Ja paljon muuta en ehdikään tehdä, kun kuljettaa koiria vuoronperää ulkona! Incan kanssa olen tehnyt jo ihan kunnon remmilenkkejä, mutta pääsi se tänään maistamaan remmitöntäkin elämää metsässä. Ei se sen kummempaa ole, kun Liinu ei ole mukana. Inca kulkee ihan rauhallisesti, eikä se yksinään spurttaile, joten eipä vapaanaolosta haittaa tassulle ole. Kaikki sukat olivat kyllä märkiä ja kurassa, kun tultiin kotiin, mutta kun haava on ummessa, ei siihen pääse likaa. Ja kotona tietty suihkuun ja uudet tökötit haavaan ja sukka päälle.
Pitää kai alkaa taas yrittää kuljettaa noita yhdessä ulkona, kun tassu alkaa olla parempi, ainakin remmilenkeillä. Alkavat kohta unohtaa, millaista on kun lenkkeillään kolmistaan. Välillä noilla vaan tuppaa olemaan remmissä sitä säheltämistä, joten on ollut parempi kuljetella koiria erikseen ulkona niin kauan, että haava on paremmassa kunnossa.
Sen tökötin eli pihkavoiteen saaminen tassuun vaatii pienet ponnistelut aina sikäli, että Inca alkaa nuolla tassua ihan hulluna, kun se tulee sukasta esiin. Sen lisäksi, että se nuolee haavaa, se nuolee tassua myös muualta. No eipä kai tuolla nuolemisella enää ole väliä, mutta kun se voidekin pitäisi saada haavaan ja Inca lipoo kielellään minkä kerkeää, että ohhohhoijaa vaan. Pahaa pihkavoide ei ainakaan ole. Ehkä tassu kutiaa ja kun se on aina sukassa, niin Inca ei saa sitä nuoltua muuta kuin sukan päältä ja sitä se tekee myös. Noh, vähän aikaa vielä näitä kuvioita, että nahka vahvistuu ja kestää ilman salvoja ja sukkia. Hyvä kuitenkin kun ollaan jo siinä vaiheessa, että voidaan huoletta tehdä pitkiä lenkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti