Kävimme tänään hakemassa nimilaatan Mustista ja Mirristä, eilen kävimme tilaamassa sen. Laatan toisella puolen on puhelinnumero. Olen pannan sisäpuolelle kirjottanut nuo samat tiedot kyllä, mutta tuosta ne näppärämmin näkee, jos sattuu Inca joutumaan karkuteille. Varoen vaara vähempi ja ei vara venettä kaada.
Olemme siinä samalla yrittäneet harjoitella hihnakävelyä, missä harjoittelemista vielä riittääkin. Tänään matkan varrella oli kaikkea huomiota herättävää kuten kone, joka rikkoi asfalttia (kova ääni ja kummallinen laite), asfalttiauto (oudon näköinen), pihalla haukkuvia koiria (kolme kappaletta) ja mies joka hakkasi rautakangella jäätä (sitä katsottiin kauan ja hartaasti). Oli siinä Incalla ihmettelemistä ja vähän pelkäämistäkin.
Reitti Mustiin ja Mirriin on siis tullut tutuksi ja se onkin kivan kävelymatkan päässä. Kysyin heiltä Racinel herkkurullia, mutta heillä ei ollut. Lupasivat tilata, kun sanoin, että niistä koira tykkää. Olen ostanut niitä toisesta Mustista ja Mirristä, mutta ehkä saamme ne tuohon omaan lähikauppaammekin. Ne ovat ilmeisesti hyvän makuisia ja sopivan kovia, ne eivät lopu hetkessä, mutta toisaalta niistä koira saa jotain irtikin. Inca tykkää niistä.
Kukahan noita koiranruokia oikein kehittelee eli kuka maistaa, mikä maistuu miltäkin. Koirat vai ihmiset? Vai tehdäänkö niitä summamutikassa. Ja miksi kissanruuat maistuvat koirista (ainakin Incasta) hyviltä. Ovatko kissat krantumpia ja niitten ruokiin on satsattu enemmän, että kissa suostuisi syömään edes jotain gurmeeruokaa.
Inca saa ruokaa nyt kolme kertaa päivässä. On meillä ollut tämä järjestys muutaman päivän ja tähän asti on mennyt hyvin. Neljä kertaa tuntui liialta, kun monasti tosiaan ruoka ei maistunut, mikä johtui osaltaan kait namipaloista. Niitä kuluu etenkin ulkona, kun monista asioista pitää palkita vähän väliä. Ja namipaloista Inca tekee vaikka mitä, melkein. Ainakin se tietää, mitä siltä odotan (ohi, jätä, seuraa, alas, hyvä remmissä, tule, odota, irti), eri asia sitten, malttaako se aina ja kaikissa tilanteissa totella namipalastakaan.
Pentukurssille kun menemme, niin Inca ei saa ruokaa niinä päivänä kuin aamulla, koska koirat oppivat paremmin nälkäisinä. Näin on kurssilaisia ohjeistettu. Meidän kurssi alkaa 15.30. Eli seuraava ruokailu tapahtuu vasta kurssin jälkeen. Voi Incaa, joutuu nälässä olemaan, mitä siitäkin tulee! No varmaan oppimismotivaatio on hyvä, kun koira tietää saavansa herkkupaloja palkaksi kaikista niistä tempuista, joita ihmiset haluavat sen jostain kumman syystä tekevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti