Pari potrettia

Tulipa taas napsastua pari potrettia Incasta.

Kävimme tänään testaamassa, mitenkä Inca suhtautuu busseihin, jotka lähtevät pysäkiltä. Seisoskelimme muina naisina pysäkillä ja odottelimme bussia. Kun se tuli, otti ihmiset kyytiin ja lähti Inca ei reagoinut mitenkään. Kahdella eri pysäkillä oltiin. Ei mitään haukku- ja peräänryntäämiskohtauksia. Ne siis ilmenevät vain, kun poistumme bussista. Miksi, se olisi kiva tietää.

Olen sille tehnyt selväksi noissa tilanteissa, että bussia ei haukuta, mutta vielä ainakaan opetus ei ole mennyt perille. Pitäisi varmaan ajella päivä busseissa ja poistua niistä tämän tästä ja hypätä taas seuraavan kyytiin, että tulisi tarpeeksi harjoitusta ja toistoa.

Mutta se oli jännä, kun kokeilin metsässä, mitenkä Inca suhtautuu, kun sanon seis. Inca mennä jolkotti edelläni jonkin matkan päässä ja pysähtyi niille sijoilleen heti, kun kuuli seis-komennon ja kääntyi katsomaan minua. Minä sitten kovasti kehuin ja palkitsin herkuilla, jotka tänään ovatkin tehneet taas kauppansa, kun Inca lähti tulemaan luokseni. Tuo tilanne oli siis ihan rauhallinen, ei ollut häiriöitä missään.

Siitä on jo aikaa, kun viimeksi olen seis-komentoa harjoituttanut ja silloin toisenlaisessa tilanteessa. Inca on kävellyt remmissä vierellä ja olen sanonut seis ja ollaan pysähdytty heti ja palkka tietenkin. Ja myös siten, että menen taaksepäin ja Inca tulee perässäni tai siis edessäni, sanon seis ja kun Inca pysähtyy heitän sille namin.

Kokeilin sitten vielä illemmalla remmilenkillä, miten seis-komento toimii. Inca käveli taas edellä, remmi oli löysänä, sanoin seis ja Inca pysähtyi salamana, kääntyi minuun päin ja sai ruhtinaalliset kehut ja palkat. Tilanne oli tällöin myös häiriötön.

No, en nyt enempää kuluta tuota komentoa, mutta ajatuksena on, että koira pysähtyy heti, kun se tuon komennon kuulee, eikä astu askeltakaan eteenpäin. Hyvä muisti sillä kumminkin on, kun vielä tuon muistaa noin hyvin. Ehkä minun äänensävyni on vaativa tai erilainen kuin muissa komennoissa ja ehkä se siksi pysähtyy kummissaan katsomaan, että mikäs emännällä nyt on.

Olemme myös käyneet useana päivänä katsomassa pässejä ja tänään Inca jo uskaltautui nuuskimaan niitä läheltä, kun ne sattuivat olemaan aitauksen vieressä. Mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa menisimme paimennusta harjoittelemaan, on hyvä tutustua lampaisiin jo valmiiksi.

Niin ja seisomista harjoitellaan tämän tästä ja käydään välillä lentopallokentällä leikkimässä mätsäreitä. Silloin on mukana näyttelypanta, että Inca tottuu siihen ja tietää, että se kaulassa tehdään ne tietyt jutut. Ehkä saamme hiottua nämä kuviot pentunäyttelyyn mennessä.