Lempimuonaa

Palvelu toimi loistavasti ja kotiin ilmestyi kaksi pahvilaatikkoa, toisessa broitskun siivet, toisessa luita ja erilaisia jauheliha- ym. pötkylöitä ja muuta muonaa. Nyt on emäntä rehkinyt niitten siipien kanssa, ne kun tuli semmoisina levyinä, jotka piti vähän sulatella ja saada pienempiin osiin ja sitten pusseihin ja pakastimeen. Mietin kyllä, että oliskohan sittenkin joku helpompi tapa ruokkia koiria, mutta ei vissiin ole :) Luin juuri kääppänöitten lehdessä aikoinaan olleen Anna Multasen kirjotuksen barffauksesta ja siitä, mitä myrkkyä teolliset safkat on ja mitä kaikkea höyheniä ja kynsiä niihin on jauhettu joukkoon. Kyllä koira niillä pärjää 7 vuotta ja sitten alkaa tulla jotain oireita ja vaivoja. No, jos koiransafkateollisuudelta kysyttäisiin, niin koirat elää niitten ruualla tutkitusti huipputerveenä vähintään 150-vuotiaaksi, ihan koiran iässä. Olkoon mitä marketti- tai lemmikkikaupparuokaa tahansa. Takuuta ei koiran terveydestä ole syötti sitä tai tätä, mutta en minä itsekään joka päivä vedä äitien laittamaa ruokaa, joskus kyllä. Sama juttu koirilla.

Sen verran helppo homma kuitenkin tämä kotiinkuljetus oli, että tätä pitää saada lisää :D Naapureilla on ihmettelemistä, että Lempimuona, mitä??? Auton kyljessä nimittäin lukee Lempimuona. Ei noi naapurit kyllä yhtään ole uteliaita, eikä ne yhtään seuraa, mitä pihalla tapahtuu. Eiei. No kohta, kun mulle vielä tulee vähän ikää lisää, niin kodinhoidon ateriapalvelu toimittaa mulle ruuat kotiin ja Lempimuona koirille :DDDD On meillä sitten kissanpäivät!

Inca sai tänään samanlaisen takin kuin ostin Liinulle. Kävimme sovittamassa XL kokoa ja sehän sopi Incalle hyvin. Liinun takki on L kokoa. Nyt on koirilla sitten unisex-asut. On niillä molemmilla kevyemmät best friendin punaset takitkin. Incalla oli jo semmonen, niin tottakai Liinu sai samanlaisen. Kehtaa kylillä kuljeskella, jos koirilla on päällä mitä sattuu :D

Mustissa ja Mirrissä oli kaksi jotain pientä pystykorvakoiraa, jotka haukkuivat kuin syötävät noille mun hurtille ja koko ajan. Nämä ihan hipihiljaa :) Eikä se koirien omistaja saanut niitä hiljenemään. Ehkä ne sitten vaan oli sen luonteisia, että ne haukkuu. Mutta kiva, että omat koirat osaa olla hiljaa, vaikka ne välillä pöhistelee ja haukahtelee, mutta ei sentään ole äänessä jatkuvalla syötöllä.

Päivän "hyvä" ostos oli uusi lelu koirille. Ei mennyt viittä minuuttia ja lelusta tuli risa :D Leikkiihän sillä toki vielä, mutta rikki mikä rikki. Se on pehmojuttu, jolla on pitkät jalat eli sillä on kiva leikkiä vetoleikkejä. Mutta sen otuksen kroppa on siis jo rikki. Liinu se jyrsijä on. Mulla on siis kotona kaksi lemmikkiä, koira ja jyrsijä. Aika hintavia vaan nuo kertakäyttökoiranlelut :D Oma vika, mitäs haksahdin.