Päästiin sitten jo kunnolla agitreeneihin ilman pelkoa tassun kestävyydestä. Se tassu kestää mitä vaan, semmoista pyöritystä se on saanut viime päivinä. Tänään oli kepkepkepkeppejä, putkea ja pussia, hyppyjä siinä välissä suoraan ja kiertäen. Mutta Inca jaksaa aina vaan olla nenä kiinni maassa oltiin sitten missä kentällä tai hallilla tahansa. Ja vielä keskittyneesti :D Kyllä se sitten hyppii ja juokseekin, kunhan saadaan nenu irti nuuskutuspuuhista. Hallilla on hiekkapohja ja Incan kuono ihan hiekassa, varsinainen agilitikoira :D Vaan eipä tämä nyt haudanvakavaa harrastusta olekaan, joten ei me siitä ressiä oteta. Ja kun Inca on tehnyt sitä pennusta asti, niin eipä siinä myöskään mitään uutta ole. Incalle vaan on mieluista ja ominaista nuuskutella ja sillä selvä.
Joo ja ennemmin nuuskutteleva koira, kun koko ajan haukkuva koira. Se on aika rasittavaa kuunneltavaa, kun koira koko ajan haukkuu radalla ja muutenkin. Kai se on sitten innostusta tai komentamista, mitä lie, mutta ei kovin kivaa. Sitte pitäis vielä kuulla, mitä kouluttaja puhuu...
Kävin tänään molempien koirien kanssa pikkumetsässä erikseen. Inca kulkee ihan rauhallisesti ja nuuskuttelee paljon, pysyy lähellä ja seuraa minne menen. Ja samaten, kun olin Liinun kanssa metsässä, niin se oli lähellä ja sipsutti nätisti. Ei uskoisi, että on samoista koirista kyse, joitten kanssa käyn yhteislenkillä :D Mutta pitää sanoa, että tämän päivän yhteismetsälenkki meni osittain yllättävänkin rauhallisesti ja koirat nuuskivat tahoillaan, joten ei ne ihan aina jaksa mitellä mistä nyt milloin mittelevätkin. Ainahan koirat jostain, kun ne eivät kerta "leiki".
Liinun kanssa harjoiteltiin metsässä vähän kieltoa. Oli jauhelihamökkyrä ja pala kinkkua mukana, jotka sitten ilmestyivät Liinun kulkureitille milloin missäkin. No sehän hoksasi jutun juonen heti, että aijaa tämä on nyt joku harjoitus taas vai? Herkut se jätti rauhaan ja varmaan ihmetteli, että mikä pointti oli raahata niitä mukana...No pitää aina välillä pitää omaa pentukurssia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti