Siinä Cesarin ohje koiria varten. Ja tuossa järjestyksessä. Monet ongelmat johtuvat siitä, että koira ei saa tarpeeksi liikuntaa ja se alkaa purkamaan patoutunutta energiaa ei-toivottuun käyttäytymiseen.
Incallakin patoutunutta energiaa kertyy ihan hetkessä ja sen kyllä huomaa. Millään en pysty nyt liikuttamaan sitä niin paljon kuin pitäisi. Onneksi on tuo ulkoiluttaja.
Inca oli taas ulkoiluttajan kanssa iltalenkillä tunnin verran ja nyt se on väsynyt! Alkoi nukkuamaan melkein heti lenkin jälkeen. Mutta kyllä sillä olikin energiaa ennen sitä. Olimme päivällä kyllä heittelemässä palloa, mutta eipä siinä kovin paljon energiaa lopulta kulu. Minä heitän pallon, Inca juoksee sen kiinni ja makaa sitten pallo suussa nurmikolla ja pureksii sitä ja minä yritän maanitella sitä tuomaan pallon, että voisin heittää sen. Sisällä homma kyllä toimii vallan mainiosti, mutta ei ulkona.
Tein taas nurmikolle jäljestämistehtäviä ja ne taitavat olla parasta mitä Inca tietää. Johtuu varmaan siitä, että se tykkää nameista (jotka tällä erää ovat niitä nappuloita, joita saimme pentukurssilta). Vaikka kyllä Inca etsii lelujakin ja nuuskuttaa kovasti, kun se hakee niitä. Löytöpalkkioksi sitten leikitään lelulla. Incalla on semmoinen pitkä kettu, jonka hännässä on se vinkujuttu. Aina kun kettu on piilossa ja Incaa löytää sen, niin se etsii sen vinkukohdan, ottaa sen suuhunsa ja vinguttaa kettua.
Niin ja ulkoiluttaja on itse ollut maaliskuussa polvileikkauksessa, että hän tietää, kuinka hankalaa tämä sauvakävely on. Kovasti mielellään hän tuntuu Incaa ulkoiluttavan, vaikka aina sanon, että ei tarvitse. Mutta kyllä hän huomennakin lupasi taas Incaa lenkityttää. Se tekee kuulemma hyvää hänen jalalleen, kun leikkauksessa siihen tuli jotain hermovaurioita, mitkä paranevat kyllä, mutta pitkän ajan kuluessa. Käveleminen on hyvää kuntoutusta. Mutta on se niin kivaa, kun Inca pinkoo lenkiltä sisälle! Oma koti on sentään oma koti, ja oma emäntä paras!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti