Juoksutonta arkea :)

Noniin, häslingit ja muut höpertelyt ovat jo kauaksi taakse jäänyttä elämää. Koko viikko on mennyt välillä siihen malliin, että on kuin ei koiria olisikaan. Eivät enää järjestä minulle viihdykettä ja ajankulua. Jo sitä kestikin melkein puolitoista kuukautta...enemmän tai vähemmän hurjaa hulinata!

Sen sijaan ollaan päästy taas koko joukolla uimaan ja harkkoihin. Nyt meillä on "kausikortti" uimalaan, tosin tuo kausi on kymmenen kerran kortti. Sillä pääsee millon vaan uimalan aukioloaikana uimaan edulliseen hintaan. Eniten hyötyy, jos menee iltaisin tai viikonloppuisin, jolloin normaalit hinnat ovat kalleimmat, mutta kortilla pääsee edullisesti silloinkin.

Ja molemmat koirat pääsivät lauantaiharkkoihin, Inca tokoon ja Liinu näyttelyyn. Siitä onkin aikaa, kun molempien kanssa olen harkoissa ollut. Mutta hyvinhän tuo häkissä odottaminen molemmilta sujui. Tulee taas treenattua sitäkin.

Incan tokot menevät ihan hyvin ja Liinun näyttelytreenitkin sujuivat kohtuudella suuresta koiramäärästä huolimatta. Molemmissa ryhmissä oli isoja mustia koiria, vaikka kääppänöiden harkoissa ollaankin. Inca ei välittänyt tuon taivaallista niistä, eikä Liinukaan ihme kyllä reagoinut vieressä olevaan suureen mustaan koiraan mitenkään. Yhdelle isolle mustalle koiralle sen sijaan pienet koirat olivat kauhistus!

Liinulle oli tässä eräänä päivänä kauhistus ihan kotinurkilla. Nimittäin tuo aidassa oleva pressu, joka oli siihen ilmestynyt tällä viikolla. Olimme iltalenkillä kävelleet sen ohi ilman, että kumpikaan kiinnitti siihen mitään huomiota. Kahdenkeskisellä päivälenkillä Liinu sen sijaan kauhistui pressua, joka rapisi ja liikkui! Se jähmettyi paikalleen, eikä meinannut kulkea millään ohi. Sitten vaan mentiin ohi puoliväkisin ja Liinu huomasi, ettei mörkö hyökännytkään kimppuun ja haisteli pressua. Mutta kauheita koettelemuksia sitä pienen koiran elämään välillä ilmestyy.