä mitään, mutta välillä tuntuu, että se voi olla tuonlaista kuin kahden koiran remmilenkittäminen.
Ja kesäpäivän kunniaksi olen sulkenut Liinulta tien pisupapereille. Nyt kyllä pitää jo osata pidättää vähän pitempään, eikä käydä lirauttelemssa parin tunnin välein sinne pisuja. Uloskin kun meillä pääsee ihan riittävän monta kertaa päivässä ja sopivin väliajoin. Muistaakseni se meni jotenkin niin, että koira (pentu) pystyy pidättämään yhtä monta tuntia kuin sillä on ikää kuukausissa. Eli Liinun pitäisi pystyä hyvin pidättämään jo muutama tunti. Ja meneehän yötkin välillä ilman, että se on käynyt paperilla. Yöllä kyllä saa käydä papereilla ja päivällä jos olen pitemmän aikaa pois.
Vähän alkoi jo nyppiä tuo pisupapereitten määrä ja luulen, että Liinu ei tee eroa, pissiikö se sisälle papereille vai ulos nurtsille, sille paperi ja nurtsi ovat samanarvoiset pisupaikat. Ja nyt sitten yritän häivyttää tuon paperin olemattomiin pikku hiljaa.
Incan kanssa hyväksi koettu keino oli juuri se, että en päästänyt sitä olkkariin, jonne se tapasi lirutella. Muualle niitä vahinkoja ei tullut.
Ja Liinulla tosiaan vaihtuu hampaat, minkä huomaa erinomaisen hyvin siitä, että broitskun siivet eivät enää sujahdakaan pikavauhtia mahaan. Niitten kanssa kuluu aikaaaa!
Incan haava paranee pikku hiljaa ja näytti taas paremmalta, kun sitä vilkaisin suihkuttelun jälkeen. Kyllä se siitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti