Aamu alkoi kivalla yllätyksellä, kun emäntä koiraa rapsuttaessaan ihmetteli, että mikäs möykky se tässä korvan juuressa on. Eipä sitä kauan tarvinnut ihmetellä, se oli punkki! No enpä ole ennen punkkiin törmännyt saatikka sitä mistään poistanut. Netistä löysin ensiapua, että pinseteillä se "ruuvataan" irti. Niin kun ei ollut oikeita punkkipihtejä valmiina. Nyt on, kävin apteekissa ostamassa.
Ei siinä auttanut muu kuin ottaa Inca tiukkaan "syleilyyn". Olin polvillani lattialla, Inca siihen jalkojen väliin niin, ettei pääse pois ja pää lattiaa vasten. Ja ihme ja kumma, Inca antoi poistaa punkin mitään mukisematta. Ehkä olin niin määrätietoisen päättäväinen - kuten olinkin - että se totesi kaiken hanttiin panemisen turhaksi.
Punkki lähti helposti pois ja ihan kokonaan, ei ollut ehkä kovin kauaa ehtinyt olla Incassa. Käsittääkseni se tuli aamupisuilla. Palkkioksi hienosta käytöksestä Inca sai possunkorvaa :) Nam! Kivoja nuo punkit!
Kuulemma tämä on punkkialuetta, sanoi farmaseutti. Ja samaa sanoi meidän porrassiivoja, että heidän koirassaan oli viime kesänä vaikka kuinka paljon punkkeja, jotka olivat kait tästä lähistöltä kotoisin.
Pieni patti on Incan korvan juuressa, puhdistin sen betadinella. Sekin piti apteekista hakea, ei ollut kotona valmiina.
Punkkimyrkkyjä en ostanut, kun farmaseutti sanoi, että ei noin pienelle koiralle voi semmoisia myrkkyjä antaa. Mustissa ja Mirrissä kuulemma myydään pantaan kiinnitettävää vekotinta, joka lähettää jotain äänivärähtelyjä, jotka karkottavat ötököitä. On siis tuommoinen myrkytön vaihtoehto.
Seuraavaksi Inca pääsi Littoisten järvelle ihmettelemään järvivettä.
Näin syvälle uskallettiin jo mennä keppiä hakemaan!
Ja kepin kanssa rantaan.
Kovin ovat kaukana nuo kepit...
Hmm, hienot maisemat täällä, onpa järvi tyyni.
Mitäs tuolla tapahtuu? No siellä oli kaksi isoa koiraa ja yksi pentukoira uimassa. Sepä vasta oli kiinnostavaa. Ai noinko vedessä kuuluu olla? Ehkä seuraavalla kerralla Incakin jo uskaltaa kokeilla uimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti