Kotipuuhia

Päivät ovat taas normaaleissa uomissaan lenkkeineen, jumppineen ja hierontoineen. Nukkumajärjestyskin on pistetty uusiksi. Tässä on ollut erilaisia vaiheita ja kokeiluja, nyt ollaan viime ajat menty niin, että koirat nukkuvat omissa oloissaan, eivät pääse makkariin. Pääsyn estää häkki, joka on ovensuussa. Viime viikolla muistakseeni oli ensimmäinen yritys, jolloin koirat olivat ensin ihan ihmeissään, että mitä häh?!! Et voi olla tosissas!! Kyllä ne jäivät omalle puolelleen. Mutta joskus aamuyöstä Liinu aloitti kauhean parkumisen ja koirat pääsivät makkariin. Halusin nimittäin jatkaa unia! Paraisten keikan jälkeen laitettiin homma uusiksi eikä enää kuulunut mutinoita, eikä aamuyöparkumista. Tosin johonkin aikaan aamulla alkaa hetken kestävä rähinä, kun Liinu menee häiritsemään Incaa, joka rähisee sille. Sitä ei kestä kauan ja sitten tilanne rauhoittuu.

Incan kanssa jumpataan edelleen ja hieronta+venytys kuuluu lähes päivittäiseen ohjelmistoon. Vital3-tipat ovat riittoisia ja niitä se saa 1-2 tippaa päivässä niin kauan, kun ainetta riittää. Samoin B-vitamiineja annan päivittäin. Viime viikon kahluureissut jäivät kahteen kertaan, kun emäntä teloi jalkansa lattialla olevaan luuhun :( Astuin siis luun päälle, jossa oli ikävästi teräviä kulmia. Omaa tassua ei tietenkään tule hoidettu, ei edes puhdistettua :O Onhan noita haavoja tullut ja mennyt. No, koiran suussa ollut luu vasta onkin bakteeripesä, joten pistohaava alkoi näyttää epäilyttävästi tulehtumisen merkkejä. Ei muuta kun vesipesua ja pihka-salvaa, laastaria päälle ja sillä se tokeni nopeasti lopulta ilman lekurireissua. Mutta veteenmenoa en voinut harkitakaan. Ja nyt onkin taas viileämpää, joten vesijuoksut saavat odottaa. Sen sijaan harrastetaan juoksua noin joka toinen päivä. Otan siis ihan tosissani Incan lihashuollon.

Inca saa metsässä olla vapaana aika paljon, välillä Liinu on vapaana ja Inca remmissä. Joskus ne ovat molemmat vapaana ja siitä se meno sitten alkaa. Ja loppuu lyhyeen. Yhtään törmäyskurssia en Incalle soisi vieläkään. Yksinään se saa juosta ja sitä tekeekin, mutta se on vaan juoksemista, ei törmäilemistä ja riehumista. Kotona ne saavat peuhata (mitä eivät tee kovin paljon), koska tila on rajallinen, mutta ulkona kun lääniä riittää, on meno sen mukaista.

Etsi kuvasta Liinu.

Liinu ja keppi. Nämä ovat varsinaisia kepinpureskelijoita, ihme, ettei luut riitä. Luulisi leukojen saavan siinä riittävästi  työtä.

Ja onni on, että Liinu ei ole valkoturkkinen. Sen ruskea turkkikin on nimittäin milloin keltainen (siitepölyä), millon vihreä (vastaleikatun ruohotuppokasan päällä on ihanaa piehtaroida), milloin mutainen maatuneissa metsälammikoissa loikkimisen jäljiltä, milloin linnunkakassa (sitä on asfaltilla), milloin hiekassa, milloin mullassa ja muussa aineksessa kuten sahanpuruissa ja välillä näissä kaikissa :D Valkoisesta turkista, joka siis ei olisi valkoinen, saisin harmaita hiuksia!

Sireenit kukkivat :)

Tänään piti viemäni koirat näyttelyharkkoihin, mutta Liinu on oksentanut kaksi kertaa. Aamupäivällä se oksensi aamuruuan kera ruohojen ja kepinpalasten, joita se lenkillä pureskeli. Iltapäivällä se oksensi niin ikään lenkin jälkeen. Tällä kertaa se oli ahminut Kylämäessä papanoita ja lantoja ja ties mitä ihanaa herkkua tienpientareilta. Oksennuspaikkana on toiminut olkkarin matto. Noh, se vaatii muutenkin pesua, mutta ihan kiva lusikoida pois oksennuksia matolta. Hain kaupasta AB-piimää, jos vähän auttaisi näihin massuvaivoihin. Tosin ei mistään muusta liene kyse kuin siitä, että se nyt vaan on jauhanut kaikkea "sontaa" ulkona. Toisaalta ennen se ei ole oksentanut, että jotain häikkää voi massussa ollakin. Tälle luuviululle olisi parempi kun ruuat pysyisivät sisällä.