Väsäsin uuden lelun, jossa on rapisevaa muovia sisällä. Tokotunnilla käytimme samantapaista seisomisharjoituksiin ja Inca tuntui tykkäävän siitä, joten nyt meillä on kotona uusi motivointilelu! Ja hyvin se toimi, kun testasimme sitä. Inca jäi seisomaan kun naulittuna, sillä tietäähän se jo tämän jutun juonen. Ulkonakin ollaan harjoiteltu milloin kepillä, milloin fliislelulla eri paikoissa seisomista. Kotona Inca ennakoi, kun täällä tosiaan koirakin tajuaa, että rajat eli seinät tulee vastaan, joten helppokos on seisoa jo ennen käskyä. Ja se ei ole hyvä. Ulkona saa matkaa muutettua milloin pitemmäksi, milloin lyhyemmäksi. Mutta pääasia, että koira osaa jäädä käskystä seisomaan.
Olimme tänään järven jäällä ja sielläkin vähän harjoiteltiin seisomista, kun tilaa oli yllin kyllin. Jäätä on vielä vaikka kuinka paljon, ainakin puoli metriä. Ehkä se vapuksi sentään sulaa...
Tapasin tänään yhden koiraihmisen, joka on käynyt koiransa kanssa juuri Peetsan luona laittamassa koiraa kuntoon, tai siis itseään. He olivat pitäneet jääkaudenkin. Me menemme ensi viikolla vähän avustamaan tuota koirakkoa, kun kaikki koiraihmiset eivät oikein ymmärrä tuon kolinapurkkikoulutuksen päälle mitään, vaan pitävät sitä aika kaameana, kun eivät tiedä, mistä siinä on kyse. No, toisaalta kaameampaa on se, jos koirat eivät ole hallinassa.
Tuokin ihminen sanoi, ettei namia nassuun -menetelmällä koirasta saanut kunnon koiraa (yrittäneet olivat) ja hänenkin koiransa Peetsa oli arvioinut kovaksi, joten aika toivotonta se sillä systeemillä olisi. Onneksi apua sentään löytyy.
Menemme möllitokokisoihin ensi kuussa katsomaan mihin meidän rahkeemme nyt riittävät, jos sitten jo pikku hiljaa uskaltautuisin oikeisiin kisoihin kokeilemaan taitojamme. Ja sitten olen miettinyt, menisinkö Auran ryhmänäyttelyyn kesäkuussa. Silloin turkki ainakin on tarpeeksi pitkä joka puolelta, luulisin. Niin, jos ei sitten joku kaamea helle tule yhtäkkiä ja turkki saa taas kyytiä. Vähän vaikea kuvitella täällä talven keskellä hellettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti