torstai 29. maaliskuuta 2012

Koirat kanttuvei

Olemme kotiutuneet hoitorumbasta ja ilmeisesti hoito oli koirillekin melkoisen rankkaa, koska nyt ne ovat ihan naatteja :O Nukkuvat ja lepäävät univelkaansa pois sillä sitä väistämättä on kertynyt sievoinen määrä. Yöt toki olivat rauhallisia, mutta päivällä meno on ollut sen verran vilkasta ja ressaavaa, että eipä siinä juurikaan ole voinut koisia, ei ainakaan pitempiä aikoja. Ja normaalistihan nuo torkkuvat sisällä kaikessa rauhassa suuren osan päivää.

Mutta hyvää se teki niille taas. Nimittäin se, että koira on vaan koira, eikä mikään maailmankaikkeuden keskispiste. Kihahtaa niin helposti päähän niille se, jos niitä vähänkin liikaa paapoo. Hoitokeikalla saivat ruuan ja jonkunmoiset lenkitykset, muuten joutuivat olemaan lähes oman onnensa nojassa. No, saivat ne sentään maissutella taas kissanruokaa, kun nuolivat annospusseja puhtaaksi. Kattien ruuat, ne vaan on jotain taivaallista noitten mielestä. Ja muutama roskaruoka-ateriakin (nappulat) tipahti kuin manulle illallinen, joten senkin puolesta koirilla oli lähes kissanpäivät :D

Varasin kyllä raakasapuskat mukaan ja luut nyt vielä on helppoja, niissä mitään hankaluutta ole, mutta kyllä mössöjen sekottaminen oli jo lähes ylivoimaista siinä kaikessa hötäkässä, että lopulta sitten vaan annoin periksi ja menin siitä, mistä aita on matalin. Joo, ymmärrän hyvin nappuloitten suosion, en minä ainakaan jaksaisi vääntää enää koirien ruokia, jos väännettävänä olisi myös lasten ja siis perheen ruokamäärät.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Lapsiperheen arki...

...on sellaista että ei ehdi kissaa sanoa, kun koko ajan on jotain ruuanlaittamista, syöttämistä, vaipanvaihtamista, riisumista, pukemista jne., mutta tänään sentään ehdin napsia muutaman kuvan koirista. Bläsnäsin rannalla koirille maistui niin ruoho kuin pienet juoksupyrähdyksetkin.


 





Viime päivinä koirat ovat harrastaneet rattaitten vieressä lenkkeilyä, missä asiassa niistä onkin tullut ihan kelvollisia mestareita; taitolaji nimittäin sekin :) Emännällä sen sijaan on petraamista siinä, että ottaa kuvia samalla, kun työntää rattaita ja taluttaa koiria :D



Ihan kuriositeettina mainittakoon, että täällä ei sitten päde mitkään koirien kiinnipitosäännökset :o Jos täällä ottaa irtokoiran kiinni ja soittaa poliisille, niin poliisi käskee päästämään koiran vapaaksi, että se pääsee kotiinsa :D Tässä on pyörinyt isohko koira irrallaan jo pitemmän aikaa kuulemma. Naapuri valisti, että ei kannata vaivautua soittamaan poliisille, ne eivät tee asialle mitään. Leyserille voi viedä, jos irtokoiran ottaa kiinni. Ihme vaan, että ei kukaan täällä valita, ihmiset kun herkästi valittavat irtokoirista ja tämä nyt kaiken lisäksi on vielä ihan kaupunkialuetta, Paraisten cityä!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Liinun turkinkirkastus

Liinu pääsi pitkästä aikaa kylpyyn, jos vaikka vähän vähemmän allergisoisi sitten, kun olemme hoitopaikassa. Tuli talven piehtarointipölyt- ja kurat pois :) Tuossa se tänäänkin heitti selälleen keskellä piha-asfalttia, jossa autot ajaa, ja piehtaroi siinä, kun lähdimme luuostoksille. Ihan kivaa, joo. Incan turkin pesin trimmauksen yhteydessä, se saa nyt olla siinä kunnossa missä on. Mutta Liinun turkki kirkastui, mikä kuvassa ei kyllä näy. Ja Liinu on kuvassa sille tyypillisessa sammakkoasennossa.


Mustissa ja Mirrissä myyjä kysyi, että mistä kennelistä nämä koirat ovat. No, sanoin että Mynämäeltä Bonachón-kennelistä. Ne on mun vanhempien kennelistä, sanoi myyjä. Ja minä olin ihan äimän käkenä, että siis mitä ja miten??? Selvisihän se, että miten. Maailma on välillä niin kovin pieni ja yllätyksellinen :)

Ostin koirille vähän matkaevästä, poron- ja hirvenluita. Jotain natusteltavaa sinne, kun en tiedä, onko siellä lemmikkikauppaa enää ollenkaan. Tai ainakaan sellaista, josta saisi natusteltavaa, muutakin kuin naudanluita. Parainen on tässä asiassa aika periferiaa.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kyl oli kamalaa!

Menin olkkarista keittiöön, Liinu tuli perässä, mutta alkoikin yhtäkkiä haukkua eteisen puolella, eikä uskaltanutkaan tulla keittiöön. Kurkkasin, mitä ihmettä se nyt näkee ja mille se haukkuu, kun mitään ihmeellistä ei missään ole.

Vaan olipas! Koirien luukuppi, siis ruokakuppi, jossa on luunjämät, oli kumollaan. Koirat olivat penkoneet luita sieltä aiemmin ja kuppi oli siinä touhussa mennyt kumolleen tai siis "kyljelleen". Liinu näki kupin pohjan ja se oli niin kummallista ja epäilyttävää, että sille piti haukkua :D No, menin kupin luo ja Liinukin uskalsi tulla katsomaan moista kammotusta. Ja Incakin tuli jostain ihmettelemään, että mitä täällä nyt tohistaan. Mutta Inca tekee ihan samaa, jos se ulkona näkee jotain sen mielestä epäilyttävää.

Niin tyypillistä! :D Mahtaako koiria ikinä nolottaa, kun huomaavat, mille tulikaan haukuttua! Eipä kai.

Uudet "lelut"

Kävimme shoppailemassa Lemmikkiasemalla kuivattua kuoretta, Natural menuta sekä kongit. Yleensä nämä mussukat kalvavat luitaan, mutta nyt ostin molemmille kongit ihan kevätpäiväntasauksen kunniaksi :) Pikku askaretta siinä olikin, että koirat saivat makupalansa kongista massuun. Otetaan kongit mukaan Paraisille, kun lähdemme loppuviikosta sinne hoitohommiin vähän pitemmäksi aikaa. Koirille askartelua mukaan. 

Ja tuo kalapuoli tuntuu olevan suurinta herkkua. Kuivattu kilohaili on ihan pop, mutta niinpä on tämä kuorekin. Ja raa'at silakat menevät ekana silloin, kun niitä on tarjolla lihamössön ohella. Ne ovat siis eri kupissa ja molemmat syövät ensin silakkansa ja vasta sitten lihamössöt. Kalaa alkuruuaksi, lihaa pääruuaksi :D Joku järjestys se olla pitää.

Inca konginsa kanssa

Liinu konginsa kanssa

Incalla on nykyisin aikamoinen vimma kuopia lattiaa, mattoja, lattialla olevaa lehtipinoa ja sänkyä. Onhan se sitä tehnyt aina, mutta nyt se on erityisen aktiivinen tässä asiassa. Milloin on matot kurtussa, lehtipino leviänä ja sänky möyhennetty:



Metsä alkaa olemaan taas siinä kunnossa, että siellä voi jo lenkkeillä. Polut ovat kyllä jäisiä, mutta niissä kohdin voi kävellä polun vieressä. Onkin ollut kivaa tehdä pitkiä kunnon metsälenkkejä, ihan parasta! Tein koirille tänään kevään ekat naminetsinnätkin metsään ja innollahan nämä alkoivat nenähommiin. Tosin lumen alta paljastuva maa tuntuu olevan täynnä kiinnostavia hajuja, aika nuuskuja nämä.

Koirat löysivät metsästä hanskan ja siitä alkoi "kyllä sidoste sukka kestää" -tyylinen mittelö siitä, kumpi sen hanskan saa. Inca enemmänkin oli paikoillaan ja Liinu reuhtoi, ravisteli, tanssi ja murisi saadakseen hanskan, mutta ei saanut. Lopulta se luovutti ja alkoi nuuskia maata ja puuhailla muita juttuja ja hanska jäi Incalle. Jonkunmoista väsytystaistelua.  Antaa ipanan repiä, kyllä se kohta väsyy, ajatteli Inca. Liinu on kyllä tosi yritteliäs ja sitkeä, mutta Inca on Inca ja hyvä, että Liinu osaa luovuttaa ja jäädä toiseksi. Sama homma oli yhtenä iltana kepin kanssa. Koirat seisoa jököttivät ja pitivät kepistä hampaillaan kiinni, eikä kumpikaan antanut periksi. Liinu se oli, joka lopulta luovutti. Se on sen nuoremman osa :( Mutta koiramaailmassa niin pitää ollakin.

Niin juu ja sellainen uutinenkin osui silmiini, että Uittamolle tulee virallinen koirien uimaranta siihen kohtaan, jossa mekin viime kesänä käytiin polskimassa. Nyt se siis kunnostetaan koirauintia varten. Hyvä, kun se on kuitenkin silleen lähellä meitä.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Hankikantojuoksua :D Kera koirien, tietty!

Liinulla takana kaksi juoksukertaa mun kanssa, toisella kertaa se ei enää pomppinut, vaan osasi jo juosta nätisti. No, yhden kerran pomppasi, ei muuta. Kyllä se vieläkin katseli välillä vähän kummissaan tai sitten se katseli kysyvästi, että näinkö?

Kolmas juoksuharjotuslenkki menikin sitten yllättäen kolmistaan. Oltiin nimittäin Kuralan pelloilla lenkkeilemässä hyvässä hankikannossa, kun siitä juoksi ihminen koiransa kanssa ja totesinkin, että noh, mekin kokeilemme yhdessä juoksemista. Koirat vapaana siitä ei tullut mitään (ne alkoi pyöriä keskenään), mutta molemmat remmissä juostiin ja hyvin meni. Inca olisi voinut olla remmittäkin, mutta Liinulle homma on sen verran uutta, että parempi pitää kokoonpano kunnolla hallinnassa. Tietävät, mitä sillon tehdään kun kuuluu komento "juostaaan". Ei leikitä ja riehuta keskenään. Kerran Liinu taas pomppasi ja kun komensin Liinua, niin Inca alkoi sähläämään remmin kanssa :D Mutta ei siitä sen suurempaa episodia tullut, sitten juostiin taas hyvässä järjestyksessä.

Hanki kesti hyvin meidän lauman painon eli siis minun painoni. Vaatteet ja kengät eivät olleet juoksemiseen parhaat mahdolliset, kun se ei ollut suunnitelmissa, mutta mitäs tuosta, kun saatiin hyvin harjoiteltua kolmijuoksua. Ei tarvitse välttämättä juoksuttaa koiria erikseen. Hyvä tovi tulikin juostua, on nyt päivän kuntoilut kuntoiltu!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Sataa lunta, sataa vettä, sataa pienen pieniä rakeita

Lisäksi kovaa tuulta, lämmintä auringonpaistetta ja  tyyntä; kaikkea tätä oli tarjolla Ruissalon rantatiellä lenkkeillessä. Kevät! Bonuksena kuraaaa :D

 
Liinu ja Inca

Inca ja Liinu


Inca ja Liinu


Liinu ja Inca

Inca ja Liinu

Liinu

Liinu
 
Inca
 
Inca ja Liinu "kaffepaussilla"
 


sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ulkoilua

Kelit - jääkelit - eivät ole suosineet, mutta tänään vein Incan sentään pitkästä aikaa juoksulenkille. Tuossa kun juoksentelee kevyenliikenteen väylää edes takaisin, niin hyvin menee, kun se on kuiva ja jäätön. Muualla, sivupoluilla, onkin ollut ja on edelleen kurjemmat kelit. Metsäänkään en ole paljon viitsinyt mennä, kun siellä jo kerran liukastuin jäisellä polulla. Peltolenkkejä olemme vedelleet täl pual ja tois pual jokke. Nyt kun lämpöasteita on ja vesisadettakin olemme saaneet, niin eiköhän tämäkin jääkausi saada pian loppumaan. Ihan kateellisena luin Hugon blogista, kun Doris-neiti oli Ranskan maalla viettämässä ihania hetkiä lumettomassa ja jäättömässä maisemassa puhumattakaan nyt tietenkään rankalaissulhosta! No, ehkäpä mekin täällä pian kirmaamme vihreillä niityillä :) Kolmen koplan blogista kannattaa lukea, millaista on reissata koiran kanssa Ranskaan ;)

Liinukin pääsi jo harjoittelemaan juoksemista, ei siis villinä ja vapaana, vaan emännän kanssa hallittua ja kontrolloitua juoksemista. Se on oma taiteenlajinsa, mutta hyvinhän tuo alkoi sujua, kun Liinu ensin oli pomppinut kymmenen kertaa selkääni vasten :D Ihme reaktio tuo, että pitää hyppiä selkää vasten, kun juostaan. Inca ei sitä niinkään tehnyt, mutta se venkoili remmin kanssa sillon, kun sen kanssa joskus kauan sitten aloitin juoksemisen opettelun.

Noh, kun sain Liinun tajuamaan, että juostaan, eikä hypitä, niin kyllähän se juoksi, vähän ihmeissään katseli minua, että mikäs juttu tämä nyt on. Välillä olisi neidillä ollut vauhtihaluja enemmänkin, mutta kyllä se pienellä ojennuksella sovitti askeleensa minun askeleihin sopivaksi. Liinun juoksuharkat olivat hyvin lyhyet, ehkä semmoiset 10 minsaa. Sen verran mentiin, että Liinu sai juonenpäästä kiinni. Kaipa sille ravi tekee hyvää myös ja ainakin oppii uudenlaisen liikkumistavan.

Aina välillä yritän tosiaan ulkoiluttaa koiria erikseen, vaikka siihen aikaa uppoaakin, vaan mikäs kiire tässä. Tekee niille hyvää olla välillä yksin kotona. Eräs spanieli-ihminen totesikin, kun näki minut yhden koiran kanssa liikkeellä, että annan yksilöterapiaa :D En kyllä ole varma, miten päin tämä juttu menee, saavatko koirat minulta yksilöterapiaa, vai antavatko ne minulle yksilöterapiaa. Ehkä vähän molempiin suuntiin...

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kesäkö?


Ei nyt sentään ulkona, mutta parvekkeella kyllä! Inca kävi pruuvaamassa korituolissa torkkumista ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ja lämmintähän parvekkeella on, kun aurinko paistaa ja lasit suojaa. Emännän vaan pitäisi väkertää uudet toppaukset tuoleihin, entiset kun a) hapertuivat ja b) koirat repivät täytteet ulos.

Ulkona on vielä talvista, mutta loistava hankikanto ja auringonpaiste. Hangella parhaat kävelykelit ovatkin, kun tiet ja polut ovat melkoisen jäisiä.

Ostin koirille silakoita, kun hieroja niistä mainitsi. Joskus kauan sitten niitä Incalle tarjosin, mutta se ei erityisemmin silloin välittänyt niistä. Nytkin sillä kesti pitkään, että se söi niitä, haisteli ja ihmetteli vaan, että mitä nämä nyt oikein ovat. Ruokaa vai? Kun saksin ne paloiksi, niin kyllä Inca sitten söi ne. Liinu sen sijaan olisi syönyt vaikka kaikki silakat ja vielä enemmänkin! Tuntui olevan mitä suurinta herkkua. Tällä erää se sai vain muutaman silakan, kun on vähän outoa ruokaa kuitenkin massulle. Ja ihan kokonaisena ne siis koirille annetaan, päineen, ruotoineen ja sisälmyksineen. Saa niistä kaikkia hyviä ravintoaineita. Mutta sama pätee koirille kuin ihmisillekin, että mieluummin pieniä silakoita, eikä liian usein ja paljon. Ne myrkyt, ne myrkyt :(

Hieroja kertoi, että häneltä saa ostaa sitten vaihtoehtoista lääkettä hiivakorviin, jos sellainen vaiva vielä tulee. Kuulemma omien koirien korvat hän on sillä aineella saanut hoidettua. En nyt muista nimeä, eikä meillä nyt hiivaongelmaa olekaan. Mutta vastaisuuden varalle hyvä tietää. Laitan koirien mössöruokaan mm. puolukoita, josko niistä jotain apua olisi, jotkut niin väittävät. Ei niistä haittaakaan ole ja saa samalla vitamiineja sen happamuuden lisäksi.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hierojalla

Muutoin Inca on kunnossa, mutta selässä siellä rinta/lannerangan seutuvilla oli tiukkuutta ja sitä Inca myös vähän aristeli. Se oli siis se kohta, missä lukko oli. Takajalkojen lihakset ovat kunnossa. Hieman jäykkyyttä jalkojen venytyksissä, mutta ei mitenkään pahasti. Nyt kaikki jalat tuli venyteltyä hyvin ja siitä Inca näytti tykkäävän.

Koko kroppa on nyt hierottu ja hyvin se meni, kunhan vauhtiin päästiin. Inca nimittäin esitti nelitassujarrutuksen, kun piti mennä hierojalle sisään. Niin Incamaista. Tietenkin sisään mentiin, mutta kyllä Incalla oli vahvat epäilykset siitä, mitä sille nyt taas tehdään. Siinä kun juttelin hierojan kanssa näistä meidän probleemeista, niin Inca kyllä oli jo ihan lunkisti. Omat kuvionsa oli taas saada Inca kyljilleen maate hierottavaksi, mutta kaiken kaikkiaan homma meni hyvin ja toivottavasti auttoi tuohon selkään niin hieronnat kuin venyttelytkin.

Hieroja oli sitä mieltä, että agilitiin ei kannata ennen kesää mennä. Silloin voi aloitella, kun on lämmintä, on lihaksille parempi. Ja A-estettä kannattaa vältellä, ottaa kovasti koiran kropan päälle etenkin alastulo, kuten hypyissäkin, ja hyppiä matalia rimoja. Niin, kyllä se koirasta varmaan on ihan yhtä kivaa, antoisaa ja hauskaa, vaikka radan rimat ovat matalampia. Ei koirat niitä sääntöjä ja muita kommervenkkejä ole keksineet, kyllä ne on ihmisten viisaitten päitten tuotoksia, minkä kokoset koirat hyppää minkäkin kokoisista ja näköisistä esteistä. Mutta kukaanhan ei pakota tekemään yhtään mitään, mikä tökkii itsellä vastaan. Nyt annan Incan joka tapauksessa kunnolla kuntoutua, kun lukko voi tulla herkästi uudestaankin. Ja sitten me taas katsellaan asioita eteenpäin.

Takkia on hyvä pitää ulkona, kuten olen pitänytkin, jos on ollut viimaa tai pakkasta. Ja bottiloimi on hyvä myös. Näillä eväillä jatketaan :) Pääasia, ettei mitään kovin kummoistakaan löytynyt.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kevätaurinkovitamiineja :D

Kyllä on ihana aurinko hellinyt meitä, on ollut niin hienoja ulkoiluilmoja, että paremmista ei väliä. Hyvä hankikanto ollut aamupäivisin ja me olemmekin kävelleet pitkin peltoja paikoissa, jonne ei oikeastaan muuten pääse. Tämmöisten päivien hinta on, että joutuu sietämään ja kestämään pitkän syksyn pimeyttä, harmautta, kuraisuutta ja ankeutta. Mutta nyt onkin sitten naatiskeltu viimesen päälle, koiratkin saaneet turkkeihinsa auringosta vaikka mitä vitamiineja :) Ihana ihana kevät!

Olemme siis lenkkeilleet jo pitkiä lenkkejä ja hyvinhän Inca on pärjännyt ja jaksanut. Olemme kiipeilleet jyrkkiä mäkiäkin ihan niin kuin ennenkin, metsässä vaan polut tuppaavat olemaan liukkaita, mutta nyt niistä taitaa olla enemmän vaaraa ja haittaa emännälle kuin koirille.

Koirat ovat olleet suht iisisti lenkeillä, eivät ne kyllä kovin paljon peuhaa enää keskenään, kun vertaa siihen, millaista meno oli syksyn puolella. Enemmänkin Liinu touhottaa yksinään ja Inca kuljeskelee ja haistelee ja ihmettelee maailman menoa :D Se on sellainen viipyilevä tyyppi.

Kuralan lehmätkin olivat laitumella, siis lumessa. Ne olivat aika kaukana meistä, mutta kyllä koirat ne huomasivat ja jäivät niitä ihmeissään katsomaan. Lehmillä vaan kävi kutsu ilmeisesti lypsylle, kun kaikki menivät hyvää vauhtia navettaa kohti, joten sen lähempää tuttavuutta emme niitten kanssa tehneet. Noh, hau hau hau siitä olisi tullut, sen verran epäilyttäviähän ne ovat.

Huomenna Inca pääsee hierojalle, hyvä. Vähän jänskättää kyllä, kun on niin vaikea tietää, missä kunnossa Incan kroppa nyt oikeasti on. Jos hieroja on ok, niin sitten varaan Liinullekin ajan, kyllä senkin lihakset tarvii hierontaa. Hmmm. Onko Liinulla vielä lihaksia? Se on niin heiveröinen verrattuna Incaan, mutta eipä se tuolla juoksentelisi ilman lihaksia!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kesäkelejä odotellessa

Ainakin emännän kunto on kohentunut Incan juoksulenkkien myötä :D Ensin ei meinnanut tulla 15-20 minuutin juoksemisesta paljon mitään, nyt sujuu puoli tuntia jo hyvin! Incan kunnon kohenemisesta en mene takuuseen, mutta eiköhän ravi tee sille hyvää. Juoksulenkkejä tehdään kuitenkin useampi viikossa, mikäli kelit vaan sallivat. Kovasti jo odotan, että lumet häipyisivät, kun kelit täällä ovat nyt mitä ovat: loskaa, moskaa, jäätä, lammikoita, asfalttia, sohjoa, liukkautta...

Metsälenkkejäkin olemme tehneet jo kaikki yhdessäkin, ensin lyhyempiä ja eilen tehtiin pitkä lenkki. Kyllä koirat saa aisoissa pysymään, kun kerta kaikkiaan vaan on ehdoton siinä, että ei riehuta. Liinu sitä enemmän yrittää, härnätä Incaa, ja kyllähän ne välillä juoksevat ja aloittavat pyörimisen, mutta etenkin Inca lopettaa, kun kuulee mun äänen. Ja Liinu lopettaa, kun Inca pysähtyy. Välillä Liinu on myös remmissä, että meillä on rauhallisempaa kulkea. Talven hyvä puoli on, että kuljetaan polkuja pitkin ja muualla on sitten upottavaa hankea, koirat pysyy aika hyvin polulla. No, Liinu kulkee välillä missä vaan. Mutta talven huono puoli on myös se, että polut ovat paikoin liukkaita ja muhkuraisia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että liukkaalla temmeltäminen on Incalle hyväksi. Ei Inca kovin innostunut ole peuhaamaan, mutta Liinun provosoimana se sitä tekee.

Nyt aamulla oli kiva hankikanto ja Liinu viiletti pitkin peltoa :) Se on hajujen perään ja niitä pupunhajuja pellolla varmaan riittää ja ties minkä kettujen ja muitten eläinten. Tällä viikolla olin sen kanssa pikkumetsässä, Liinu bongasi pupun ja siitä alkoi sellainen puputanssi, jolle ei tahtonut loppua tulla!

Maanantaina Inca pääsee hierojalle. Siellä kaiketi selviää, miten se on kuntoutunut jumeistaan ja lukostaan, ovatko jalan lihakset vahvistuneet ja käyttääkö koira nyt kroppaansa tasapuolisesti. Mun arvioin mukaan se on entisellään.

On taas tullut nettiä selattua, nimittäin hyppytekniikkajuttuja. Se ei olekaan mitään tähtitiedettä, vaan paaaljon enemmän. Ei ole ollenkaan selvää, että koira hyppää rimoja oikein. Siinä on miljoona juttua, mitkä se voi tehdä väärin, mikä aikaamyöten ja aika nopeasti sitten kostautuu. Metsässä koira oppii hyppäämään, mutta on eri asia hypätä keinotekoisia rimoja jossain radalla oikein. Joo, noista jutuista kun luki, niin tuli mieleen agilitin romuttava vaikutus koiraan. Kyllähän sen nyt olen tajunnut ilman lukemistakin, että rajuahan se on. Millään maksirimoilla en Incaa enää ikinä hyppyytä, ihan turhaa vääntöä, kun mulla ei mitään maailmanmestaruustavoitteita ole. Kunhan harrastetaan sen vuoksi, että on kivaa. Ja sitä voi tehdä lempeämmin, koiran kroppaa säästäen ja oman sielunrauhan säilyttäen.