Hienon kesäisen päivän kunniaksi (kirjattakoon nyt aikakirjoihin, että lämmintä on yli 20 astetta!) menin molempien koirieni kanssa remmilenkille ja nämä vielä kaiken lisäksi käyttäytyivät hyvin lähes koko matkan. Se suuntautui Kylämäkeen, jossa haistelimme hyviä maalaistuoksuja :)
Menomatkan menimme kevyenliikenteen väylää ja koirat olivat pientareen puolella ja järjestys säilyi. Kylämäen hiekkateillä annoin sitten vapautta enemmän eli remminmitan verran ja se aiheuttaa heti minulle sirkustemppuja :D No, sillä ei ollut väliä, koska siellä ei ollut muita kulkijoita. Loppumatkasta alkoi olla pientä nahinanpoikasta, kun ilmeisesti toisen olemassaolo ärsytti toista. Välillä Liinu yritti olla Incan leuoissa kiinni, välillä toisin päin. Koirat sitten vaan omille puolilleen, etteivät pääse toistensa kimppuun, jos niin ärsyttää. Ja vain yhden kerran koirat olivat saman kepin kimpussa, mutta se episoodi loppui lyhyeen.
Että toivoa on yhteislenkkien sujuvuudesta, kun vaan päättäväisesti on ohjaimissa. Ratsastuksesta en tiedä mitään, mutta välillä tuntuu, että se voi olla tuonlaista kuin kahden koiran remmilenkittäminen.
Ja kesäpäivän kunniaksi olen sulkenut Liinulta tien pisupapereille. Nyt kyllä pitää jo osata pidättää vähän pitempään, eikä käydä lirauttelemssa parin tunnin välein sinne pisuja. Uloskin kun meillä pääsee ihan riittävän monta kertaa päivässä ja sopivin väliajoin. Muistaakseni se meni jotenkin niin, että koira (pentu) pystyy pidättämään yhtä monta tuntia kuin sillä on ikää kuukausissa. Eli Liinun pitäisi pystyä hyvin pidättämään jo muutama tunti. Ja meneehän yötkin välillä ilman, että se on käynyt paperilla. Yöllä kyllä saa käydä papereilla ja päivällä jos olen pitemmän aikaa pois.
Vähän alkoi jo nyppiä tuo pisupapereitten määrä ja luulen, että Liinu ei tee eroa, pissiikö se sisälle papereille vai ulos nurtsille, sille paperi ja nurtsi ovat samanarvoiset pisupaikat. Ja nyt sitten yritän häivyttää tuon paperin olemattomiin pikku hiljaa.
Incan kanssa hyväksi koettu keino oli juuri se, että en päästänyt sitä olkkariin, jonne se tapasi lirutella. Muualle niitä vahinkoja ei tullut.
Ja Liinulla tosiaan vaihtuu hampaat, minkä huomaa erinomaisen hyvin siitä, että broitskun siivet eivät enää sujahdakaan pikavauhtia mahaan. Niitten kanssa kuluu aikaaaa!
Incan haava paranee pikku hiljaa ja näytti taas paremmalta, kun sitä vilkaisin suihkuttelun jälkeen. Kyllä se siitä...
perjantai 30. syyskuuta 2011
Lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä
Ja paljon muuta en ehdikään tehdä, kun kuljettaa koiria vuoronperää ulkona! Incan kanssa olen tehnyt jo ihan kunnon remmilenkkejä, mutta pääsi se tänään maistamaan remmitöntäkin elämää metsässä. Ei se sen kummempaa ole, kun Liinu ei ole mukana. Inca kulkee ihan rauhallisesti, eikä se yksinään spurttaile, joten eipä vapaanaolosta haittaa tassulle ole. Kaikki sukat olivat kyllä märkiä ja kurassa, kun tultiin kotiin, mutta kun haava on ummessa, ei siihen pääse likaa. Ja kotona tietty suihkuun ja uudet tökötit haavaan ja sukka päälle.
Pitää kai alkaa taas yrittää kuljettaa noita yhdessä ulkona, kun tassu alkaa olla parempi, ainakin remmilenkeillä. Alkavat kohta unohtaa, millaista on kun lenkkeillään kolmistaan. Välillä noilla vaan tuppaa olemaan remmissä sitä säheltämistä, joten on ollut parempi kuljetella koiria erikseen ulkona niin kauan, että haava on paremmassa kunnossa.
Sen tökötin eli pihkavoiteen saaminen tassuun vaatii pienet ponnistelut aina sikäli, että Inca alkaa nuolla tassua ihan hulluna, kun se tulee sukasta esiin. Sen lisäksi, että se nuolee haavaa, se nuolee tassua myös muualta. No eipä kai tuolla nuolemisella enää ole väliä, mutta kun se voidekin pitäisi saada haavaan ja Inca lipoo kielellään minkä kerkeää, että ohhohhoijaa vaan. Pahaa pihkavoide ei ainakaan ole. Ehkä tassu kutiaa ja kun se on aina sukassa, niin Inca ei saa sitä nuoltua muuta kuin sukan päältä ja sitä se tekee myös. Noh, vähän aikaa vielä näitä kuvioita, että nahka vahvistuu ja kestää ilman salvoja ja sukkia. Hyvä kuitenkin kun ollaan jo siinä vaiheessa, että voidaan huoletta tehdä pitkiä lenkkejä.
Pitää kai alkaa taas yrittää kuljettaa noita yhdessä ulkona, kun tassu alkaa olla parempi, ainakin remmilenkeillä. Alkavat kohta unohtaa, millaista on kun lenkkeillään kolmistaan. Välillä noilla vaan tuppaa olemaan remmissä sitä säheltämistä, joten on ollut parempi kuljetella koiria erikseen ulkona niin kauan, että haava on paremmassa kunnossa.
Sen tökötin eli pihkavoiteen saaminen tassuun vaatii pienet ponnistelut aina sikäli, että Inca alkaa nuolla tassua ihan hulluna, kun se tulee sukasta esiin. Sen lisäksi, että se nuolee haavaa, se nuolee tassua myös muualta. No eipä kai tuolla nuolemisella enää ole väliä, mutta kun se voidekin pitäisi saada haavaan ja Inca lipoo kielellään minkä kerkeää, että ohhohhoijaa vaan. Pahaa pihkavoide ei ainakaan ole. Ehkä tassu kutiaa ja kun se on aina sukassa, niin Inca ei saa sitä nuoltua muuta kuin sukan päältä ja sitä se tekee myös. Noh, vähän aikaa vielä näitä kuvioita, että nahka vahvistuu ja kestää ilman salvoja ja sukkia. Hyvä kuitenkin kun ollaan jo siinä vaiheessa, että voidaan huoletta tehdä pitkiä lenkkejä.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Liinu on niin Liinu...
...touhukas ja toimelias pikku koira :) Minulla oli keittiön pöydällä feta salaattikuutioita öljyssä, mausteissa ja yrteissä. Purkissa oli suunnilleen puolet jäljellä ja se oli siis avattu pakkaus. Tarkoitus oli laittaa fetat salaattiannokseen, mutta Liinu päätti toisin. Olin toisessa huoneessa, kun Liinu tuli rapistellen ja pureskellen jotain muovia ja katsoin, mikäs purkinkansi sillä tällä kertaa on. No, Liinulla oli mun fetapurkki, sisällön se oli syönyt ja nyt se nuoleskeli jämiä purkista. Oli varmaan hyvä annos ja tuli samalla tyydytettyä päivän öljytarve. Keittiössä ei kyllä näkynyt minkäänlaista sotkua, pari salaatinlehden palasta vaan oli lattialla, mutta muutoin se oli saanut fetapurkin tyhjennettyä ihan siististi. Fiksu koira kumminkin.
Mitään ei siis kannata jättää Liinun ulottuville liian lähelle pöydän reunaa, se pitää kyllä huolen itsestään, eikä halua jäädä osattomaksi herkuista!
Incan haava näyttää jo melko hyvältä, vaikka kovin hyvin en ole sitä saanut katsottua. Pääasia, että saan laitettua siihen voidetta ja laastarin päälle. Laastari pysyy siinä hyvin ja sukka vielä päälle. Vähän laastarin irrotus tuottaa ongelmia, se kun tarttuu tassukarvoihin, mutta lähtee kuitenkin ihan sovinnolla pois. Ja jos ei lähde, niin sitten leikkaan sen irti. Laastari on osoittautunut hyväksi suojaksi, ihme ja kumma. Tavallista salveqvick-laastaria se on, ei mitään koiralaastaria, jos semmoista nyt sattuu olemaankaan. Haavasta ei käsittääkseni tule enää nesteitä ulos, vaan laastarissa on ainoastaan pihkajämiä. Oletettavasti haava on siis umpeutunut kokonaan. Pikku hiljaa saadaan vähennettyä tassuvarustuksia, mutta vielä ulos mennään kurarukkaset jalassa. Rukkaset tosin eivät kestä kovin hyvin, yhden tassuhaavan verran joten kuten. Jos on oikein märkää, niin sitten laitan vielä kakkapussin kosteussuojaksi, rukkanen vuotaa kun seula :(
Lenkit ovat pidentyneet ja loppuviikosta ajattelin päästää Incan vähän vapauteen tassuttelemaan, mutta sillä lailla, että Liinu ei ole mukana. Silloin meno yltyy kuitenkin liian raisuksi.
Mitään ei siis kannata jättää Liinun ulottuville liian lähelle pöydän reunaa, se pitää kyllä huolen itsestään, eikä halua jäädä osattomaksi herkuista!
Incan haava näyttää jo melko hyvältä, vaikka kovin hyvin en ole sitä saanut katsottua. Pääasia, että saan laitettua siihen voidetta ja laastarin päälle. Laastari pysyy siinä hyvin ja sukka vielä päälle. Vähän laastarin irrotus tuottaa ongelmia, se kun tarttuu tassukarvoihin, mutta lähtee kuitenkin ihan sovinnolla pois. Ja jos ei lähde, niin sitten leikkaan sen irti. Laastari on osoittautunut hyväksi suojaksi, ihme ja kumma. Tavallista salveqvick-laastaria se on, ei mitään koiralaastaria, jos semmoista nyt sattuu olemaankaan. Haavasta ei käsittääkseni tule enää nesteitä ulos, vaan laastarissa on ainoastaan pihkajämiä. Oletettavasti haava on siis umpeutunut kokonaan. Pikku hiljaa saadaan vähennettyä tassuvarustuksia, mutta vielä ulos mennään kurarukkaset jalassa. Rukkaset tosin eivät kestä kovin hyvin, yhden tassuhaavan verran joten kuten. Jos on oikein märkää, niin sitten laitan vielä kakkapussin kosteussuojaksi, rukkanen vuotaa kun seula :(
Lenkit ovat pidentyneet ja loppuviikosta ajattelin päästää Incan vähän vapauteen tassuttelemaan, mutta sillä lailla, että Liinu ei ole mukana. Silloin meno yltyy kuitenkin liian raisuksi.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Tuuletusta
Inca oli yöllä päättänyt, että haava tarvitsee ehdottomasti ilmaa ja kaikki suojavarustukset olivat aamulla tipotiessään. Minä kuitenkin tuumasin toisin, käytiin suihkuttamassa tassu ja laitettiin varustukset takaisin. Ilma ja vesi vanhimmat voitehista, vai miten tuo sanonta nyt menikään.
Meillä tosin on jos vaikka mitä linimenttiä laitettu haavaan siinä toivossa, että joku niistä osoittautuisi ihmeparannuskeinoksi. Vielä sellaista ei ole löytynyt. Sen vähän perusteella, mitä haavaa olen tarkastellut, voisin väitää, että pientä edistystä on tapahtunut. Kai se pikku hiljaa alkaa arpeutua, kun vaan jaksan kärsivällisesti odottaa. Nyt sitä on hoidettu vetramil-voiteella. Ja särkylääkettä en enää anna. Jäi niitä onneksi varastoonkin muutama, käyttöaikaa niillä on 6/2013 asti. Hyvä.
Sain vinkin Clintanin emännältä, että kuusenpihkavoide on hyvää moneen asiaan. Kävin Liinun kanssa taas apteekkireissulla (meillä on drive in -apteekki, koiran kanssa pääsee tällä tavoin apteekkiin!) ja nyt laitettiin pihkavoidetta tassuun. Tuo vetramil, jossa on hunajaa, on sekin kyllä ollut hyväksi haavalle. Se ei enää vuoda ja näyttää muutenkin paremmalta. Aikakin taitaa tehdä tehtävänsä, kuitenkin, vaikka epäilin, ettei tuosta jalkaa enää tule. Paljon tässä on tullut opittua tassuhaavasta ja sen hoidosta, seuraavan haavan hoitaminen sujuu sitten jo rutiinilla. Se ensiapukurssi vaan olisi enemmän kun tarpeen, siis koirien ensiapukurssi. Sama juttu kuin ihmisten ensiaputaidoilla, että toivoo, ettei niitä taitoja ikinä tarvi, mutta tarvittaessa voivat pelastaa vaikka hengen.
Olen tassutellut Incan kanssa tänään parit kunnon lenkit, ei vielä täysmittaisia, eikä irtiolemisia ollenkaan. Lenkitkin menivät jo paremmin ja korvat olivat siellä missä niitten pitääkin olla, silleen takana. Ja Inca oli rauhallisempi, ei niin levoton kuin mitä se esim. eilen oli. Tosin nyt kävelin rauhallisia reittejäkin tarkoituksella. Tekee Incalle hyvää saada vaeltaa edes remmissä. Hulluksihan se tulee, kun ei pääse liikkumaan.
Liinun kanssa teen päivittäin metsälenkin ja muutenkin lenkitän koirat erikseen aamun ekaa pisureissua lukuun ottamatta. Tein Liinulle tänään keppitunnareita useamman ja kyllä se sai juonen päästä jo kiinni. Namnamnamia tulee, kun tökkäsee tai ottaa maasta suuhun sen kepin, joka on ollut emännän kädessä. Luulen, että Liinun saa heittämään vaikka kuperkeikkaa, kunhan palkaksi on jotain ruokaaaa!!
Meillä tosin on jos vaikka mitä linimenttiä laitettu haavaan siinä toivossa, että joku niistä osoittautuisi ihmeparannuskeinoksi. Vielä sellaista ei ole löytynyt. Sen vähän perusteella, mitä haavaa olen tarkastellut, voisin väitää, että pientä edistystä on tapahtunut. Kai se pikku hiljaa alkaa arpeutua, kun vaan jaksan kärsivällisesti odottaa. Nyt sitä on hoidettu vetramil-voiteella. Ja särkylääkettä en enää anna. Jäi niitä onneksi varastoonkin muutama, käyttöaikaa niillä on 6/2013 asti. Hyvä.
Sain vinkin Clintanin emännältä, että kuusenpihkavoide on hyvää moneen asiaan. Kävin Liinun kanssa taas apteekkireissulla (meillä on drive in -apteekki, koiran kanssa pääsee tällä tavoin apteekkiin!) ja nyt laitettiin pihkavoidetta tassuun. Tuo vetramil, jossa on hunajaa, on sekin kyllä ollut hyväksi haavalle. Se ei enää vuoda ja näyttää muutenkin paremmalta. Aikakin taitaa tehdä tehtävänsä, kuitenkin, vaikka epäilin, ettei tuosta jalkaa enää tule. Paljon tässä on tullut opittua tassuhaavasta ja sen hoidosta, seuraavan haavan hoitaminen sujuu sitten jo rutiinilla. Se ensiapukurssi vaan olisi enemmän kun tarpeen, siis koirien ensiapukurssi. Sama juttu kuin ihmisten ensiaputaidoilla, että toivoo, ettei niitä taitoja ikinä tarvi, mutta tarvittaessa voivat pelastaa vaikka hengen.
Olen tassutellut Incan kanssa tänään parit kunnon lenkit, ei vielä täysmittaisia, eikä irtiolemisia ollenkaan. Lenkitkin menivät jo paremmin ja korvat olivat siellä missä niitten pitääkin olla, silleen takana. Ja Inca oli rauhallisempi, ei niin levoton kuin mitä se esim. eilen oli. Tosin nyt kävelin rauhallisia reittejäkin tarkoituksella. Tekee Incalle hyvää saada vaeltaa edes remmissä. Hulluksihan se tulee, kun ei pääse liikkumaan.
Liinun kanssa teen päivittäin metsälenkin ja muutenkin lenkitän koirat erikseen aamun ekaa pisureissua lukuun ottamatta. Tein Liinulle tänään keppitunnareita useamman ja kyllä se sai juonen päästä jo kiinni. Namnamnamia tulee, kun tökkäsee tai ottaa maasta suuhun sen kepin, joka on ollut emännän kädessä. Luulen, että Liinun saa heittämään vaikka kuperkeikkaa, kunhan palkaksi on jotain ruokaaaa!!
Syksy
Tällaisia kuvauskohteita löytyi syksyisestä metsästä/kalliolta/kiveltä! Liinu kiiiipeeee kivelle ja saa namia, kunhan ekaksi on kuvaus suoritettu! Liinulle on tullut tavaksi kiipeillä kiville omia aikojaan nököttämään: ja nyt sitä NAMIA! Kai se jo on hoksannut, että ei se kuvio ihan noin menekkään...
maanantai 26. syyskuuta 2011
Alkaa keittää ja kiehua...
...Incalla ja kai vissiin minullakin. Inca ei tykkää enää yhtään, kun alan osoittaa merkkejä, että haavalle tarttis tehrä jottain tai että ulos mennessä pitäisi laittaa sukkaa sukan päälle. Ja ulkona se on koko ajan suunnilleen hirveän levoton ja rauhaton ja yrittää taas mennä jos vaikka minkä liikkuvan perään ja inisee ja ynisee ja vaikka mitä ja ihan kun kaikki ärsyttäis sitä ihan suunnattomasti. Huoh. Kuvittelee, että se saa nyt tehdä ihan mitä sitä huvittaa. Saanu liikaa huomiota nyt. Kihahtanut päähän. Tai sitten se ei enää luota minuun, huono emäntä kun ei huolehtinut koiransa terveydestä, vaan antoi tulla haavan tassuun. Niinpä niin. Ja nyt sen pitää sitten huolehtia, ettei enempiä onnettomuuksia satu ulkona.
Mutta jos aatellaan, miten paljon Inca liikkui ennen ja miten vähän se liikkuu nyt, niin ei tietty ihme, että kypsyttää, keittää ja kiehuu. Ja jos haava ei kovin paljon häiritse sen oloa, niin se ei varmaankaan voi tajuta, että koko ajan vaan pitää jököttää sisällä ja lenkit on kovin lyhkäsiä kuitenkin. Tai jos haava vaivaa, niin ärsyttää sekin koiraa. Miten ihmeessä tästä selvitään??? Haavasta kumminkin tulee vielä kudosnestettä ja vertakin siinä seassa, joten ei tuolla tassulla paljaaltaan tassutella vähään aikaan. Pakko sitä vaan on hoitaa ja pitää sukkia ja muita systeemejä jalassa ja rajottaa liikkumista. Sukille onkin kysyntää. Ostin tänään lastenosastolta parit sukkaparit. Aika passeleita Incalle.
Ja Liinu repii tyynyjä. Incan suosiollisella avustuksella. Tyynyjä suolistetaan kuin pehmovinkuleluja ikään. Liinulla vaihtuu hampaat. Etuhampaissa on koloja ja uusia tulossa, sen verran olen Liinun suuhun kurkannut. Ei se oikein tykkää hampaitten katsomisesta.
Mutta jos aatellaan, miten paljon Inca liikkui ennen ja miten vähän se liikkuu nyt, niin ei tietty ihme, että kypsyttää, keittää ja kiehuu. Ja jos haava ei kovin paljon häiritse sen oloa, niin se ei varmaankaan voi tajuta, että koko ajan vaan pitää jököttää sisällä ja lenkit on kovin lyhkäsiä kuitenkin. Tai jos haava vaivaa, niin ärsyttää sekin koiraa. Miten ihmeessä tästä selvitään??? Haavasta kumminkin tulee vielä kudosnestettä ja vertakin siinä seassa, joten ei tuolla tassulla paljaaltaan tassutella vähään aikaan. Pakko sitä vaan on hoitaa ja pitää sukkia ja muita systeemejä jalassa ja rajottaa liikkumista. Sukille onkin kysyntää. Ostin tänään lastenosastolta parit sukkaparit. Aika passeleita Incalle.
Ja Liinu repii tyynyjä. Incan suosiollisella avustuksella. Tyynyjä suolistetaan kuin pehmovinkuleluja ikään. Liinulla vaihtuu hampaat. Etuhampaissa on koloja ja uusia tulossa, sen verran olen Liinun suuhun kurkannut. Ei se oikein tykkää hampaitten katsomisesta.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Hoitotoimet jatkuu...
...siten, että vaihdoin Terra-Polyvet salvan Bacibact-pulveriin. Alkoi tuntua siltä, että se salva vaan hautoo ja hautoo ja pitää haavan märkänä ikuisuuden. Tuo pulveri kuivattaa ja samalla hoitaa. Sitä olen sitten huiskinut haavaan puhdistusten jälkeen ja niitten välillä. Juuri tein iltaoperaatiot, mutta en kyllä nähnyt, missä kunnossa haava nyt oli. Ja nettiä selaamalla tuo pulveri löytyi, tietenkin. Sieltähän sitä nykypäivänä hoito-ohjeet ja muu tieto haetaan.
Liinu kun näki minun menevän tarjottimen kanssa Incan luo, niin se suuntasi nukkumapaikastaan avustamaan minua. Nyt ei tarvinnut kun kädellä näyttää, että stop, niin koira pysähtyi siihen paikkaan ja kävi maate. Ja minä sain rauhassa putsata ja hoitaa haavan. Lopuksi se kyllä tuli viereen, kun Inca saa aina hoitotoimenpiteitten jälkeen namia palkaksi ja Liinu haluu kanssa. Ja saahan se, tällä kertaa siitä hyvästä, että antoi meidän olla rauhassa.
Incan kanssa olen tehnyt pieniä remmilenkkejä kurarukkaset ja muut vermeet jalassa. Liinun kanssa kävin metsälenkillä ja sitten Liinu on oikein nautiskellut nuuskutuslenkeistä, kun se on saanut rauhassa mennä nenä pitkin tienvieriä. Leikit ovat jääneet vähiin, mutta leukapainia nämä harrastivat sisällä jo siihen malliin, että Incakin oli yhtäkkiä ilman sukkaa, se kun oli Liinun suussa! Incaan on siis tullut eloa enemmän selvästi, vaikka toki olen ihan tarkoituksella pitänyt kaverukset erillään. Mutta ei Inca ole osoittanut kovin paljon kiinnostusta Liinua kohtaan, joten kai haava on vaivannut ja nyt se on ehkä vähän parempi sitten.
Särkylääkettäkin annoin niin, että puolet annoksesta aamulla ja puolet illalla. Enhän minä tiedä, särkeekö haava, mutta kun se on vielä niin avoin, niin ehkä se sattuu kuitenkin. Lääke menee sutjakasti alas pienen sulatejuustoviipalemöykyn sisässä.
Liinu kun näki minun menevän tarjottimen kanssa Incan luo, niin se suuntasi nukkumapaikastaan avustamaan minua. Nyt ei tarvinnut kun kädellä näyttää, että stop, niin koira pysähtyi siihen paikkaan ja kävi maate. Ja minä sain rauhassa putsata ja hoitaa haavan. Lopuksi se kyllä tuli viereen, kun Inca saa aina hoitotoimenpiteitten jälkeen namia palkaksi ja Liinu haluu kanssa. Ja saahan se, tällä kertaa siitä hyvästä, että antoi meidän olla rauhassa.
Incan kanssa olen tehnyt pieniä remmilenkkejä kurarukkaset ja muut vermeet jalassa. Liinun kanssa kävin metsälenkillä ja sitten Liinu on oikein nautiskellut nuuskutuslenkeistä, kun se on saanut rauhassa mennä nenä pitkin tienvieriä. Leikit ovat jääneet vähiin, mutta leukapainia nämä harrastivat sisällä jo siihen malliin, että Incakin oli yhtäkkiä ilman sukkaa, se kun oli Liinun suussa! Incaan on siis tullut eloa enemmän selvästi, vaikka toki olen ihan tarkoituksella pitänyt kaverukset erillään. Mutta ei Inca ole osoittanut kovin paljon kiinnostusta Liinua kohtaan, joten kai haava on vaivannut ja nyt se on ehkä vähän parempi sitten.
Särkylääkettäkin annoin niin, että puolet annoksesta aamulla ja puolet illalla. Enhän minä tiedä, särkeekö haava, mutta kun se on vielä niin avoin, niin ehkä se sattuu kuitenkin. Lääke menee sutjakasti alas pienen sulatejuustoviipalemöykyn sisässä.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Hoitotoimia...
...ja assistentille olis tarvetta. Inca on kyllä ihan nätisti ja antaa hoitaa ja Liinukin tietää jo, että se tönitään ja ärähdetään pois hoitojen aikana. Assistenttiainesta siinä on paljonkin, vähän väärän sorttista vaan! Mutta silti. Inca yrittää kovasti nuolla tassua, on vaikea saada tassua semmoiseen asentoon, että sitä olisi helppo hoitaa, aina joku väline tai aine on väärässä paikassa, kaksi kättä ei tahdo riittää kaikkeen jne.
Olen kuitenkin jo oppinut laittamaan kaikki tarvittavat jutut lautaselle: vanutupot, betadinet, salva, sidetaitos haavalle, teipinpalat, sakset...Tässä kohtaa sitten tarvittais assistenttia, joka ojentaa mitä milloinkin pyydän. Tai vaihtoehtoisesti huolehtisi, ettei Inca nuole tassua ja pitäisi sen pään jossain muualla, kun tassussa kiinni.
Ja kyllä haavasta vielä on tullut kudosnestettä ja hailukkata verta, mutta ei se tulehtunut ole. Ilmeisesti olisi parempi, että ei käveltäis yhtään, kun se kuitenkin hinkkaa haavaa ja se hidastaa paranemista. Vaikka haava olis kuinka hyvin suojattu. Ja kun koira ei osaa kertoa, että sattuuko vai ei tai miltä tuntuu. Itse vaan pitää arvioida, mikä tilanne milloinkin mahtaa olla.
No, Liinusta kyllä näen, milloin sillä on autossa pahaolo. Se on "kalpea" ja kun se on kalpea, ei mene kauaa, kun se oksentaa. Onkohan toi sitä koiranlukutaitoa?
Liinun kanssa harjoiteltiin tänään kieltoja. Oli leivän päällä ylikypsää kinkkua ja molemmat koirat tietty sen perässä. Liinu innokkaammin, Inca vaan istui odotti, että no tuleeko sitä kinkkua vai ei. Ei tullut. Ja Inca lähti pois. Mutta kun menin olkkariin kinkkuleipäni kanssa, niin Liinu suorastaan lensi sohvalle, että jee mulle mulle mulle lääh lääh heti heti....ja tunki melkein mun suuhun. Se on niin kaiken ruuan perään, että ei ole tosikaan.
No, sitten kun Liinulle ei mennyt jakeluun, että kinkkua ei tule, otin suihkupullon ja muutaman kerran pruuttasin sillä kiellon tehosteeksi, niin jo Liinu ymmärsi, mistä on kyse. Laitoin kinkkuleivän sitten eri paikkoihin (sohvalle, lattialle) ja ekaksi Liinu meinasi, että jihhuu, mä saankin noi herkut ja oli kieli pitkällä menossa apajille. Mutta se oli väärin meinattu. Ja lopulta Liinu luikki sienänvieriä eteiseen, eikä siitä kuulunut pihahdustakaan enää.
Semmoista lauantai-illan huumaa :)
Olen kuitenkin jo oppinut laittamaan kaikki tarvittavat jutut lautaselle: vanutupot, betadinet, salva, sidetaitos haavalle, teipinpalat, sakset...Tässä kohtaa sitten tarvittais assistenttia, joka ojentaa mitä milloinkin pyydän. Tai vaihtoehtoisesti huolehtisi, ettei Inca nuole tassua ja pitäisi sen pään jossain muualla, kun tassussa kiinni.
Ja kyllä haavasta vielä on tullut kudosnestettä ja hailukkata verta, mutta ei se tulehtunut ole. Ilmeisesti olisi parempi, että ei käveltäis yhtään, kun se kuitenkin hinkkaa haavaa ja se hidastaa paranemista. Vaikka haava olis kuinka hyvin suojattu. Ja kun koira ei osaa kertoa, että sattuuko vai ei tai miltä tuntuu. Itse vaan pitää arvioida, mikä tilanne milloinkin mahtaa olla.
No, Liinusta kyllä näen, milloin sillä on autossa pahaolo. Se on "kalpea" ja kun se on kalpea, ei mene kauaa, kun se oksentaa. Onkohan toi sitä koiranlukutaitoa?
Liinun kanssa harjoiteltiin tänään kieltoja. Oli leivän päällä ylikypsää kinkkua ja molemmat koirat tietty sen perässä. Liinu innokkaammin, Inca vaan istui odotti, että no tuleeko sitä kinkkua vai ei. Ei tullut. Ja Inca lähti pois. Mutta kun menin olkkariin kinkkuleipäni kanssa, niin Liinu suorastaan lensi sohvalle, että jee mulle mulle mulle lääh lääh heti heti....ja tunki melkein mun suuhun. Se on niin kaiken ruuan perään, että ei ole tosikaan.
No, sitten kun Liinulle ei mennyt jakeluun, että kinkkua ei tule, otin suihkupullon ja muutaman kerran pruuttasin sillä kiellon tehosteeksi, niin jo Liinu ymmärsi, mistä on kyse. Laitoin kinkkuleivän sitten eri paikkoihin (sohvalle, lattialle) ja ekaksi Liinu meinasi, että jihhuu, mä saankin noi herkut ja oli kieli pitkällä menossa apajille. Mutta se oli väärin meinattu. Ja lopulta Liinu luikki sienänvieriä eteiseen, eikä siitä kuulunut pihahdustakaan enää.
Semmoista lauantai-illan huumaa :)
Lilla ja Liinu lenkillä :)
Lilla-sisko kävi Liinun kanssa lenkkeilemässä ja Liinu sai purettua ties mitä patoutumia Lillan kanssa reuhoessaan! Lillasta oli kuoriutunut siro vaalea neito tai ainakin paljon vaaleampi kuin mitä Liinu on. Kuvissa ei eroa niin huomaa, kun molemmat ovat enemmän tai vähemmän märkiä. Ja se koira, jolla on häntä kippurassa, on Lilla :)
Incan kanssa käyn remmilenkeillä ja se kulkee kaikkien sukka-muovi-töppösviritelmien kanssa ihan sujuvasti. Välillä niitä pitää pysähtyä nuolemaan, mutta kaikki viritelmät pysyvät Incalla jalassa niin sisällä kuin ulkonakin.
Ja mielikuvitusta saa käyttää, että keksii märkään syyskeliin sopivia suojavarustuksia. Jossain verkkoapteekissa olisi tassusuojia myytävänä, semmoisia, jotka ovat juuri tarkoitettu mm. tassuhaavatassuille. Lähiapteekissa niitä ei ole, joten kävin prisman lastenosastolla ostoksilla: kurahanskat ja vauvan pehmeät tumput! Tumppu alle ja kurahanska päälle, on askel pehmeä ja kurat toivottavasti pysähtyvät kurahanskaan. Kokeillaan josko toimii. Jos ei, niin sitten keksitään jotain muuta.
Haava on ihan siisti, mikä on hyvä asia. Tänään annoin vielä särkylääkettä ja salvaa olen myös laittanut haavaan puhdistuksen jälkeen. Ihme, että tuo antibioottisalvakin on reseptilääke, ennen se on ollut vapaakauppatavaraa. Mutta kai lääkärit haluavat "määrätä" sen ja saavat palkkionsa siitä. Ja pöh.
Huomiset nuuskujen hyppelyt jäävät hyppelemättä ja tiistainen agitreenikin saa jäädä väliin. Siellä heikkakentällä ei jalan kanssa ole hyvä hyppiä. Harmillista, mutta terveys ennen kaikkea.
Kurahanskasysteemi oli oikein toimiva! Käytiin testaamassa :) Se pysyi koko lenkin ajan hyvin paikoillaan (siinä on sopivassa kohdassa kuminauha/nepparikiristys), eikä kosteus tunkeutunut tassuun. Muistan vaan, kuinka vaikea oli saada kipsi pysymään kuivana, että siltä pohjalta tässä nyt tassuhaavaa suojataan. Jotain hyötyä siitäkin kärsimyksestä oli.
Ihmettelen vaan, milloin antura on entisellään ja haava kasvanut umpeen vai miten tuo pintanahka tuohon nyt sitten muodostuukaan. Taitaa ottaa aikaa. Haava on jo kuiva sentään, että jonkinmoinen ohut pintakerros siihen on tullut. Juuri katsastin tilanteen, kun tultiin lenkiltä.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Kaikki tassut maassa :)
Onpa kivaa, kun Incan kaikki tassut ovat taas maassa, eikä se enää koikkelehdi kolmella jalalla!!! Särkylääke ja salva sekä aika tepsivät. Ulkoilin Incan kanssa pikkumetsässä pienen lenkin talvitossu jalassa lisäsuojana. Seuraavalla kerralla vaan pitää muistaa laittaa muovia väliin, ettei mene kosteus läpi asti. Varovasti silti kuljetaan, vaikka Incalla hinku olisi mennä enemmänkin. Remmissä siis tehtiin se pikkuinen metsälenkki. Annetaan haavan parantua rauhassa, ettei vaan tule takapakkia.
Liinu on joutunut niin syrjäytetyksi, että se on keksinyt jo vaikka mitä viihdykettä. Se mm. seisoi keittiön ruokapöydällä syömässä lapsen ruokajämiä :O Nam! Mutta kyllä se sitten nauttikin, kun kävin sen kanssa pitkällä metsälenkillä ja se sai olla AINOA koira! Se juoksenteli ja kirmasi, läiskytteli pitkin metsän avo-ojaa ja nuuskutteli kaikessa rauhassa ja omaan tahtiinsa, kun Inca ei ollut mukana säestämässä lenkkeilyä. Pitäisi vaan antaa Liinullekin enemmän omaa aikaa juuri metsälenkkeilyn merkeissä. Liinu-pikkuinen kun ei tiedä, millaista herkkua on, kun saa olla perheen ainoana koirana.
Liinu on joutunut niin syrjäytetyksi, että se on keksinyt jo vaikka mitä viihdykettä. Se mm. seisoi keittiön ruokapöydällä syömässä lapsen ruokajämiä :O Nam! Mutta kyllä se sitten nauttikin, kun kävin sen kanssa pitkällä metsälenkillä ja se sai olla AINOA koira! Se juoksenteli ja kirmasi, läiskytteli pitkin metsän avo-ojaa ja nuuskutteli kaikessa rauhassa ja omaan tahtiinsa, kun Inca ei ollut mukana säestämässä lenkkeilyä. Pitäisi vaan antaa Liinullekin enemmän omaa aikaa juuri metsälenkkeilyn merkeissä. Liinu-pikkuinen kun ei tiedä, millaista herkkua on, kun saa olla perheen ainoana koirana.
Käytiin lekurissa näytillä...
...eikä haavassa ole mitään ylimääräistä, varpaat ja jänteet eivät ole arat, joten haava vaan sattuu, kun sille astuu. Sain kumminkin mielenrauhan ja se tässä taisi olla tärkeintä. Saatiin myös koirien särkylääkettä Dolagis- merkkistä. Sitä puolikas tabu päivässä ja sen pitäisi helpottaa. Sitten saimme vielä reseptin antibioottisalvaan, käyn hakemassa sen iltapäivällä, kunhan olen taas ensin hoitanut hetken aikaa ihmislasta. Hoitotäti, sekä ihmisten että koirien :) Nyt pitää vaan seurailla, ettei haava tulehdu.
Incalla varmaan kyllä pää sekoo, kun se ei saa tehdä kunnon lenkkejä. Ja aikaa tosiaan voi mennä ennen kuin jalka on kunnossa, sanoi lekuri. Mutta nyt me keskitytään haavan hoitoon ja muut asiat saa jäädä odottamaan aikoja parempia.
Tuntuu tuo Liinu ja sen tunkeutuminen ärsyttävän Incaa. Kävin noitten kanssa ulkona ja se oli Incalle liikaa, millään tahtonut saada erotettua koiria toisistaan. Pitää vaan mennä yksitellen jatkossa.
Petvetin vaaka näytti 16,8-17,1 kg, Inca oli vähän rauhaton vaa'alla ja muutenkin. Mutta antoi tutkia, pitelin hyvin kiinni.
Incalla varmaan kyllä pää sekoo, kun se ei saa tehdä kunnon lenkkejä. Ja aikaa tosiaan voi mennä ennen kuin jalka on kunnossa, sanoi lekuri. Mutta nyt me keskitytään haavan hoitoon ja muut asiat saa jäädä odottamaan aikoja parempia.
Tuntuu tuo Liinu ja sen tunkeutuminen ärsyttävän Incaa. Kävin noitten kanssa ulkona ja se oli Incalle liikaa, millään tahtonut saada erotettua koiria toisistaan. Pitää vaan mennä yksitellen jatkossa.
Petvetin vaaka näytti 16,8-17,1 kg, Inca oli vähän rauhaton vaa'alla ja muutenkin. Mutta antoi tutkia, pitelin hyvin kiinni.
Kolmiloikkaa
Inca-pikkuinen ei vieläkään astu tassulle ollenkaan vaan loikkii kolmella jalalla. On se tietysti noin hyvä, niin ei haavaan mene likaa ja ehkä paranee nopeammin, mutta toisaalta mietityttää, että jos haavassa on kumminkin joku roska, mikä sattuu. Avonainenhan se on, kun ei siinä ole vielä suojaavaa kunnollista kerrosta eli varmaan hyvin arkakin. Peitin haavan sukalla, jonka kiinnitin tuolla itsekiinnityvällä siteellä. Pysyy tassu vähän suojassa niin nuolemiselta kuin lialta, mutta on ilmavampi. Eilen suihkuttelin ja putsasin Betadinella, aamulla taas Betadine-käsittely. Kunhan päivä tästä kunnolla valkenee, pitää katsoa, miltä haava näyttää, onko syytä mennä näyttämään sitä vai ei. Eihän siinä muuten mitään hankaluutta, mutta kun se on tassussa :(
Sisällä Inca on ihan rauhallinen ja paikoillaan, mutta ulos kun menemme, se tosiaan loikkii aika kyytiä eteenpäin. Ehkä tasapaino pysyy paremmin sillä tavoin. Se menisi pitempiäkin pisulenkkejä, mutta minä en anna sen loikkia kauas kotinurkilta. Otetaan nyt vaan ihan iisisti.
Särkylääke mielestäni auttoi, eikä Incan katse enää ollut niin vaisu. Yön se nukkui vieressäni suurimmaksi osaksi eli se hyppää sänkyyn ja pois ihan hyvin.
Liinun kanssa on välillä hommia, kun se tuppaa tunkemaan Incan tykö turhan aktiivisesti ja siitä en tykkää. Se ei ehkä kuitenkaan ymmärrä, miksi se ei saa mennä Incan kimppuun. Ja Inca itse ei kovin herkästi ärähdä Liinulle. Turhan pitkä pinna sillä.
Kyllä tässä varmaan nyt menee päiviä ennen kuin meillä tassutellaan entiseen malliin. Mutta itku ei auta markkinoilla. Tämmösellä tunteella sais koiraansa suhtautuakaan, mutta suhtaudun vaan. Inca ei olekaan koira, vaan Inca!
Sisällä Inca on ihan rauhallinen ja paikoillaan, mutta ulos kun menemme, se tosiaan loikkii aika kyytiä eteenpäin. Ehkä tasapaino pysyy paremmin sillä tavoin. Se menisi pitempiäkin pisulenkkejä, mutta minä en anna sen loikkia kauas kotinurkilta. Otetaan nyt vaan ihan iisisti.
Särkylääke mielestäni auttoi, eikä Incan katse enää ollut niin vaisu. Yön se nukkui vieressäni suurimmaksi osaksi eli se hyppää sänkyyn ja pois ihan hyvin.
Liinun kanssa on välillä hommia, kun se tuppaa tunkemaan Incan tykö turhan aktiivisesti ja siitä en tykkää. Se ei ehkä kuitenkaan ymmärrä, miksi se ei saa mennä Incan kimppuun. Ja Inca itse ei kovin herkästi ärähdä Liinulle. Turhan pitkä pinna sillä.
Kyllä tässä varmaan nyt menee päiviä ennen kuin meillä tassutellaan entiseen malliin. Mutta itku ei auta markkinoilla. Tämmösellä tunteella sais koiraansa suhtautuakaan, mutta suhtaudun vaan. Inca ei olekaan koira, vaan Inca!
torstai 22. syyskuuta 2011
Inca-ressukka
Jos vain voisin, ottaisin tuon haavan omaan jalkaani. Mutta kun en voi, pitää vaan tyytyä siihen, että Inca ei astu tassulle ollenkaan ja on perin vaisu. Kävin Liinun kanssa apteekissa ostamassa Ketorinia, kun sitä voi antaa koiralle (1mg/kg/vrk), eikä muutakaan särkylääkettä ole. Minä annoin 12,5 mg eli puolikkaan tabun, Incahan painaa 17 kg ja risat. Kuvittelisin, että tuommoinen haava särkee ja jyskyttää, itselläni ne niin ainakin ovat tehneet. Toivottavasti se helpottaa. Mutta voihan olla, että haavassa sisällä on jotain. Ei se siltä vaikuta, mutta mistä sitä koskaan tietää. Pitää nyt katsoa, miten paraneminen edistyy vai edistyykö ollenkaan.
Pisuilla käytiin ja perin vaivallalloista se on kolmella jalalla kulkea. Talon nurkan nurtsille mentiin, eikä paljon muuta tietenkään tehtykään. Ja sitten piti/pitää saada Liinu vielä ymmärtämään, että Incaa EI SAA HÄIRITÄ.
Pisuilla käytiin ja perin vaivallalloista se on kolmella jalalla kulkea. Talon nurkan nurtsille mentiin, eikä paljon muuta tietenkään tehtykään. Ja sitten piti/pitää saada Liinu vielä ymmärtämään, että Incaa EI SAA HÄIRITÄ.
Agiharkat jatkuvat vuoden loppuun, kivaa!
Syksyn agikurssi loppuu ensi tiistaina, mutta pääsemme jatkamaan harjoituksia halliin heti lokakuun alusta, jippii! Nuuskuissa etusija on noutajilla, joten "väärän" rotuiset pääsevät mukaan, jos paikkoja on. Ja yleensä niitä näkyy olevan. Nämä halliharkat ovat sitten vaihteeksi TSAU:n hallilla, joten tulee sekin sitten katsastettua ja tutuksi. Kääppänöitten harkathan olivat ATT:n hallilla talvella ja siellä tuli jokunen kerta käytyä, kunnes pakkaset alkoivat paukkua.
Mutta kivaa, kun päästään jatkamaan tutuissa porukoissa etenkin nyt, kun alkaa tuo homma vähän meiltä jo sujua.
Mutta kivaa, kun päästään jatkamaan tutuissa porukoissa etenkin nyt, kun alkaa tuo homma vähän meiltä jo sujua.
Koiralauma lenkillä
Teimme pitkän metsälenkin Anitan ja koirien kanssa eli mukana olivat Elli ja Inez. Hienosti tuo lauma pysyi kasassa ja Liinukin pärjäsi hyvin muitten mukana koko pitkän lenkin. Reipas tyttö! Incakin osoitti, että eipä saa muut koirat liikaa röykyttää Liinua menemällä puolustamaan pikkusiskoaan :) Eipä olisi uskonut, kun itse pöllyttelee Liinua mennen tullen! Nyt koirilla on massut täynnä ja uni arvatenkin maistuu hyvän tovin :)
Incalle tuli loppumatkasta anturaan viiltohaava, jota nyt sitten on suihkutettu, puhdistettu Betadinella ja suojattu eli tassussa on haavan päällä vähän pumpulia ja joustava side, ettei se nuole tassua. Muuta sille ei toistaiseksi tarvi tehdä, kun haava ei ole syvä, eikä siitä näyttänyt tulevan kovin paljon vertakaan ainakaan enää kotona. Oletettavasti se umpeutuu ihan nätisti ajan kanssa. Toivottavasti. Varmuudeksi soitin Petvettiin, mutta eipä siinä muuta kuin suihkuttelua vedellä ulkoilujen jälkeen ja puhdistus ja tietty jos saa jalan suojattua niin aina parempi. Olihan Incalla talvella töppöset, että jospa nyt sitten muovipussi jalkaan...
Ja tässä "potilas" side jalassa, onneksi on tullut joskus hankittua näitä tilanteita varten ensiaputarpeet:
Saa nyt nähdä, miten käy meidän sunnuntaisen AN:n syyshyppyjen eli silloin olisi mahdollisuus päästä harjoittelemaan agilitin kisatunnelmia möllimerkeissä. Mutta jos haava vaivaa, ei me sitten tietenkään mennä.
Incalle tuli loppumatkasta anturaan viiltohaava, jota nyt sitten on suihkutettu, puhdistettu Betadinella ja suojattu eli tassussa on haavan päällä vähän pumpulia ja joustava side, ettei se nuole tassua. Muuta sille ei toistaiseksi tarvi tehdä, kun haava ei ole syvä, eikä siitä näyttänyt tulevan kovin paljon vertakaan ainakaan enää kotona. Oletettavasti se umpeutuu ihan nätisti ajan kanssa. Toivottavasti. Varmuudeksi soitin Petvettiin, mutta eipä siinä muuta kuin suihkuttelua vedellä ulkoilujen jälkeen ja puhdistus ja tietty jos saa jalan suojattua niin aina parempi. Olihan Incalla talvella töppöset, että jospa nyt sitten muovipussi jalkaan...
Ja tässä "potilas" side jalassa, onneksi on tullut joskus hankittua näitä tilanteita varten ensiaputarpeet:
Saa nyt nähdä, miten käy meidän sunnuntaisen AN:n syyshyppyjen eli silloin olisi mahdollisuus päästä harjoittelemaan agilitin kisatunnelmia möllimerkeissä. Mutta jos haava vaivaa, ei me sitten tietenkään mennä.
tiistai 20. syyskuuta 2011
A-este hallussa, jihhuu!!
Ihme on tapahtunut, kun viimeksi joskus kauan sitten mentiin aata, niin Incaa piti työntää ylös, mutta nyt se meni vauhdilla niin ylös kun alaskin. Kontaktit tipotiessään, mutta väliäkös niillä, kun koira uskaltaa mennä esteelle! Oli niin suuri yllätys mulle, kun kuvittelin, että taas maanitellaan nakeilla ja vaikka millä ja lopulta tuupataan koira väkisten ylös. Rohkeutta, uskallusta tai itseluottamusta tai jotain tullut siis lisää roppakaupalla.
Mutta ei toi A mikään kiva ole, kun nytkin yksi lagotto meni esteelle vähän sivusta ja loukkasi etutassun niin, että sen harkat loppui siihen. Ei tassussa muuta, mutta ontui sitä ja piti nostaa koira pois esteen päältä, mikä oli vähän hankalaa, kun se on niin korkea este. Kolahti vissiin esteen reunaan se tassu. Ihan pahaa teki. Mutta toki koirille sattuu ihan vaikka metsälenkilläkin haavereita. Tuo lagotto on aika vauhdikas tyyppi, mikä ehkä vaikutti asiaan. Tärkeetä siis, että ohjaa koiran suoraan esteelle, ei vinosti.
Keinussa sen sijaan Inca vitkutteli, mutta saatiin se kuitenkin mentyä. Muuri oli ekaksi liian korkea, mutta kun Inca oli hypännyt matalammasta versiosta, meni täyskorkea muurikin jo. Ja rengas meni, joskin siinäkin piti vähän tsempata, että mistä välistä se nyt kuuluukaan hypätä.
Nyt oli pitkä rata, jota mentiin osissa, mutta siinä oli ainakin hyppy, hyppy, kepit, pussi, hyppy, hyppy, A, keinu, muuri, hyppy, hyppy, putki, puomi, hyppy, rengas ja hyppy. Taisi tulla kaikki ja tuossa järjestyksessä. Oli aika treeni-ilta siis ja varmasti otti kropan päälle, kun ne hypytkin on maksikorkeudessa, ei siis mitään tosta noin vaan hyppyjä Incalle, kun se kuiteskin on pieni maksikoiraksi.
Näin me edistystään :) Tiä mitä meist viäl tulee!
Mutta kun harkat loppu, niin Inca oksensi kaikki nakit nurtsille, tuli vissiin vähän ahmittua niitä liian kanssa. Ja ihan pureskelemattomia nakinpalasia kaikki. En sentään kerännyt niitä talteen, vaan kakkapussiin ja roskiin.
Mutta ei toi A mikään kiva ole, kun nytkin yksi lagotto meni esteelle vähän sivusta ja loukkasi etutassun niin, että sen harkat loppui siihen. Ei tassussa muuta, mutta ontui sitä ja piti nostaa koira pois esteen päältä, mikä oli vähän hankalaa, kun se on niin korkea este. Kolahti vissiin esteen reunaan se tassu. Ihan pahaa teki. Mutta toki koirille sattuu ihan vaikka metsälenkilläkin haavereita. Tuo lagotto on aika vauhdikas tyyppi, mikä ehkä vaikutti asiaan. Tärkeetä siis, että ohjaa koiran suoraan esteelle, ei vinosti.
Keinussa sen sijaan Inca vitkutteli, mutta saatiin se kuitenkin mentyä. Muuri oli ekaksi liian korkea, mutta kun Inca oli hypännyt matalammasta versiosta, meni täyskorkea muurikin jo. Ja rengas meni, joskin siinäkin piti vähän tsempata, että mistä välistä se nyt kuuluukaan hypätä.
Nyt oli pitkä rata, jota mentiin osissa, mutta siinä oli ainakin hyppy, hyppy, kepit, pussi, hyppy, hyppy, A, keinu, muuri, hyppy, hyppy, putki, puomi, hyppy, rengas ja hyppy. Taisi tulla kaikki ja tuossa järjestyksessä. Oli aika treeni-ilta siis ja varmasti otti kropan päälle, kun ne hypytkin on maksikorkeudessa, ei siis mitään tosta noin vaan hyppyjä Incalle, kun se kuiteskin on pieni maksikoiraksi.
Näin me edistystään :) Tiä mitä meist viäl tulee!
Mutta kun harkat loppu, niin Inca oksensi kaikki nakit nurtsille, tuli vissiin vähän ahmittua niitä liian kanssa. Ja ihan pureskelemattomia nakinpalasia kaikki. En sentään kerännyt niitä talteen, vaan kakkapussiin ja roskiin.
Agin teoriaa
Ilta kului kuuntelemalla AN:n agilitin teoriaa ja nyt tiedän millainen on tie agilityvalioksi. Kivikkoinen :) Mutta kuulemma kivaa on niin kauan kun kisaa ykkösissä tai kakkosissa, mutta kolmas tasoluokka on sitten vallan jotain muuta. Ja toiset koirat ovat ihan täpinöissään kilpailuissa, toisille se voi olla liian stressaavaa.
Paljon tuli tietoa virheistä, kieltäytymisistä, hylkäämisistä, estekohtaisista virheistä, radoista, niitten suunnittelusta, harjoittelusta, käskyistä, ohjauksesta ja tekniikoista, kaikki suunnilleen mulle ihan uutta. Mistäs kaikkea tuommoista voisi tietääkään, joten todeta voi vain, että oppia ikä kaikki. Hämmästyttävää! Luulin, että tähän ikään on jo kaiken tarvittavan oppinut. Väärin luultu.
Täältä voi ostaa lisenssejä, jos harrastaa tai kilpailee ja saa vielä itsellensä vakuutuksenkin siltä varalta, jos kentällä nilkka niksahtaa ;) Tätäkään en tiennyt ja tämähän on hyvä homma, kun ilmeisesti kentillä voi tapahtua vaikka mitä luunmurtumia ja muuta. No joo, tapahtuuhan niitä liukkailla kallioillakin...
Ja niin pieni on maailma tai ainakin Turku, kun yksi meidän ryhmäläinen sattuukin asumaan ihan näillä nurkilla ja tulin hänen kyydissään kotiin.
Leikin Liinun kanssa repimisleikkiä tai siis minun ei tarvi repiä, siitä pitää Liinu huolen, se murisee ja ärisee ja vetää niin, että oikein tosissaan sain pitää pehmolelusta kiinni. Sitten siltä pääsi ote irti ja lelu hävisi vaivihkaa olemattomiin. Liinu vähän katseli, että mitäs nyt. Ja Incalle piti tehdä selväksi, että nyt se ei leiki Liinun kanssa, eikä tule sotkemaan meidän leikkiä. Leikin sitten Incankin kanssa ja sama homma, Liinulle piti tehdä selväksi, että antaa olla nyt. Ihmeesti ne uskookin, että on emännän vuoro leikkiä, ja puuhailevat sitten omiaan.
Paljon tuli tietoa virheistä, kieltäytymisistä, hylkäämisistä, estekohtaisista virheistä, radoista, niitten suunnittelusta, harjoittelusta, käskyistä, ohjauksesta ja tekniikoista, kaikki suunnilleen mulle ihan uutta. Mistäs kaikkea tuommoista voisi tietääkään, joten todeta voi vain, että oppia ikä kaikki. Hämmästyttävää! Luulin, että tähän ikään on jo kaiken tarvittavan oppinut. Väärin luultu.
Täältä voi ostaa lisenssejä, jos harrastaa tai kilpailee ja saa vielä itsellensä vakuutuksenkin siltä varalta, jos kentällä nilkka niksahtaa ;) Tätäkään en tiennyt ja tämähän on hyvä homma, kun ilmeisesti kentillä voi tapahtua vaikka mitä luunmurtumia ja muuta. No joo, tapahtuuhan niitä liukkailla kallioillakin...
Ja niin pieni on maailma tai ainakin Turku, kun yksi meidän ryhmäläinen sattuukin asumaan ihan näillä nurkilla ja tulin hänen kyydissään kotiin.
Leikin Liinun kanssa repimisleikkiä tai siis minun ei tarvi repiä, siitä pitää Liinu huolen, se murisee ja ärisee ja vetää niin, että oikein tosissaan sain pitää pehmolelusta kiinni. Sitten siltä pääsi ote irti ja lelu hävisi vaivihkaa olemattomiin. Liinu vähän katseli, että mitäs nyt. Ja Incalle piti tehdä selväksi, että nyt se ei leiki Liinun kanssa, eikä tule sotkemaan meidän leikkiä. Leikin sitten Incankin kanssa ja sama homma, Liinulle piti tehdä selväksi, että antaa olla nyt. Ihmeesti ne uskookin, että on emännän vuoro leikkiä, ja puuhailevat sitten omiaan.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Liinullista elämää kaksi kuukautta...
...ja sen kunniaksi koirat saivat solmuluut, sellaista herkkua Liinu ei ole ennen saanutkaan, eikä Incakaan aikoihin. Harvinaista herkkua siis. Se vaan on niin kumma, että vaikka molemmat saivat just jetsulleen samanlaiset luut, niin silti piti vaan tapella yhdestä ja samasta luusta. Noi lapset!
Turkista erottaa kumpi on kumpi, Liinu pehmeäturkki on kuvassa takana ja Inca käkkäräturkki edessä. Samaa luuta siinä jauhetaan tai yritetään jauhaa ja saada sitä toiselta pois. Siitä sitten syntyi varsinainen leukapaini taas, joka onkin koirien suurinta hupia sisätiloissa. Tätä sitten riittää, riittää ja riittää...
Ostin myös B'seen -night light heijastinjutut pimeneviin iltoihin, kokeillaan nyt tänä syksynä sellaisia. Incalla on heijastinliivi ja vilkkuvalo viime syksyltä, mutta liivi pitää aina pukea ja vilkkuvalo on pikkusen ärsyttävä. Jos nyt vaikka koirat edes näkyis, mutta ei kaikilla pyöräilijöilläkään kyllä ole valoja, että melkosen pimeetä porukkaa sekin on. Ainakin jotkut.
Ja mitäs Liinu on sitten oppinut tämän kahden kuukauden aikana? Ei paljon mitään, kun en ole sille paljon mitään opettanut. Osaa se odottaa ja istua, kulkea remmissä, haukkua ja murista koirille, tulla luokse hyvin ja siinä ne taidot sitten taitavat ollakin :D Niin ja osaahan Liinu katsoa tapittaa minua, vaikka ikinä sillä ole hokenut, että katso katso katso tai seissyt kädet sivulla namit kädessä ja vaatinut koiraa katsomaan minua ja muuta vastaavaa. Ja sitten se tietää, mitä kielto tarkoittaa ja sen se tietää oikeinkin hyvin. Ja se tietää, että Incan ruokakupille ei saa mennä, mutta menee silti ja kun kiellän, on niin nöyrää koiraa että :D Mutta tottelee siis.
Ja sisäsiisti Liinu ei vielä ole, mutta ei tuon ikäinen voi ollakaan paitsi jos sitä jaksaa rahdata ulos riittävän useasti. Siinä asiassa olen paljon laiskempi kuin Incan kanssa. Mutta Liinu käy paprujen päällä, jos en roudaa sitä ulos riittävästi. Välillä yöt ovat kuivia, mutta välillä eivät. Enkä jaksa tuon asian kanssa stressata, kyllä se siitä sisäsiistiksi oppii, kunhan tulee enemmän pidätyskykyä. Paljonhan sitä on jo tullutkin.
Liinussa lienee räätälin verta, kun se on erikoistunut repimään tyynynpäällisiä niin, että joku on jo ihan riekaleina ja kaikista on vähintään kulmat rikki. Riips raaps vaan kuuluu, kun Liinu repii kangasta :D Se on sen bravuuri. Inca jyysti kaapinkulmaa, jalkalistoja ja tuoleja, oli mielistynyt vähän kovempaan kamaan :D Kaipa tyynynpäälliset jäävät rauhaan, kun hampaat ovat vaihtuneet.
Ja mitähän Inca tuumii Liinusta? Hmmm. Verissäpäin eivät vielä tappele, mutta ulkona meno on välillä ja aika usein hurjaa, siihen puutun, jos metsälenkit alkavat mennä överiksi. Liinu kirkuu niin, että metsä raikaa, kun Inca härnää ja pyörittää sitä. Ja toisaalta Liinu juoksee Incan perässä kerjäämässä könitystä. Että ota noista sitten selvää. Koirat ovat koiria :)
Turkista erottaa kumpi on kumpi, Liinu pehmeäturkki on kuvassa takana ja Inca käkkäräturkki edessä. Samaa luuta siinä jauhetaan tai yritetään jauhaa ja saada sitä toiselta pois. Siitä sitten syntyi varsinainen leukapaini taas, joka onkin koirien suurinta hupia sisätiloissa. Tätä sitten riittää, riittää ja riittää...
Ostin myös B'seen -night light heijastinjutut pimeneviin iltoihin, kokeillaan nyt tänä syksynä sellaisia. Incalla on heijastinliivi ja vilkkuvalo viime syksyltä, mutta liivi pitää aina pukea ja vilkkuvalo on pikkusen ärsyttävä. Jos nyt vaikka koirat edes näkyis, mutta ei kaikilla pyöräilijöilläkään kyllä ole valoja, että melkosen pimeetä porukkaa sekin on. Ainakin jotkut.
Ja mitäs Liinu on sitten oppinut tämän kahden kuukauden aikana? Ei paljon mitään, kun en ole sille paljon mitään opettanut. Osaa se odottaa ja istua, kulkea remmissä, haukkua ja murista koirille, tulla luokse hyvin ja siinä ne taidot sitten taitavat ollakin :D Niin ja osaahan Liinu katsoa tapittaa minua, vaikka ikinä sillä ole hokenut, että katso katso katso tai seissyt kädet sivulla namit kädessä ja vaatinut koiraa katsomaan minua ja muuta vastaavaa. Ja sitten se tietää, mitä kielto tarkoittaa ja sen se tietää oikeinkin hyvin. Ja se tietää, että Incan ruokakupille ei saa mennä, mutta menee silti ja kun kiellän, on niin nöyrää koiraa että :D Mutta tottelee siis.
Ja sisäsiisti Liinu ei vielä ole, mutta ei tuon ikäinen voi ollakaan paitsi jos sitä jaksaa rahdata ulos riittävän useasti. Siinä asiassa olen paljon laiskempi kuin Incan kanssa. Mutta Liinu käy paprujen päällä, jos en roudaa sitä ulos riittävästi. Välillä yöt ovat kuivia, mutta välillä eivät. Enkä jaksa tuon asian kanssa stressata, kyllä se siitä sisäsiistiksi oppii, kunhan tulee enemmän pidätyskykyä. Paljonhan sitä on jo tullutkin.
Liinussa lienee räätälin verta, kun se on erikoistunut repimään tyynynpäällisiä niin, että joku on jo ihan riekaleina ja kaikista on vähintään kulmat rikki. Riips raaps vaan kuuluu, kun Liinu repii kangasta :D Se on sen bravuuri. Inca jyysti kaapinkulmaa, jalkalistoja ja tuoleja, oli mielistynyt vähän kovempaan kamaan :D Kaipa tyynynpäälliset jäävät rauhaan, kun hampaat ovat vaihtuneet.
Ja mitähän Inca tuumii Liinusta? Hmmm. Verissäpäin eivät vielä tappele, mutta ulkona meno on välillä ja aika usein hurjaa, siihen puutun, jos metsälenkit alkavat mennä överiksi. Liinu kirkuu niin, että metsä raikaa, kun Inca härnää ja pyörittää sitä. Ja toisaalta Liinu juoksee Incan perässä kerjäämässä könitystä. Että ota noista sitten selvää. Koirat ovat koiria :)
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Hoitopäivä
Eilen olimme aamuvarhaisesta yömyöhään Paraisilla hoitohommissa ja kyllä pitää sanoa, että jos kahden koiran remmillenkittäminen on haastavaa, niin haastavaa vasta onkin, kun lenkillä on mukana lastenrattaat ja pikkumies pyörineen. Ja kun ei missään korvessa kuljettu, niin piti vielä seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Että huoh vaan!
Mitään pitkällä hihnalla "haistelkaa nyt" lenkkejä ei voinut ajatellakaan, vaan parasta oli, kun koirat olivat omilla puolillaan ja remmit lyhyellä. No Liinu pärjää siinä ihan hyvin, mutta Incalla on tuo vimma vinkua, inistä ja pyristellä edessä ajavan pikkumiehen perään ja kovasti se myös menee hajujen perään sivulle, mikä rattaitten kanssa matkatessa ei kyllä onnistu. Nyt on tullut tuota lenkkeilylajia harjoiteltua, mutta ehkä minun pitää kuivaharjoitella kotonakin, kun mulla on täällä vararattaat, jos alkais sujumaan paremmin :D
Ja koirat saivat taas aimoannoksen siedätystä moneen asiaan (etenkin Liinu) sekä tuntea nahoissaan, millaista on, kun ei ollakaan maailmankaikkeuden keskipisteitä, eikä elämä pyörikään koirien ympärillä! Lapsiperheissä koiran elo arvatenkin on aika paljon toisenlaista kuin minun huushollissani. Siitä nämä mun koiravesselit on hyviä, että ne kyllä tulee juttuun lasten(kin) kanssa.
Nyt sitten olla öllötellään ja ollaan tekemättä mitään. Huilitaan :)
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Leikkikoulu loppui
Liinu sai leikkikoulun päätökseen, kun tänään olimme leikkimässä viimeistä kertaa. Tiedä sitten, oliko hyödyllistä tai hyödytöntä, tarpeellista tai tarpeetonta, mutta samaa pohdintaa voi käydä minkä muun asian kanssa tahansa.
Sen kyllä huomasin, että Liinu leikkii kanssani, vaikka ympärillä olisi mitä tahansa hässäkkää, koiria, ihmisiä ja touhua. Tänäänkin se leikki pariin otteeseen lelulla kanssani repimis/vetoleikkiä oikein kunnolla murinoineen kaikkineen. Eli Liinu siis keskittyy touhuamaan mun kanssa ja se on oikein hyvä. Incahan on ollut aina paljon kiinnostuneempi ympäröivästä maailmasta (eikä minusta), eikä se ole ollut kovin innostunut tuonkaltaisista leikkihommista ennen eikä nytkään.
Päivä on ollut sateinen/kaatosateinen ja kun kävin Liinun kanssa ulkona pisuilla tuolla leikkipaikassa, niin enpä ole ennen moista nähnyt, mutta nyt näin: hallin ulko-oven edustalla oleva kunnollinen vesilätäkkö kelpasi Liinun pisupaikaksi. Siihen se kyyristyi keskelle lätäkköä ja vettä oli ainakin "polviin" asti. Oli se vinhan näköistä. Mutta eipä vesikoira pienistä hätkähdä, ei ainakaan kun vesi on maassa :)
Ja alla kuvia ja video Liinusta ja 13 viikon ikäisestä chihuahuasta, jonka kanssa Liinu leikki tosi paljon. Oliskohan koiran nimi ollut Milli. Siis vaikka en noista pikkukoirista ollenkaan välitä, niin tuo noiden leikki oli kyllä mainiota katseltavaa. Liinu painaa 8,3 kg ja Milli painaa 1,5 kg. Noin pientä leikkikaveria Liinulla ei ole ollutkaan ja selvästi se tykkäsi itseään pienemmistä kamuista. Tänään nimittäin olin Liinun kanssa pienten osastolla, aiemmin ollaan oltu suurten pentujen osastolla. Nyt siellä oli leonbergin pentu ja muita vähän kookkaampia, joten katsoin paremmaksi olla pikkuisten koirien puolella. Liinulle stressittömämpää.
Kävimme kotimatkalla myös pyörähtämässä Hansassa, ajelimme hissillä ja kävelimme rappuja ja pyörimme vähän siellä sun täällä ihan vaan harjotuksen ja hyvin vuoksi. Kotiin tullessa nappasin muutaman syksyisen kuvan, kun sattui kamera olemaan matkassa.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Rokotuksia, lapsenhoitoa ja harkat, siinä meidän päivä :)
Liinu pääsi piikille ja puntarille, joka näytti komiat 8,3 kg. Mutta Inca näky painaneen vastaavana ajankohtana 9,2 kiloa, joten Liinu ei ehkä yllä Incan mittoihin. Rokotukset menivät hyvin, ei mitään inahdustakaan, vaikka tuli kaksi piikkiä peräkkäin niskaan. Liinu oli nätisti pöydällä ja antoi tutkia sen, mitä eläinlääkäri halusi tutkia. Nyt on sitten rokotusasiat Liinun osalta vuodeksi kunnossa.
Päivällä hoitelimme nuorinta lastenlasta, mikä koirien osalta tarkoitti sitä, että antaa nyt olla vaan lapsen rauhassa. Jos kaksi koiraa yrittää tunkea pienen tykö niin siitä ei tule yhtikäs mitään. Tapoja tapoja, niitä riittää meidän huushollissa hamaan tuomiopäivään asti :D Mutta päiväunilla nämä kaikki kolme torkkuivat osan aikaa samassa sängyssä kunnes Liinu siirtyi lattialle nukkumaan.
Sitten olikin vuorossa Incan agilitit kuralammikoitten ja ajoittaisen vesisateen seassa. Teemana oli valssi ja mentiin paljon taas hyppyjä, keppejä ja putkea. Olikin tosi menoa tänään, jopa niin, että emäntäkin tunsi tehneensä jotain :O Lopuksi meillä oli pitkä rata: hyppy, hyppy, putkiiii, hyppy, hyppy, kepkepkepit, hyppy, hyppy, kepit, hyppy, hyppy, putkiii, hyppy ja hyppy. Alussa ja lopussa olisi ollut rengas, mutta me jätettiin se väliin, kun ollaan niin vähän sitä treenattu. Juu eikä tuo ollut ollenkaan niin simppeliä, mitä tossa kirjotettuna näyttää, jos oliskin noin helppoa, me oltais jo maailmankaikkeuden mestareita :D
Siellä kentällä pupunpapanat sekotti aluksi Incan kuvioita, kun hajut vei koiran nenän maahan ihan väkisten. Taidan kerätä täältä meidän nurtseilta harkkanamit seuraavaa kertaa varten, ni ei tarvi maata nuuskutella! Tämä nuuskuttelu ei mitään uutta ole, sitä Inca on harrastanut aina kaikilla kentillä pennusta asti. Mutta muuten Incasta alkaa kyllä löytyä vauhtia, kun kelit on viilentyneet. Ihan erilailla jaksaa nyt kun vielä muutama viikko sitten. Kotona Inca sai hyvät hieronnat ja kyllä se tykkää. Hyvä kun tuli sekin taito opeteltua, niin suunnilleen tietää, mitä tekee, auttaa ainakin vähän, vaikka ei olekaan mitään ammattimaista hierontaa.
Aamupäivällä kerkesimme käydä metsälenkillä kurassa ja mudassa, kun sateessa oli taukoa. Aika raisua noitten meno on aina välillä, turhankin raisua, että pakko siihen on vaan puuttua ja rauhoittaa tilannetta. Alkavat olla aina vaan enemmän ja enemmän tasavertainen pari, niin alkaa meno olla sen mukaista.
Päivällä hoitelimme nuorinta lastenlasta, mikä koirien osalta tarkoitti sitä, että antaa nyt olla vaan lapsen rauhassa. Jos kaksi koiraa yrittää tunkea pienen tykö niin siitä ei tule yhtikäs mitään. Tapoja tapoja, niitä riittää meidän huushollissa hamaan tuomiopäivään asti :D Mutta päiväunilla nämä kaikki kolme torkkuivat osan aikaa samassa sängyssä kunnes Liinu siirtyi lattialle nukkumaan.
Sitten olikin vuorossa Incan agilitit kuralammikoitten ja ajoittaisen vesisateen seassa. Teemana oli valssi ja mentiin paljon taas hyppyjä, keppejä ja putkea. Olikin tosi menoa tänään, jopa niin, että emäntäkin tunsi tehneensä jotain :O Lopuksi meillä oli pitkä rata: hyppy, hyppy, putkiiii, hyppy, hyppy, kepkepkepit, hyppy, hyppy, kepit, hyppy, hyppy, putkiii, hyppy ja hyppy. Alussa ja lopussa olisi ollut rengas, mutta me jätettiin se väliin, kun ollaan niin vähän sitä treenattu. Juu eikä tuo ollut ollenkaan niin simppeliä, mitä tossa kirjotettuna näyttää, jos oliskin noin helppoa, me oltais jo maailmankaikkeuden mestareita :D
Siellä kentällä pupunpapanat sekotti aluksi Incan kuvioita, kun hajut vei koiran nenän maahan ihan väkisten. Taidan kerätä täältä meidän nurtseilta harkkanamit seuraavaa kertaa varten, ni ei tarvi maata nuuskutella! Tämä nuuskuttelu ei mitään uutta ole, sitä Inca on harrastanut aina kaikilla kentillä pennusta asti. Mutta muuten Incasta alkaa kyllä löytyä vauhtia, kun kelit on viilentyneet. Ihan erilailla jaksaa nyt kun vielä muutama viikko sitten. Kotona Inca sai hyvät hieronnat ja kyllä se tykkää. Hyvä kun tuli sekin taito opeteltua, niin suunnilleen tietää, mitä tekee, auttaa ainakin vähän, vaikka ei olekaan mitään ammattimaista hierontaa.
Aamupäivällä kerkesimme käydä metsälenkillä kurassa ja mudassa, kun sateessa oli taukoa. Aika raisua noitten meno on aina välillä, turhankin raisua, että pakko siihen on vaan puuttua ja rauhoittaa tilannetta. Alkavat olla aina vaan enemmän ja enemmän tasavertainen pari, niin alkaa meno olla sen mukaista.
maanantai 12. syyskuuta 2011
Liinun eka junamatka
Voihan niinkin käydä, että Liinun kanssa jotain ongelmia joskus tulee, mutta nyt ei näytä kyllä siltä yhtään. Niin hienosti meni Liinulta junareissu kuin olisi jo vanha tekijä sillä alalla. Ainoa harmistuksen aihe olivat noitten "pikajunien" (mitähän se pika tuossa tekee :O) rappuset, mutta ne on ihmisillekin harmistuksen aihe, jyrkät ja kaameat. Inca ne hyppää ylös ja alas, Liinun nostin joka kerta, eihän se niitä olisi itsekseen päässyt.
Mennessä koko lemmikkivaunussa ei ollut meidän lisäksemme kuin yksi ihminen kait, ilman lemmikkiä. Takaisin tullessa lemmikkejä ihmisineen oli sen edestä. Laskujeni mukaan koiria oli yhteensä 10, omat mukaan lukien. Hyvin kaikki koirat siellä osasivat matkustaa ja nuo omat hurtat olivat ihan puhki poikki pitkän päivän jälkeen, ettei niitä muu kiinnostanut kuin nukkuminen.
Veeärrä saa kyllä multa sapiskaa oikeen roppakaupalla, kun en ymmärrä niitten koirien hinnoittelupolitiikkaa. Koira kun koira maksaa 5 euroa, minkä tietty tiedän, mutta en tiedä sitä, mihin se perustuu, muuta kuin monopoliaseman törkeään hyväksikäyttöön. Sillä viidellä eurolla koira matkustaa 50 kilsaa tai tuhat. Ja koiran koolla ei ole väliä. Tanskandoggi maksaa saman kuin pikkuinen perro. Että ohhohhoijaa vaan sanon minä. Turhaa työtä konnareille vaan tulee, kun pitää tsiikailla koirienkin biljettejä. Mutta on noi veeärrän taksat muutenkin jostain muusta kuin tästä maailmasta, että se siitä sitten.
Mutta koirat siis matkustavat junassa, kun Tampereella junasta jäi pois aika joukko koiria ja sisään meni samanmoinen joukko koiria. Kaikki ei siis heitäkään koiria takakonttiin.
Ja vaaralliseksi on mennyt junamatkustaminen, kun kaksi ei kovin heiveröistä vartijaa lampsi junassa :O En ennen ole nähnyt, että mulle ihan uusi ilmiö.
Tampereen asemalla ajeltiin hissillä ja kuljettiin niitä tunnelikäytäviä, joten vilkas asemakin on nyt sitten sisäänajettu Liinun osalta. Incasta en tiedä, mahtaako se muistaa aiemmat reissut, ehkä.
Perillä odotti Liinua ihan vieras huusholli ja osa ihmisistäkin oli Liinulle vieraita, mutta hyvin tuo siellä kuljeskeli ja varmaan sai rapsutuksia ihan riittävästi, kuten Incakin :) Hyvin ovat sosiaalisia koiria, mikä on tavattoman hyvä. Ilma oli todella hieno, joten koirat olivat enimmän ajan ulkona ja saivat seurata jotain lasten jalkapalloleikkiä ja trampoliinihyppelyjä sun muuta mukavaa. Ja oli niillä omatkin palloleikit, kuten kuvasta näkyy. On tuo Liinu vielä selvästi Incaa pienempi, mutta on se kasvanut aivan hurjaa vauhtia.
Päivän aterian koirat saivat syödä nurmikolla, jonne heittelin kumpaisenkin nappulat. Lapsille sanoin, että pian nurtsilla kasvaa koiranruokaa, kun kylvin niitä sinne :D
Koko päivä reissussa meni ja suurin osa ajasta tietty busseissa ja junassa. Perillä synttäripaikalla oltiin kait kolme neljä tuntia.
Tänään ollaan sitten vietetty rauhallista sadepäivää, Inca on tiukalla perushuomioimattomuudella ja kurilla se kun alkoi turhan paljon huolehtimaan hommista, jotka ei sille kuulu, vaan mulle. Sen kanssa saa näköjään olla tosi tarkkana ja tiukkana kaiken aikaa, eikä paljon voi antaa otteen lipsua mistään syystä tai se käyttää tilanteen heti hyväksi. Kyllähän niitä oireita on ollut, mutta nyt sen vinkumiset ja muut meni yli mun mitan, joten ei auta muu kuin pistää itsensä ruotuun. Siitähän tässä on kyse, koira toimii aina omasta mielestään oikein. Joten Incan kanssa olen ollut kurinpidollisella remmilenkillä ja Liinu on saanut viipottaa mun kanssa metsässä :)
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Hei, me junaillaan...
...näin rauhallisesti:
Ja Liinu on niin Liinu :)
11.9. tapahtumia sitten myöhemmin!
lauantai 10. syyskuuta 2011
Koirat väsytetty
Aamupäivällä hengailimme Kuralan Kylämäessä lehmien, lampaitten, kanojen, kukon ja korvapuustikaffen parissa. Tuli taas siedätettyä koiria maaseudun elukoihin ja samalla reissulla koirat saivat oppitunnin odottamisesta. Emäntä haki kaffeet ja ihanan tuoreen korvapuustin kahvilasta, istahti ulos mukavaan syysilmaan nautiskelemaan niitä ja koirat saivat odotella kiinni sidottuina sen aikaa. Lopuksi vielä kävin viemässä kupin sisälle, kehumassa korvapuustia ja kurkkasin puotiin, jossa on kaikkea jännää myytävänä. Ja koirat odottivat ulkona.
Iltapäivällä teimme pitkän metsälenkin edelleen tosi kivassa syysilmassa. Aurinko paistoi ja satoi vettäkin siinä paisteessa vähän, mutta tosi upea päivä oli. Sieniäkin löytyi taas iltapalan verran: kanttarelleja, tatteja, mustavahakkaita.
Nyt sitten rauhoitin meidän metsälenkkiä välillä niin, että Inca oli remmissä osan aikaa. Tulikin kerta laakista rauhallista. Liinu kulki vapaana koko ajan. En tarkalleen tiedä kumpi härnää kumpaa tai ehkä nuo härnäävät toisiaan vuorotellen, mutta se tietenkin loppui, kun siihen ei enää ollut mahdollisuutta. Mutta ei ollut yritystäkään kummankaan taholta. Sitten Inca kulkee niin hirvittävästi hajujen perässä, että sitä ei pitele mikään. Nytkin se meni metsää ristiin rastiin ja lopulta se oli jonkun sienestäjän luona. Kuului vaan, kun ihminen sanoi, että kukas se siihen tuli. No Inca tietenkin. Ilmeisesti se kulki tuon ihmisen hajun perässä ja lopulta haku onnistui! Ei vaan tarvis niin kauheesti hakea, vähempikin riittäisi etenkin, kun ei olla hakuhommissa.
Joka tapauksessa koirat on nyt väsytetty huomista Tampereen reissua silmällä pitäen. Edessä on paljon matkustamista ja vain vähän liikuntaa. Perillä toki on vaikka mitä jännää varsinkin Liinulle, ensikertalaiselle Tampereelle reissaajalle. Ni, koko reissu on Liinulle jännää ja vähän emännällekin, eka kertaa kahden koiran kanssa noin pitkällä reissulla.
Ja kohta emäntä lähtee saunomaan :)
Iltapäivällä teimme pitkän metsälenkin edelleen tosi kivassa syysilmassa. Aurinko paistoi ja satoi vettäkin siinä paisteessa vähän, mutta tosi upea päivä oli. Sieniäkin löytyi taas iltapalan verran: kanttarelleja, tatteja, mustavahakkaita.
Nyt sitten rauhoitin meidän metsälenkkiä välillä niin, että Inca oli remmissä osan aikaa. Tulikin kerta laakista rauhallista. Liinu kulki vapaana koko ajan. En tarkalleen tiedä kumpi härnää kumpaa tai ehkä nuo härnäävät toisiaan vuorotellen, mutta se tietenkin loppui, kun siihen ei enää ollut mahdollisuutta. Mutta ei ollut yritystäkään kummankaan taholta. Sitten Inca kulkee niin hirvittävästi hajujen perässä, että sitä ei pitele mikään. Nytkin se meni metsää ristiin rastiin ja lopulta se oli jonkun sienestäjän luona. Kuului vaan, kun ihminen sanoi, että kukas se siihen tuli. No Inca tietenkin. Ilmeisesti se kulki tuon ihmisen hajun perässä ja lopulta haku onnistui! Ei vaan tarvis niin kauheesti hakea, vähempikin riittäisi etenkin, kun ei olla hakuhommissa.
Joka tapauksessa koirat on nyt väsytetty huomista Tampereen reissua silmällä pitäen. Edessä on paljon matkustamista ja vain vähän liikuntaa. Perillä toki on vaikka mitä jännää varsinkin Liinulle, ensikertalaiselle Tampereelle reissaajalle. Ni, koko reissu on Liinulle jännää ja vähän emännällekin, eka kertaa kahden koiran kanssa noin pitkällä reissulla.
Ja kohta emäntä lähtee saunomaan :)
Syysauringossa :)
Inca suureksi ihmeekseni löytyi tänään partsilta torkkumassa auringossa, mitä se ei tee juuri koskaan. Kuumahan siellä nytkin oli, kun on lasit ja aurinko suoraan etelästä porottaa sinne. Siellä tuo vaan kuivatteli juuri pestyä turkkiaan tyytyväisen oloisena :)
Niitä näitä
Päivät soljuvat ohi aika kyytiä ja aamut ovat olleet välillä jo vilpoisia. Ja Liinu sen kun kasvaa ja kasvaa, viimeksi painoi 8 kiloa pari päivää sitten. Ensi viikolla onkin virallisen punnituksen paikka, kun Liinu saa taas piikin niskavilloihin. Niin, Liinu näyttää jo oikealta pienikokoiselta vesikoiralta :) Sillä on kyllä matalammat jalat kuin Incalla, ainakin nyt vaikuttaa siltä, ettei siitä tulee niin korkea koira kuin Inca on.
Liinu on varsinainen ahmatti, mutta kyllä se syömisen lopettaa, kun massu tulee täyteen. Eilen illalla annoin molemmille luut, niin oli tosi rauhallista, kun toinen söi luuta olkkarin matolla ja toinen keittiön matolla. Jauhelihamössöä jäi sitten kuppiin, eli ei Liinun mahakaan pohjaton ole, vaikka usein siltä vaikuttaa.
Hyvää kyytiä Liinu juoksee jo Incan kanssa, eikä jää juurikaan jälkeen eli on sillä voimat ja nopeus kasvaneet, vaan ihmekös tuo, kun on koko täällä olo aikansa harjoitellut Incan perässä juoksemista. Hyvää liikuntaa Incallekin, kun on tuommoinen juoksuttaja huushollissa. No, olen minäkin ollut Incan kanssa juoksulenkeillä, mutta ne ovat sellaista tasaista hölkyttelyä ja rauhallista menoa verrattuna noiden kahden spurttailuun.
Siinä se aika sitten kuluukin, kun käymme yhdessä metsä- ja remmilenkeillä ja sitten käyn vielä molempien kanssa erikseen lenkkeillä, Incan kanssa enemmän remmilenkkeillä ja Liinun kanssa olen tehnyt remmilenkkien lisäksi metsälenkkejä. Meno metsässä on silloin tosi rauhallista, Liinu taapertaa siinä lähellä ja seuraa minua kuin hai laivaa. Incan kanssa se saattaa irrota minusta välillä muutenkin kuin juoksemaan, joskin se tosiaan pitää tarkan huolen, että en katoa minnekään.
Liinu on oppinut jo, että "kiipeeee" tarkoittaa namia :) Namia saa, kun kiipeeee kivien päälle metsässä. Se on meidän metsäagilitia :) Ja Incan kanssa ollaan palautettu mieleen, mitä opittiin aikoinaan kanttarellikurssilla. Liinukin siihen tulee söheltämään tietämättä tuon taivaallista, mitä Inca etsii ja onkin kova piteleminen, että se on paikallaan edes hetken.
Keskiviikkona olimme leikkikoulussa sosiaalistumassa, vielä kerta sitä ja sitten katsellaan mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. No, mitään koulutuksia minulla ei ole edes suunnitelmissa. Kyllä Liinu oppii sivulle- ja muut temput sitten aikanaan, jos tarvis on, mutta ehkä käymme kääppänöiden harkoissa vähän harjoittelemassa luoksepäästävyyttä ja siedättymässä toisiin koiriin ja ihmisiin. Ja Incan kanssa voisi käydä näyttelyharkoissa verestämässä miten kehässä seistään!! Joo, kun kattelin taas Koiramme-lehdessä olevia näyttelykuvia, niin ollaan aika kaukana niistä seisontakuvista. En vaan näe mitenkään hirveen tärkeeksi sitä, että koira seisoa jököttää asennossa kuin jossain armeijjassa ikään, mutta onhan sekin taito tuo. Ja ilmeisen tärkeä, jos aikoo pärjätä näyttelyissä. Se on vaan semmoinen maailma, mikä ei vedä mua puoleensa yhtään. Mutta ei tässä kaikkeen tarvi revetäkään, kyllä sitten on taas uupumus lähellä. Ihan rauhassa mennään ja katellaan, mitä tämäkin päivä nyt mahtaa tuoda tullessaan.
Se on vielä arvoitus, mutta huomenna koirat pääsevät Tampereelle synttärikemuihin :) Todennäköisesti me reissaamme sinne junalla, joten saadaan tuo junamatkakin Liinun kokemusmaailmaan, niin ja Tampereen rautatieasema, vähän toista kun nämä paikalliset asemat! Eikä Incakaan turhan tiheästi ole junassa reissanut, kun viime kerta taisi olla vuosi sitten lokakuussa, joten hyvää harjoitusta sillenkin.
Liinu on varsinainen ahmatti, mutta kyllä se syömisen lopettaa, kun massu tulee täyteen. Eilen illalla annoin molemmille luut, niin oli tosi rauhallista, kun toinen söi luuta olkkarin matolla ja toinen keittiön matolla. Jauhelihamössöä jäi sitten kuppiin, eli ei Liinun mahakaan pohjaton ole, vaikka usein siltä vaikuttaa.
Hyvää kyytiä Liinu juoksee jo Incan kanssa, eikä jää juurikaan jälkeen eli on sillä voimat ja nopeus kasvaneet, vaan ihmekös tuo, kun on koko täällä olo aikansa harjoitellut Incan perässä juoksemista. Hyvää liikuntaa Incallekin, kun on tuommoinen juoksuttaja huushollissa. No, olen minäkin ollut Incan kanssa juoksulenkeillä, mutta ne ovat sellaista tasaista hölkyttelyä ja rauhallista menoa verrattuna noiden kahden spurttailuun.
Siinä se aika sitten kuluukin, kun käymme yhdessä metsä- ja remmilenkeillä ja sitten käyn vielä molempien kanssa erikseen lenkkeillä, Incan kanssa enemmän remmilenkkeillä ja Liinun kanssa olen tehnyt remmilenkkien lisäksi metsälenkkejä. Meno metsässä on silloin tosi rauhallista, Liinu taapertaa siinä lähellä ja seuraa minua kuin hai laivaa. Incan kanssa se saattaa irrota minusta välillä muutenkin kuin juoksemaan, joskin se tosiaan pitää tarkan huolen, että en katoa minnekään.
Liinu on oppinut jo, että "kiipeeee" tarkoittaa namia :) Namia saa, kun kiipeeee kivien päälle metsässä. Se on meidän metsäagilitia :) Ja Incan kanssa ollaan palautettu mieleen, mitä opittiin aikoinaan kanttarellikurssilla. Liinukin siihen tulee söheltämään tietämättä tuon taivaallista, mitä Inca etsii ja onkin kova piteleminen, että se on paikallaan edes hetken.
Keskiviikkona olimme leikkikoulussa sosiaalistumassa, vielä kerta sitä ja sitten katsellaan mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. No, mitään koulutuksia minulla ei ole edes suunnitelmissa. Kyllä Liinu oppii sivulle- ja muut temput sitten aikanaan, jos tarvis on, mutta ehkä käymme kääppänöiden harkoissa vähän harjoittelemassa luoksepäästävyyttä ja siedättymässä toisiin koiriin ja ihmisiin. Ja Incan kanssa voisi käydä näyttelyharkoissa verestämässä miten kehässä seistään!! Joo, kun kattelin taas Koiramme-lehdessä olevia näyttelykuvia, niin ollaan aika kaukana niistä seisontakuvista. En vaan näe mitenkään hirveen tärkeeksi sitä, että koira seisoa jököttää asennossa kuin jossain armeijjassa ikään, mutta onhan sekin taito tuo. Ja ilmeisen tärkeä, jos aikoo pärjätä näyttelyissä. Se on vaan semmoinen maailma, mikä ei vedä mua puoleensa yhtään. Mutta ei tässä kaikkeen tarvi revetäkään, kyllä sitten on taas uupumus lähellä. Ihan rauhassa mennään ja katellaan, mitä tämäkin päivä nyt mahtaa tuoda tullessaan.
Se on vielä arvoitus, mutta huomenna koirat pääsevät Tampereelle synttärikemuihin :) Todennäköisesti me reissaamme sinne junalla, joten saadaan tuo junamatkakin Liinun kokemusmaailmaan, niin ja Tampereen rautatieasema, vähän toista kun nämä paikalliset asemat! Eikä Incakaan turhan tiheästi ole junassa reissanut, kun viime kerta taisi olla vuosi sitten lokakuussa, joten hyvää harjoitusta sillenkin.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Vetoleikkiä
Inca tämän kauan jatkuneen vetoleikin voitti, Liinu luovutti ja lähti menemään muina koirina muualle. Siinä ne koirat mittaa kuka on kukin. Mutta Liinu on tosi sitkeä ja ärhäkkä ja pistää hanttiin ihan tosissaan. Jos hampaat on vaihtumassa, niin kyllä ne tuossa hyvin vaihtuvatkin :) Tota mun pitäis kanssa harrastaa Liinun kanssa ja just niin, että minä voitan, ei mitään irti irti hokemia, vaan vetoleikkiä ja sitten kun lelu on mulla, niin se vähin äänin pois ja sillä selvä. Oppii koira tietämään paikkansa. Ainakin tuommoinen ärhäkkä Liinu-koira :)
Joo ja valaistusmestari oli taas tipotiessään, joten kuva on aika pimeetä. Oli ilta ja piti vaivihkaa rueta kuvaamaan, niin ei siinä ehtinyt miettimään valaistuskysymyksiä.
Tukikoirakkotoimintaa
Infoa tukikoirakkotoiminnasta Turussa löytyy tuosta linkistä. Soitin ja kysyin, mitä vaatimuksia on. Koiran pitää olla terve, iällä ei ole väliä, kaikki sosiaaliset koirat, jotka tulevat touhuun niin ihmisten kuin koirien kanssa, ovat sopivia tukikoiraksi. Koirat voivat siis olla pentuja tai vanhuksia ja mitä tahansa siltä väliltä :)
Lohjan seudulla ovat järjestäneet mm. koirakahviloita, olleet mukana erilaisissa ryhmissä ja järjestäneet yhteiskävelyä.
Homma on siis saman tapaista kuin kaverikoirat/hali-bernit. Voi kouluttautua ohjaajaksi tai mennä mukaan koiran kanssa ilman sen kummempaa sitoutumista.
Minähän olen suunnitellut Incan kanssa kaverikoirahommaan osallistumista, mutta tämä vaikuttaa tosi kivalta ja mun jutulta :)
Lohjan seudulla ovat järjestäneet mm. koirakahviloita, olleet mukana erilaisissa ryhmissä ja järjestäneet yhteiskävelyä.
Homma on siis saman tapaista kuin kaverikoirat/hali-bernit. Voi kouluttautua ohjaajaksi tai mennä mukaan koiran kanssa ilman sen kummempaa sitoutumista.
Minähän olen suunnitellut Incan kanssa kaverikoirahommaan osallistumista, mutta tämä vaikuttaa tosi kivalta ja mun jutulta :)
tiistai 6. syyskuuta 2011
Harkkoja ja peuhuja
Illan agilitin aiheena oli ainakin vekkaus, mutta sitä ennen pyörähtelin Incan kanssa hieman torin kulmilla ihan vaan harjoituksen vuoksi. Kävimme asioimassa joukkoliikennetoimistossa, kierähdimme Hansan kautta torille ja risteilimme liikennevaloissa ihmisvilinässä kadun yli ihan vaan huvin vuoksi.
Vekkauksista en tiedä, miten ne menivät ja valssitkin taitavat mennä enemmän sikin sokin, mutta Incalla oli selvästi kiinnostusta hommaan nyt, kun ei ollut liian kuuma. Oli paljon hyppyjä ja putkea, mentiin pitkästä aikaa kepkepkepkeppejä, harjoittelimme omin toimin rengasta ja puomikin meni niin loistavasti, että ei olisi keväällä ikinä uskonut. Puomillakaan emme ole olleet aikoihin, mutta Inca menee sen rauhallisesti ja varmasti, muisti hyvin vielä kosketusjutut sekä ylös mennessä että alas tullessa. Sitä veivasinkin sen kanssa useaan kertaan, että jäi sille nyt mieleen, miten puomilla liikutaan. Incasta varmaan tulisi ihan kunnon agilitikoira, mutta kun emännällä menee pasmat sekaisin :O Parin viikon päästä meillä on agilitin teorialuento, joten ehkä se auttaa saamaan solmuja vähän järjestykseen.
Kotimatkalla Viiman isäntä soitti ja kysyi meitä mukaan iltalenkille. Jätin siis Incan kotiin lepäämään ja otin Liinun metsälenkille. Pennut saivat nyt reuhoa keskenään ja sellaista pyöritystä metsässä olikin, että vaikea oli saada kuvan kuvaa videosta puhumattakaan. Muutamasta nyt sentään tuli kelvollinen ja jos näyttää siltä, että olen kuvannut vaan maata, niin se ei pidä paikkaansa, maassa on myös Liinu maastoutuneena.
Kävin Incan kanssa rauhallisella iltayölenkillä, se sai nuuskutella niin paljon kuin halusi, haukkui yhdet pimeässä törröttävät kottikärryt, joita se tuli kyllä nuuskuttamaankin sekä haukkui yhtä pimeässä seisovaa ihmistä, joka puisteli jotain vaatetta rivarin pihalla. Asiat näyttävät pimeällä vähän toiselta kuin päivällä :)
Ja tänään Inca eka kertaa osoitti Liinulle, että hitto soikoon, sä ärsytät mua. Kun tulimme harkoista kotiin, niin Liinuhan kieppui heti Incan ympärillä tapansa mukaan, minkä Inca on yleensä sietänyt ihan hyvin. Nyt se haukkui Liinulle ja näyttikin siltä, että sitä ärsytti Liinu-ipana. Ja Liinukin siitä alistui, kellahti selälleen ja lipoi Incan kuonoa, joten kyllä siinä oikeasti taisi olla kysymys siitä, kuka on kukin.
Kyllähän Incan käytöksestä voi havaita pieniä muutoksia, joille ei ole muuta selitystä kuin se, että sen pitää sopeutua siihen, ettei me ollakaan enää kaksisteen. Se kaiketi nyppii, vaikka toisaalta Liinu on ihan mukava leikkikaveri. Mutta se ehkä on Incasta outoa, että muut leikkikaverit häipyvät kuka minnekin ennemmin tai myöhemmin, mutta Liinu ei näytä häipyvän yhtään minnekään. Selitä sitä nyt koiralle, että se on saanut pikkusiskon :D
Samikset
Nämä on parhaita tuokiokuvia, kun koirat ikään kuin yhteisestä päätöksestä tekevät milloin mitäkin, kuten rapsuttavat itseään samalla tavalla tai kuten tässä, putsaavat itseään :) Ja repalaiset tyynyjenkulmat kertovat siitä, että Liinun lempipuuhia on nyhtää ja jyystää ja repiä niitä :D Ja emäntä ei paljon jaksaa kieltää tuonkaltaisista asioista, sen kun jyystää tyynynkulmia, jos se on mukavaa. Tyynyt vaihtoon sitten joskus...
maanantai 5. syyskuuta 2011
Uimista ja peuhaamista :)
Vein koirat tänään Ruissaloon uimaan ja hyvin uinti maistui, kun perille päästiin. Inca jaksoi vinkua, vikistä, inistä ja ynistä ihan tarpeeksi ja vähän liikaakin ja Liinu oksensi bussin lattialle, mutta onneksi oltiin ihan takana istumassa ja sain sentään suurimman osan kerättyä kakkapussiin. Sortin sakkia tää joukko!
Kamerakin oli matkassa ja luulin ottaneeni useamman kuvan, mutta kameraan niitä ei ollut tallentunut kuin yksi :O Ehkä sitten otin vaan tuon yhden, joten laitetaan se nyt edes tänne. Yhtään kuvaahan ei täällä vielä olekaan aiheesta "Inca ui" :D
Vesi oli vielä lämmintä siitä päätellen, että Inca innoissaan ui hakemaan leluja kerta toisensa jälkeen ja Liinukin ui, mutta ei niin paljon kuin Inca. Liinulle tuli myös vilu, kun sillä ei ole vielä kovin paljon lihaa luitten ympärillä, vaikka se reippaasti kasvaakin. Pyyhkeet olivat fölissä ja ilma lämmin, joten niillä se vilu saatiin karkotettua.
Illalla oli vuorossa puistopeuhua kera Hugon ja Rompun. Käytimme myös lopuksi hyväksi tilanteita, joita puisto oli pullollaan. Siellä oli ainakin kahdet näyttelyharkat ja kahdet tokoharkat, joten oli hyvä kävellä koirien kanssa ja aiheuttaa häiriötreeniä harkkaajille :DDD Eikun me siis harjoiteltiin koirien ohitusta, Liinuhan oli lähinnä kauhuissaan, kun siellä oli semmoisia isoja kuolaavia koiria :O Hui! Mutta siitä vaan mentiin ees ja taas, eikä ne syöneet Liinua! Liinu on kyllä kova haukkumaan muita koiria, kun ne ovat kauempana, mutta häntä sillä on alhaalla koipien välillä, joten ei se ainakaan elvistele. Ja kävimme myös harjoittelemassa jätskikiskalla jo tuttuja kuvioita: koirat tolppaan, emäntä kiskalle ja sitten tuolille jätskiä syömään.
Kaupunkitreeniä tarvitaan lisää kokoonpanossa emäntä ja koirat.
Kamerakin oli matkassa ja luulin ottaneeni useamman kuvan, mutta kameraan niitä ei ollut tallentunut kuin yksi :O Ehkä sitten otin vaan tuon yhden, joten laitetaan se nyt edes tänne. Yhtään kuvaahan ei täällä vielä olekaan aiheesta "Inca ui" :D
Vesi oli vielä lämmintä siitä päätellen, että Inca innoissaan ui hakemaan leluja kerta toisensa jälkeen ja Liinukin ui, mutta ei niin paljon kuin Inca. Liinulle tuli myös vilu, kun sillä ei ole vielä kovin paljon lihaa luitten ympärillä, vaikka se reippaasti kasvaakin. Pyyhkeet olivat fölissä ja ilma lämmin, joten niillä se vilu saatiin karkotettua.
Illalla oli vuorossa puistopeuhua kera Hugon ja Rompun. Käytimme myös lopuksi hyväksi tilanteita, joita puisto oli pullollaan. Siellä oli ainakin kahdet näyttelyharkat ja kahdet tokoharkat, joten oli hyvä kävellä koirien kanssa ja aiheuttaa häiriötreeniä harkkaajille :DDD Eikun me siis harjoiteltiin koirien ohitusta, Liinuhan oli lähinnä kauhuissaan, kun siellä oli semmoisia isoja kuolaavia koiria :O Hui! Mutta siitä vaan mentiin ees ja taas, eikä ne syöneet Liinua! Liinu on kyllä kova haukkumaan muita koiria, kun ne ovat kauempana, mutta häntä sillä on alhaalla koipien välillä, joten ei se ainakaan elvistele. Ja kävimme myös harjoittelemassa jätskikiskalla jo tuttuja kuvioita: koirat tolppaan, emäntä kiskalle ja sitten tuolille jätskiä syömään.
Kaupunkitreeniä tarvitaan lisää kokoonpanossa emäntä ja koirat.
Iltajuoksulla
Pitkästä aikaa tehtiin Incan kanssa juoksulenkki ja oikein kunnon sellainen. Viime kerrasta taitaa olla aikaa pitkälti yli kuukausi. En ole viitsinyt juoksuttaa Incaa, kun se juoksee ja spurttailee Liinun kanssa aika paljon päivittäin. Ja on ollut sen verran lämmintäkin, että sekin on vaikuttanut mun juoksuinnostukseen.
Mutta totesin vaan taas kerran, miten ihana koira Inca on. Sanoin sille, että juostaan ja heti se tiesi, mitä tehdään :) Vaikutti taas siltä, että se ajatteli juoksemisen olevan meidän kahden juttu, jossa tirppiksellä ei ole osaa eikä arpaa. Jotenkin oli semmoinen olo, että Inca tykkäsi meidän juoksulenkistä. Kun oltiin juoksulenkki tehty, käveltiin vielä hyvä tovi rauhallista vauhtia, Inca sai nuuskutella ja minä viilentyä :)
Olisi kiva tietää, mitä Inca funtsaa nyt, kun meillä on Liinu täällä. Eihän se mitään funtsaa siten kuin ihminen, mutta välillä käy mielessä, että se voi Incaa stressatakin, kun on pentu talossa. Noilla kahdenkeskisillä lenkeillä Inca on vaan aika erilainen verrattuna siihen, kun me lenkkeillään kolmistaan. Kontakti meidän välillä toimii loistavasti ja sanaton viestintä pelaa! Kun lenkkeillään kolmistaan, tuo kuvio vähän säröilee. Kaipa koirakin tarvii aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.
Ja Liinu, joka nyt ei enää roiku remmissä ollenkaan, otti päivällä ilon irti elämästä uimalla kuralätäkössä ja kierimällä lätäkön vieressä savessa ja mudassa. Sillä oli valtavan ihanaa, kun se lässähti lätäkköön mahalleen ja kierähti selälleen ja pyöriskeli siellä niin onnessaan. Pienelle koiralle lätäkkö oli just passeli "kahluuallas" :D Kyllä oli mutainen ja kurainen koira, kun pesin sen. Onneksi tässä talossa ei ole vielä huoneistokohtaista vesimittaria, vedenkulutus(kin) on nimittäin lisääntynyt roimasti Liinun myötä :)
Mutta totesin vaan taas kerran, miten ihana koira Inca on. Sanoin sille, että juostaan ja heti se tiesi, mitä tehdään :) Vaikutti taas siltä, että se ajatteli juoksemisen olevan meidän kahden juttu, jossa tirppiksellä ei ole osaa eikä arpaa. Jotenkin oli semmoinen olo, että Inca tykkäsi meidän juoksulenkistä. Kun oltiin juoksulenkki tehty, käveltiin vielä hyvä tovi rauhallista vauhtia, Inca sai nuuskutella ja minä viilentyä :)
Olisi kiva tietää, mitä Inca funtsaa nyt, kun meillä on Liinu täällä. Eihän se mitään funtsaa siten kuin ihminen, mutta välillä käy mielessä, että se voi Incaa stressatakin, kun on pentu talossa. Noilla kahdenkeskisillä lenkeillä Inca on vaan aika erilainen verrattuna siihen, kun me lenkkeillään kolmistaan. Kontakti meidän välillä toimii loistavasti ja sanaton viestintä pelaa! Kun lenkkeillään kolmistaan, tuo kuvio vähän säröilee. Kaipa koirakin tarvii aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.
Ja Liinu, joka nyt ei enää roiku remmissä ollenkaan, otti päivällä ilon irti elämästä uimalla kuralätäkössä ja kierimällä lätäkön vieressä savessa ja mudassa. Sillä oli valtavan ihanaa, kun se lässähti lätäkköön mahalleen ja kierähti selälleen ja pyöriskeli siellä niin onnessaan. Pienelle koiralle lätäkkö oli just passeli "kahluuallas" :D Kyllä oli mutainen ja kurainen koira, kun pesin sen. Onneksi tässä talossa ei ole vielä huoneistokohtaista vesimittaria, vedenkulutus(kin) on nimittäin lisääntynyt roimasti Liinun myötä :)
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Kuvauksellista, hmmm...
Koirat oli hienosti vierekkäin ja katsoi mua, kun laitoin niille ruokaa. Kamerakin sattu olemaan framilla, mutta minä liian hidas :( Inca päätti sekunnin murto-osassa, että nyt toi tyyppi ei kyl enää nojaa muhun ja lähti pois. Kuvasta tuli sitten tämmöinen. Näkee siinä nyt kuitenkin, että koirat on lyhyessä kuosissa ja että värieroakin niillä on.
Tehtiin aamulla metsälenkin sijaan hallittu remmilenkki. Tai kuljettiin me metsässä, mutta kuntopolulla. Pitää nyt oikeen tosissaan alkaa panostaa yhdessä remmilenkkeilyyn, kun se tulee kuitenkin olemaan meidän arkipäivää liikutaan me sitten missä tahansa. Harvemmin kuitenkaan lähden yhden koiran kanssa minnekään. Kyllähän nuo hyvin kulkevat ja Liinu etenkin mukautuu helposti siihen, mitä koirilta vaadin. Incalla on sitä omaa tahtoa vaan jonniin verran enemmän ja sillä kovempi hinku toteuttaa omia koiramaisia viettejään. Tottelee se, mutta inisee ja ynisee, kun ei saa tehdä, mitä huvittais.
Hallittu remmilenkki on sitä, että koirat on lyhyellä hihnalla mun vieressä, toinen toisella puolella ja toinen toisella puolen. Ja hihnat pitää olla löysällä. Tarkotus on, että ei huidella vasemmalta oikealle ja päinvastoin, ei mennä eestaas ja poukkoilla sinne tänne kaikkien hajujen ja roskien perään, eikä vilkuilla takaa tulevia ihmisiä, koiria tai mitään muutakaan ja ohitetaan koirat ilman kommervenkkejä. Siis toi on tavoite. Kun itse on rauhallinen, eikä turhia höpäjä koirille ja menee vaan, vaikka ne yrittäis poukkuroida jonnekin, ni kyllä ne siihen mukautuu. Pakko mikä pakko. Kahden koiran hallinta lenkillä on pikkusen eri juttu kun yhden, ainakin niin kauan, että saadaan homma toimimaan mua tyydyttävällä tavalla.
Juu ja tirppana jätti remminpuremisen. Oli pruuttapullo mukana ja kerran vissiin muistutin sillä, että sitä MUN remmiä ei sitte purra, ni siihen se jäi.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Taas trimmattiin...
...mutta nyt oli vuorossa Inca. Siinä menikin joku tovi, kun yritin ensin vitosen terällä, että jäisi vähän enemmän turkkia jäljelle, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa ja hukkaan heitettyä aikaa, kun lopulta vaihdoin seiskaterään. Oli sen verran huopaantunutta niskavillaa ja selässä hännän tyvessä ja jossain muuallakin, että paremmin sai vedeltyä seiskalla turkin pois. Nytte jää nähtäväksi, kasvaako turkki miten pitkäksi ennen joulukuuta, jolloin olisi Tambereella ryhmänäyttely.
Kaksi kuukautta on edellisestä leikkuusta ja sillonkin leikkasin seiskalla ja olihan Incasta tuossa ajasssa tullut jo nallekarhumainen, joten voi olla, että mennään näyttelyyn, sama se sitten mitä sanoovat turkista. Ja pari aamuista kuvaa Inca-nallesta :)
Ja ehkä oli viimeinen kerta, kun trimmauspöydän virkaa suoritti lattia/keittönpöytä. Huoh. Ei ole kivaa mulle, eikä koiralle, kun ei kummassakaan pysty kunnolla trimmaamaan. Että aika tuhtaamiseksi se trimmaus meni senkin puolesta. Onneksi toi erinomainen trimmausjälki häviää parissa viikossa :D
Ja Liinuhan piti eristää keittöstä, vaikka se olisi kyllä toimittanut mitä parhainta apulaisen virkaa :) Ja kun portti on Paraisilla, niin ruokasäkki ja lehtiteline sai toimittaa portin virkaa. Kivoja noi vesikoirat, kun niistä ei lähde ollenkaan karvaa :D
Ja Liinu on varsinainen pieni pippuri ja riiviö! Ei muuten, mutta sen remmissä renkkuminen ja muriseminen olis kyllä näkemisen ja kuulemisen arvosta. Otin sen kanssa nyt käyttöön salaisen aseen nro 1. Se on suihku/pruuttauspullo. Voihan sitä sanoa syyksi, että hampaat vaihtuu, pentu on pentu jne., mutta annas olla, kun aika kuluu ja neito tulee murrosikään, ni sehän pistää kahta kauheammin kampoihin, jos ei sille tee selväksi, mitä mä siedän ja mitä en. Aika herkästi tulee raja vastaan. Incan korvissa saa roikkua sillon, kun ei remmilenkkeillä, jos Inca sallii. Mutta mun remmissä ei roikuta. Pari suihkausta teki tehtävänsä ja loppu renkkumiset.
Kaksi kuukautta on edellisestä leikkuusta ja sillonkin leikkasin seiskalla ja olihan Incasta tuossa ajasssa tullut jo nallekarhumainen, joten voi olla, että mennään näyttelyyn, sama se sitten mitä sanoovat turkista. Ja pari aamuista kuvaa Inca-nallesta :)
Ja ehkä oli viimeinen kerta, kun trimmauspöydän virkaa suoritti lattia/keittönpöytä. Huoh. Ei ole kivaa mulle, eikä koiralle, kun ei kummassakaan pysty kunnolla trimmaamaan. Että aika tuhtaamiseksi se trimmaus meni senkin puolesta. Onneksi toi erinomainen trimmausjälki häviää parissa viikossa :D
Ja Liinuhan piti eristää keittöstä, vaikka se olisi kyllä toimittanut mitä parhainta apulaisen virkaa :) Ja kun portti on Paraisilla, niin ruokasäkki ja lehtiteline sai toimittaa portin virkaa. Kivoja noi vesikoirat, kun niistä ei lähde ollenkaan karvaa :D
Lähti Incasta nyt auringonvaalentamat karvat pois ja turkista tuli tasaisemman värinen. Mutta on Inca vaan niin lutu aina ja etenkin nyt, kun silmät taas näkyy kunnolla. <3
Ja Liinu on varsinainen pieni pippuri ja riiviö! Ei muuten, mutta sen remmissä renkkuminen ja muriseminen olis kyllä näkemisen ja kuulemisen arvosta. Otin sen kanssa nyt käyttöön salaisen aseen nro 1. Se on suihku/pruuttauspullo. Voihan sitä sanoa syyksi, että hampaat vaihtuu, pentu on pentu jne., mutta annas olla, kun aika kuluu ja neito tulee murrosikään, ni sehän pistää kahta kauheammin kampoihin, jos ei sille tee selväksi, mitä mä siedän ja mitä en. Aika herkästi tulee raja vastaan. Incan korvissa saa roikkua sillon, kun ei remmilenkkeillä, jos Inca sallii. Mutta mun remmissä ei roikuta. Pari suihkausta teki tehtävänsä ja loppu renkkumiset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)