Myöhään eilen illalla satoi hippu lunta ja koirat pääsivät iltapisuillaan tepastelemaan valkoiselle asfaltille. Enemmän nuo kyllä nuuskuttivat kuin tepastelivat, ilmeisesti lumi muuttaa hajumaailmaa sen verran, että nenut eivät tahtoneet millään nousta maasta :) Sama se Incalla oli jo viime vuonna, mutta Liinu ei ole puolisiskostaan kauas pudonnut, samalla lailla nenä maassa se meni ja menee kuin Incakin. Varsinaisia nuuskukoiria!
Aamulla sama homma jatkui, saa nähdä, miten kauan tätä riemua meillä kestää. Luntahan on niin vähän, että ainoastaan asfaltti on valkoinen ja nurmikot viheriöivät. Ja valkoisen lumen riemu muuttui sitten iltaan mennessä liukkauden kauhistukseksi, mrrr!! Se on aina näillä nurkilla tämmöstä.
Tiistaiharkat eivät olleet meidän normaalit tiistaiharkat, vaan päivällä meillä oli oikeat rataharkat! Esteitä oli 17 ja kaikki muut esteet oli, mutta ei rengasta. Kolme kertaa me menimme radan ja kyllä se ihan hyvin meni siihen nähden, että eihän meillä harjoitustunteja ole takana kuitenkaan kovin montaa. Mitään aikoja ei otettu, mutta kiva päästä kokeilemaan välillä pitkä rata ja katsoa, mihin rahkeet riittää. Incan rahkeet varmaan riittäisivät mihin vaan, emännän kanssa on toisin. Mutta kiva on, että Inca on innostunut, eikä sitä nyt ihme ja kumma kiinnostaneet hallin hajutkaan. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!
Ilmeisesti tuommoisen radan suorittaminen ottaa voimille, kun Inca on ollut aika väsyksissä sen jälkeen. Ehkä se on erilaista ja vaativampaa kuin metsässä juoksentelu. Se on omaehtoista (tai Liinun ehdollistamaa), mutta radalla ei haahuilla sinne tänne, vaan siellä pitää mennä minne ohjaus näyttää tai ainakin yrittää keksiä, että mitähän tuo emäntä nyt oikeen tahtoo. Kyllä siinä koira helposti väsyykin :D Sai Inca sitten vielä kotona hieronnat, mistä se kyllä tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti