Nyt pitää jalan kanssa olla erityisen varovainen. Nilkka ei saa nyrjähtää, ei vinksantaa, eikä mitään muutakaan. Pitää katsoa tarkkaan mihin astuu, että se ei väänny. Ja koiran vetäminen, se on paha, sanoi lääkäri. No se on ollut enemmän tai vähemmän paha tähänkin asti, mutta nyt se loppui sitten kokonaan, kun suoja on pois. Namia vaan suuhun, sillä tavoin käytiin juuri pisuilla. Ja ne syöksähtely, joita aina välillä on, pitää saada joko hyvällä tai pahalla kuriin. Toivottavasti hyvällä sentään. En vaan halua enää ikinä mitään kuuden viikon kipsiaikaa, kyllä tuo riitti!!
Nilkassa on nyt tukinilkkasukka, semmoinen erityinen, ei siis mikään lentosukka. Sitä pidetään koko kesä aina ulos mentäessä (ja sisälläkin, on niin hankala laittaa). Kahden viikon sisällä pitäisi reippaan kävelyn jo olla mahdollista ja kuukauden päästä voi juosta tasamaalla, ei maastossa. Alan kuntouttaa jalkaa kuntopyörällä ja ehkä vesijumpalla.
Mutta muutoin jalan kanssa voi tehdä kaikkia liikkeitä, kunhan tosiaan ei nyrjäyttele nilkkaa. Olo on kuitenkin vielä melkoisen hutera, että aika varovasti tässä toistaiseksi tassutellaan. Mutta eiköhän meno tästä parane, kun totun tähän uuteen olotilaan.
Kun tulin kotiin, ensimmäinen asia, mitä Inca nuuski, oli kenkä, joka oli ilmestynyt kipsin paikalle. Hoksaava tyttö, heti huomaa muutoksen emännässä.
Varasin jo illaksi saunavuoron, pääsen oikein kunnolla nyt kylpemään! Liukkaita lattioita pitää varoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti