Sade sotki suunnitelmat ja kääppänöiden tokoilu vaihtui kotitokoiluksi. Olimme kyllä lähdössä ja ulkona jo, mutta sitten sade alkoi ja koveni, joten teimmekin vaan lenkin ja tulimme kotiin.
Juttelin yhden koiraihmisen kanssa (kääppänöistä tuttu), jolla oli neljä koiraa talutettavana, ja Inca tonki sinä aikana jossain pusikossa, josta se tuli oluttölkki hampaissa pois. Ja aamupäivän metsälenkillä se haisteli ilmaa, meni ojaan ja tuli sieltä oluttölkki hampaissa pois. Niitähän riittää, kun ihmisillä on ollut jano :D Mutta tuosta taitaa kehkeytyä olutkoira :) Tai ainakin oluttölkkikoira! Kanssakulkijat ehkä ajattelevat, että tölkeissä on ollut emännän lenkkijuomat :) Tomerasti ja päättäväisesti se kantaa tölkkejä ja tärkeä hommahan se on, eivät jää tölkit luontoon, ja kun emäntä kuskaa ne sitten joskus kauppaan, saadaan pikku hiluja niistä. Kaikki se on kotiin päin :D
Mutta siis otimme kotona maahan-harjoituksia oikein kunnolla. Inca sivulle, sitten maahan, nami etutassujen eteen odottamaan, kävely poispäin, käännyn, seison jonkin aikaa, palaan Incan luo ja annan luvan syödä namit lattialta. Sitten vasta sivu. Tätä toistettiin muutama kerta.
Seuraavassa vaiheessa tehtävää vaikeutettiin niin, että lattialla olevat namit sai vasta sivu-käskyn jälkeen. Ja odottelin pitkiä aikoja ennen kuin annoin sivu-käskyn, ettei se vaan hosu ja nouse ylös liian aikaisin. Tätä taas toistettiin muutama kerta.
Ja lopulta nostin panoksia ja laitoin cesaria kuppiin, kupin lattialle kauas Incasta. Sitten Inca sivulle, maahan, odota, poispäin kävely, palaaminen koiran luo, taas pitkähkö odotus koiran vieressä, sivulle-käsky ja sitten ole hyvä ja jee Inca sai mennä kupin luo ja cesaria palkaksi!! Tätä toistettiin muutama kerta ja hyvin meni.
Inca vaan tuppaa inisemään ja se on vähän ikävää, mutta sanoin sille shhh shhh ja se tuntui auttavan. Ainakin ininä vaimeni.
Kovin innoissaan se taas tuntuu tekevän noita juttuja, että ehkä tämmöinen juoksujen jälkeinen ajankohta on otollista koulutusaikaa. Tai sitten se, että ei olla pitkään aikaan treenailtu, saattaa vaikuttaa motivaatioon. No namit ainakin vaikuttaa motivaatioon ja kun niitä ei enää saa muutoin juuri ollenkaan, niin kai treenaaminenkin maistuu jo ihan namien vuoksi.
Pitää saada täällä kotona tuo maahanmeno vahvaksi ja sitten rueta kokeilemaan sitä ulkona ja ottaa cesaria ja muuta superherkkua föliin, niin ehkä unohtuu kaikki kiinnostava, mitä ulkona on. Kyllä mä Incasta vielä tokokoiran teen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti