Lausunto tuli!

No niin, Incan lonkat ovat A/A ja kyynärät 0/0, joten voimme olla tyytyväisiä ja iloisia kaikki (minä, Inca, Liisa ja kumppanit)! Ja tuo lausunto on sitten virallinen ja tällä erää lopullinen.

Tämähän on kuitenkin sellainen asia, johon ei voi itse kai kovasti vaikuttaa (mikä on ruuan merkitys tai liikunnan?), joten vähän on tuuristakin kiinni, millaiset lonkat ja kyynärät koiralla on. Mutta tosi kiva, että ne nyt ovat sellaiset kuin pitääkin.

Olen alkanut tehdä sivuja tänne (Inca, Pentu, Harrastukset) ja otti vähän aikaa, että sain sivut näkyviin ja toimimaan. Ohjeet ei aina ole niin selkeitä kuin voisi olla, joten sitten on vaan pakko yrittää ja kokeilla, että mitä tuli vai tuliko mitään. Pitää varautua heinäkuuhun ja perheenlisäykseen jo hyvissä ajoin :) Vaiheessa ovat vielä, mutta eiköhän niihin täytettä tule aikanaan.

Tottelevainen koira!

Kyllä "vanha" koirakin oppii uusia temppuja :) Se on todistettu. Moneen päivään en ole Incaa häkityttänyt, mutta tänään se sai mennä häkkiin oottelemaan taas ulos lähtöä. Sinne se meni vähän mietiskellen, käpertyi maate ja odotti, että vapaus koitti. Ja tosiaan Incahan ei ole häkissä ollut, että uusi juttu se sille on. Pitäisi vielä testata, meneekö se häkkiin muualla kuin kotona ilman temppuilua. Varmaan menee. Juttu ei ole se, missä häkki on, vaan juttu on itse häkki. No, häkkiä emme nyt ole tarvinneet tositoimissa, mutta eiköhän niitä tilanteita vielä eteen tule.

Vähän surullisen ja alistuneen oloiselta se vaikuttaa.
Kuka tuolla nyt ilosta hihkuisikaan.

Kuntoilemassa

Sateen loputtua emäntä otti itseään niskasta kiinni ja vei koiransa juoksulenkille. Juoksimme kuntolenkin nyt kahteen kertaan, välillä oli pysähdys, kun emäntä kuntoili laitteissa ja Inca sai ihmetellä elämää sillä aikaa. Ja miten hienosti se taas juoksikaan. Se pysyi vierellä hyvin, vastaan tuli aika paljon ihmisiä, jotka niin ikään olivat sateen loputtua lähteneet lenkkeilemään. Me kuljimme "vastavirtaan", siksi vastaan tuli paljon ihmisiä. Ja vastaan tuli koirakoitakin useampia ja hyvin ohitettiin ne kaikki! Jopa kaksi vesikoiraa ohitettiin hienosti, mutta ne eivät kyllä olleet tuttuja vesikoiria.

Ja Inca oli siis ilman hihnaa ja juosta jolkotteli niin kuin se olisi meidän tapamme liikkua aina. Vastaan tuli jopa auto (!!!), joka pysähtyi meidän kohdalla ja kuljettaja kysyi, olenko nähnyt kolmea tyttöä, olivat karkuteillä. En ollut nähnyt. Ja tuo kaikki tapahtui ihan sujuvasti, Inca ei ollut moksiskaan tuossa tilanteessa. Sitten jatkettiin juoksemista.

Lopuksi tokoilimme vähän ja kävelimme mutkien kautta kotiin kivassa aurinkoisessa säässä. Mutta tuota ihmettelen, että Inca ottaa juoksemisen niin hienosti. Ehkä se funtsaa, että tää on emännälle joku tärkee juttu ja tässä nyt täytyy koirankin juosta jolkottaa vierellä, että homma hoituu mallikkaasti. Tai voihan tuo minun vauhtini olla Incalle juuri sopiva etenemisvauhti, sille "normaali" vauhti, ja siksi sen on helppo olla vierellä. Käveleminen koiran näkökulmasta nyt kumminkin on laahustamista.

Inca, lammaskoira :)

Pekin blogissa on videopätkä pikkuisista tirriäisistä syömäpuuhissa :) "Kuuntelutin" sitä Incalla, kun se tuossa sängyn päällä vieressä torkkuu, mutta se ei reagoinut mitenkään. Missä sen äidinvaistot oikein ovat? Hmm. No sillä taitaa olla muut asiat mielessä tai ainakin aikaa menee siihen, että se pitää itseään puhtaana.

Tänään näyttää edessä olevan sadepäivä, mutta eilen lenkkeilimme pitkän kaavan mukaan mm. jokirannassa. Meninmme taas täl pual jokkee olevaa polkua pitkin niin pitkälle kuin pääsi. Edellisellä kerralla kaarsimme ihmisten ilmoille aikaisemmin. Nyt menimme niityltä pienen metsikön läpi ja jatkoimme peltopolkua pitkin aina Nummen kirjastolle asti, johon polku päättyi.

Olen kohninut Incan kanssa kaikissa paikoissa ja löytänyt vaikka mitä maastoja ja polkuja, joista ennen en ole tiennyt mitään. Mutta koiran kanssa on kiva kulkea ja katsoa mitä mistäkin löytyy. Sitä vaan ihmettelen, että jokirannan heinikossa on varmasti punkkeja pilvin pimein, mutta yhtäkään en ole Incasta löytänyt. Josko nyt on huono punkkivuosi tai sitten "myrkyt" tehoaa. Oli miten oli, hyvä kun ei niitä ole.

Kun kävelimme Nummen kirjastolta kotiin, niin eräs vanhempi naishenkilö tuli vastaan, joka alkoi puhua Incalle ja Incahan meni heti rapsutettavaksi ja ihan naisen jalkoihin kiinni :) Nainen kertoi olevansa koiraihminen ja sitä hän mitä ilmeisemmin oli, kun Inca ei yhtään arastellut eikä ollut varautunut. Kyllä Incasta vielä hyvä hali-berni tulee :D Tai se on jo, mutta halikoirien pitää olla kaksi vuotta. Saa sitten nähdä, millainen Inca on kaksivuotiaana.

Kylämäessä käy paljon ryhmiä ja kun kuljemme siitä melko usein ohi, niin eräs lapsiryhmä kommentoi Incaa ja joku lapsista sanoi, että se on lammaskoira :D Muutkin ovat siis havainneet Incan ja lampaan välisen yhdennäköisyyden. Ja lapsethan ovat erityisen tarkkoja havaintojentekijöitä ja vilpittömiä! Minulle ei siis olekaan vesikoiraa vaan lammaskoira!

Kahvilla ja niityllä

Kävin kahvilla Kylämäessä, kun se on sopivan matkan päässä. Saatiin taas harjoiteltua sitä, että Inca istuu ja odottaa, kun haen kahvit ulos. Oli uusi paikka ja se kai teki tilanteen oudoksi, kun Inca pikkuisen vikisi sekä kahvinhakureissulla että tyhjän kupin poisvientireissulla. En kuitenkaan ollut kuin ihan kulman takana ja Inca istui siinä pihapiirissä sen puoli minuuttia, minkä olin pois. Mutta harjoittelu jatkuu taas joku päivä.

Eilen meidän piti mennä sinne kahville ja olimme jo ihan portilla, kun Inca yhtäkkiä alkoi ontumaan vasenta takajalkaa. Se ei astunut ollenkaan sen päälle, nuoli sitä, eikä antanut minun koskea sitä ollenkaan. Mitään siinä ei näkynyt, eikä minulle ole vieläkään selvinnyt, mikä jalkaan tuli. Voi olla, että amppari pisti, muuta en ole keksinyt. No, onneksi vaiva ei ollut pitkäaikainen, eikä vaatinut kummempia toimia (paitsi että soitin kyydin kotiin), mutta kyllä siinä jo ehti huolestua. Mutta minä olenkin huoliherkkä.

Kahvin jälkeen kävelimme joen rannalle, mutta emme menneet förillä yli vaan kuljimme täl pual jokke niityllä. Näin kun yksi koiranulkoiluttaja lähti menemään semmoista poluntapaista ja ajattelin, että jonnekin sieltä varmaan pääsee. Ja siellä olikin vasta mukava niitty. Päästin Incan vapaaksi ja se lähti kirmaamaan kuin keväinen villivarsa pitkin niittyä ja selvästi nautti juoksemisesta. Välillä se piehtaroi heinikossa ja sitten taas menoksi. Se on kiva paikka, kun siellä ei ole mitään kulkuväylää, ei edes kunnon polkua, niin ei siellä tosiaan muita liiku kuin joku koiranulkoiluttaja, joka sattuu tietämään reitin.

Ja sitä merkkailemista, voi hyvänen aika sentään!! Metsäreissulla aamupäivällä Inca kykki suunnilleen kymmenen metrin välein, että miten ihmeessä se saa rutistettuakin ne viisi pisupisaraa tämän tästä. Kai sen vaan pitää julistaa suureen ääneen kaikille, että täällä kulkee juoksuinen narttu tai mitä lie sitten tahtookaan sanoa, selväksi se sanoma kyllä kaikille koirille tulee :D

The Päivä

Peki synnytti tänään pentueen, jossa on kaksi poikaa ja neljä tyttöä. Kaksi vauvelia syntyi kuolleena :( Vauveleita siis oli kaikkiaan kahdeksan. Aamulla puoli kasin aikaan tuli eka viesti Liisalta, ensimmäinen pentu oli syntynyt. Vähän jännä päivä olikin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja kyllä sieltä nyt Incalle siukku on tulollaan, joku ruskeista tirriäisistä pääsee aikanaan ilahduttamaan meidän "vanhusten" elämää :D No, Inca on nuori neito, mutta uskoisin, että siitä on mukava saada kaveri. Ja minä saan oikean koiralauman :) Kyllä kaksi koiraa jo on oikea lauma.

Paljonhan pohdin toisen koiran ottamista, eikä päätös ollut helppo ollenkaan. Incaa tässä kuitenkin ajattelen, että vaikka sillä on ihan hyvät oltavat minun kanssani (hmm, mitähän Inca tuohon sanoisi?), niin veikkaan, että sillä on vielä paremmat oltavat, kun on lajitoveri samassa huushollissa. Onhan siinä varmaan omat kommervenkkinsä, mutta niitä ihmetellään sitten, kun se aika on.

Ja yksi pointti on se, että jos Incalle tapahtuu jotain, niin siitä ehkä mahdollisesti voi selvitä, jos on toinen koiruli olemassa. Inca on vaan mulle tosi tärkeä, ihan liian tärkeä, joten toivottavasti toinen koira tasapainottaa tilannetta. Olenkohan kirjottanut tämän jo joskus tänne? Ehkä en. Taisin pohdiskella tätä foorumilla.

Pekin blogiin tulee pentukuvia, kunhan kätilö ehtii niitä ottaa ja sinne laittaa.

Sähköpostiin oli tullut viesti kennelliitosta, että kunhan maksan 35 euroa, niin sitten saan nopsaan terveyslausunnon niistä lonkkakuvista. No, maksoin sen heti ja ehkä viikon sisällä tulee sitten virallinen lausunto. Kai siellä joku lääkäri vilasee kuvia ja sanoo painavan sanansa ja se sitten maksaa tuon 35 euroa. Hmm. Vähän on rahastuksen makua, kun kuvat ottanut lääkäri jo antoi niistä oman lausuntonsa, mutta tietty tuo liiton lääkärin antama lausunto on sitten "puolueeton". Tai jotain semmoista.

Tein Incalle juoksuhousut sukkiksista (lasten), mutta en ole niitä vielä laittanut sille päälle. Yöksi laitan. Päivällä se pitää itsensä aika hyvin puhtaana, eikä täällä nyt ole niin noko nuukaa, jos jotain veritiploja on jossain. Ne saa pyyhittyä pois ja tämä nyt on semmoinen koirahuusholli muutenkin, kaikkea koiramaista ympäriinsä, että eipä pieni lisä tunnu missään.

Harkkatauko :(

Tämmöistä se on narttukoiran kanssa, että tulee harkkataukoja, kun juoksut alkavat. Incan toiset juoksut siis vihdoin ja viimein alkoivat. Kyllä se on reilut kaksi kuukautta niin paljon merkannutkin, että olen jo kauan odottanut juoksuja. Pari päivää se on nuollut itseään oikein urakalla, että tätä se sitten tiesi. Samoin se on kulkenut ulkona nenä maassa ja eilen Paavo-koira osoitti erityisen suurta kiinnostusta Incan takapäätä kohtaan. Sanoinkin Paavon emännälle, että taitaa juoksut olla tulollaan. Agitreenit jäävät nyt väliin ja mikä kurjinta, niin mejä-päiväkin. Eikä tuo koira kunnon mejä-vireessä olisikaan. Hmm. Pitääköhän harkita sittenkin urospentua :) Niin, etenkin kun Inca lyö laudalta kaikki urokset merkkailussa, niin paljon se on merkkaillut. Nuuh ja pisutipat, nuuh ja pisutipat.....

Postissa

Pentuväripannat ovat postin hellässä huomassa nyt! Ykkösluokan postina lähtivät. Inca käyttäytyi taas niin hienosti postissa, että ensimmäiseksi postineiti sanoi, miten kateellinen hän on, kun koira käyttäyttyy noin hyvin ja rauhallisesti :) Hänellä itsellään oli ylivilkas kettuterrieri. Inca tosiaan meni heti makuulle, kun se huomasi, että taas emäntä hoitaa tärkeitä asioitaan. Paljonkos siinä koira voi muuta kuin ottaa lunkisti.

Postista jatkoimme matkaa tois pual jokke ja nyt oli kamerakin mukana. Muuten reissu meni hyvin, mutta hitto sentään, että verenpaine nousee huippulukemiin, kun joku valistaja ottaa tehtäväkseen kertoa, miten koiran kanssa kuuluu olla. Siellä yksi mies valisti minua tietämätöntä, että koirien täytyy olla kiinni, on linnunpesiä ja kaikkea. No, minä en nykyisin virka tämmöisiin kommentteihin enää mitään. En sano juuta en jaata. Siitä ei seuraa muuta kuin loputon väittely, eikä minun hermoni kestä semmoista, hikeennyn ihan kokonaan, joten pare olla hiljaa ja mennä menojaan. Inca oli ihan nätisti vapaana koko reissun ajan. Ja minä en ole tietämätön, ainoastaan kansalaistottelematon tai jotain muuta sellaista. Ja Incaahan en kiinni pistänyt. Saavat päivitellä siellä vastuuntunnotonta koiranomistajaa ja kirjoittaa yleisönosastossa, mimmoista meno on.

Se kuuluisa kampiföri, joka piti veivata vastarannalta, että päästiin sen kyytiin.

Veivin varressa itse emäntä ja turvallinen kyyti!

Inca voikukkakedolla.

Inca joen rannalla.

Inca pellolla, se pieni piste!

Inca heinikossa!

Melojia

Jokimaisemaa

Kylämäen lampaita, joista...

...nämä kaksi ovat hyvin Incamaisia, vai onko Inca hyvin lammasmainen :D

Kotipolulla

Kotisillalla

Shoppailemassa

Tallustelimme Hämeenkadulle shoppailemaan kivassa syyssäässä, no eiliseen verrattuna. Menimme ensin Koiramaa-kauppaan, joka on jokin aika sitten avattu. Siellä tulikin tovi juteltua, kun puodin pitäjä asuu Paraisilla ja puhuimme mm. koirien uintipaikoista ja sitten punkeista. Inca nuuskutti ensin kaupan läpi ja sitten se kävi maate lattialle odottamaan, milloinka toi puhe oikeen loppuu. Ostin Incalle vesilelun ja vähän herkkuja. Tuolla koiramaalla on nettikauppakin. Ruotsissa kuulemma myrkkypunkkipannat ovat myyntikiellossa, että eiköhän ne meilläkin tule myyntikieltoon muutaman vuoden viiveellä. Tai siten meillä on vahvempia koiria, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä.

Koiramaasta marssimme käsityöliikkeeseen, jossa Inca niin ikään nuuskutteli ensin paikkoja ja kävi sitten makuulle odottamaan, että emäntä saa asiansa hoidettua. Emäntä osti erivärisiä nauhoja ja tarranauhaa, joista kotona syntyi pieniä pentuväripantoja. Lyön pääni pantiksi, että ne ovat liian isoja, vaikka ovatkin tavattoman pieniä :) Pienimmillään ne ovat n. 14 senttiä ja tuo nauha on sentin levyistä.

Ja koska olen varma, että pannat ovat jättiläissuuria, niin tein sitten villalangasta pannat, jotka voi saksilla napsia tarpeeksi lyhyiksi ja solmia kaulaan. Niin, nämä pannathan ovat tietenkin Pekin vauvoille :) Jos sattuuvat olemaan kaikki tasaisen ruskeita, niin erottuu paremmin, kuka on kukin. Huomenna lähtevät postissa, ovat sitten keskiviikkona perillä.

Luontokuvia

Retkeilimme Ruissaloon katselemaan uusia lenkkipolkuja ja haistelemaan niiden tuoksuja. Luonnonsuojelualuetta, jossa koirat olisi pidettävä kiinni. No, suurimman osan ajasta Inca oli kiinni, mutta oli se välillä irtokoirakin se kun ei ole tottunut olemaan kiinni metsässä, niin jotenkin hassua pitää sitä remmissä. Eikä se siitä polulta syrjään edes mennyt, että sen puoleen ei kiinnipitämisellä ollut merkitystä.

Aloitettiin lenkki Choraeuksen lähteeltä, lähdettä ei tosin ole kuvassa.

Lurps!

Keväisen vaalean vihreää.

Osoite: Pönttö 322, Ruissalo. Kyllä lintujen kelpaa!

Kivinen polku meillä :)

Noh, tuleekos emäntä vai mitä?

Ja juurakkoinen polku.

Luontopolku

Kumpi on tärähtänyt koira vai emäntä?

Uimassa

Noutajakoira

Vinksinvonksin-laituri

Märkä koira.

Kampiförillä

Siinä kohtaa Aurajoessa, missä talvella menimme joen jäälle, on sulaan aikaan kampiföri. Se on surullisen kuuluisa siksi, että se on ollut epäkunnossa kai enemmän kuin toimintakunnossa. Nyt se on kunnossa ja kävin veivaamassa meidät toiselle rannalle, jossa teimme lenkin ja veivasin meidät vielä takaisin täl pual jokke (=se puoli jossa on tuomiokirkko).

Ensin föri piti veivata vastarannalta sille puolen missä olimme ennen kuin pääsimme kyytiin. Pieniä hankaluuksia Incalle tuotti taas astua föriin, kun siinä joutuu laittamaan tassunsa ensin maasta semmoiselle metalliselle alustalle, joka epäilytti Incaa aivan hirvittävästi. Sitä piti maanitella ja tsempata. Lopulta se rohkaistui, astui oudolle alustalle ja lopulta förille. Siinä se sitten nökötti sen aikaa, kun kampesin meidät vastarannelle. Pikkuista kuntoilua se kammen veivaaminen, mutta ei sentään ylivoimaista. Takaisin tullessa Inca meni jo hyvin förin kyytiin, se on vaan tuo ensikosketus, mikä aiheuttaa arkuutta.

Vastarannalla lenkkeilimme niillä poluilla, joissa talvellakin. Se on semmoista niittymaisemaa ja kivaa ulkoilumaastoa kesälläkin ainakin silloin, kun ei ole liian paahtava päivä. Incasta oli mukavaa juoksennella ja nuuskutella paikkoja ja bongasi se yhden pupunkin. Pupu istui heinikossa suunnilleen Incan nenän edessä, kun Inca oli kakalla. Pupu lähti pinkomaan, Inca huomasi pupun, mutta eipä se siitä voinutkaan lähteä perään :(, kun oli hommat kesken. Ja sillä välin pupu meni menojan.

Matkalla Aurajoelle kävimme tervehtimässä lampaita (vuh vuh vuh) ja lehmiä (vuh vuh vuh) Kylämäessä. Ne pienet lampaatkin, kaksi emää joilla molemmilla oli kaksi karitsaa, olivat hurjan epäilyttäviä. Ja sangen epäilyttävä oli myös vasikka joka ammui kunnes lähti kauempana olevan laumansa luo. Incalla on siis ollut tänään paljon kaikenlaista epäilyttävää, mutta hyvin se on koettelemuksista selvinnyt.

Niin ja aamulla löysin yhden punkin, lienee tullut aamupisureissulta mukaan. Tyhmä punkki, kun ei tajua, että Incalla on estolääkitys punkkeja vastaan, niitä pillereitä. Pitääkin tarkistaa koira, kun joen rannoilla niitä ötököitä takuuvarmasti on pilvin pimein.

Häkkiä ja purkkia :)

Kovat metodit meillä! No ei sentäs, kävimme antamassa häätöapua Liedossa yhdelle sakemanniurokselle, joka oli ollut Peetsan opissa korjattavana ja nyt tuo koirakko tarvitsi vielä kotinurkilleen purkitusapua, kun koira oli liian kiinnostunut vielä muista koirista etenkin omilla nurkilla.

Pariskunta käveli koiransa kanssa meitä vastaan "kotitiellä" ja kun koira osoitti liikaa kiinnostustaan meitä kohtaan, heitin purkkia ja huusin häivy. Kaksi kertaa tehtiin tämä kuvio ja sen jälkeen koira meni kotipihaansa, eikä suostunut enää tulemaan pois :o

Inca oli aika ihmeissään, että mitä oikein tapahtui, mutta kai se jotenkin tajusi, että en sille mekkaloi, vaan toiselle koiralle, joka yrittää tulla liian liki. Tekee hyvää Incalle huomata, että kyllä emäntä hoitaa hommat ja pitää huolta, ettei "paha" koira tule kiusaamaan. Eihän tuo 9 kuukauden vanha sakemanni mitenkään ollut paha koira, mutta kun koira korjataan, se korjataan kokonaisvaltaisesti, muuten koko homma vesittyy. Toiset koirat siis pitää jättää omiin oloihinsa. Ja niitä remmiräyhiä riittää, jotka räyhää toisille koirille, että olis Peetsalle hommia. Remmiräyhien omistajat vaan sanoo koirilleen, jotka haukkuu ihan hurjana, että älä nyt viitti. Paljon auttaa.

Peetsa kuulemma jää vuodenvaihteessa eläkkeelle, mutta onhan noita hänen opissaan olleita kouluttajia, joskaan ei täällä päin. Namiopetusta saa sen sijaan ihan vaikka huru mycket, mutta kun siitä ei ole mitään apua tosi paikan tullen. Ja lopulta nuo Peetsan metodit, jotka äkkiseltään voivat tuntua kaameilta (ja monista ne sitä ovatkin, ei uskallla paljon mainostaa, ettei ihan lyödä lyttyyn!), ovat simppeleitä, kunhan oivaltaa, mistä on kyse. Kyllä ne konstit on koiran, omistajan ja koko yhteiskunnan parhaaksi, eivät mitään rääkkäystä.

Ja häkki! Tänään Inca meni itse häkkiin!! Jippii! Ei kylläkään ilosta hihkuen, mutta en siis tuupannut sitä, vaan aikansa se mietti, että olenko tosissani ja sitten se totesi, että olen ja käveli häkkiin ihan ilman mitään apuja. Sinne se meni maate ja odotteli, että saan ulkoilukämppeet päälleni. Pikkuista ininää se piti, mutta ei mitään muita mielenosoituksia ilmennyt. Sitten se pääsi pois ja lähdettiin ulkoilemaan. Kai se lopulta on huomannut, että ei häkki mikään kaamea paikka ole, eikä vankila, eikä siellä (vielä toistaiseksi) tarvitse olla kovin kauan. Tätä nyt veivataan ja totutellaan häkkikoiralaan :)

Häkitys ja kuntoilua!

Ei auttanut muu kuin tuupata Inca häkkiin. Vapaaehtoisesti se ei olisi sinne mennyt seuraavaan kymmeneen vuoteen. On se nii pal kauhia paikka :)

Eikä tuuppaaminenkaan ihan helpolla sujunut, mutta kaksi kertaa se on tänään joutunut häkitetyksi siksi aikaa, kun se oottelee, että lähdetään ulos ja saan kamppeet niskaan. Ne ovat olleet sellaisia muutaman minuutin häkityksiä, mutta kuitenkin niin, että kaikki vetoketjut ovat olleet kiinni. Huomenna jatketaan harjoituksia, että alkaa häkkiin meno sujua ilman kommervenkkejä. Tämä kuuluu sarjaan pakolliset hommat hoidetaan.

Illalla olimme ihka oikealla juoksulenkillä! Me molemmat siis juoksimme :) Olimme kuntopolulla ja ensin Inca oli remmissä ja kyllä se juoksu siltä siinäkin sujui, mutta aina välillä se yritti pinkoa eteenpäin turhan innokkaasti ja turhan useasti, joten sitten kokeilin, miten homma sujuu, kun se on vapaana. Ja sehän sujui lopulta aivan mallikkaasti. Se hölkytteli ihan vieressäni, ei lähtenyt omille teilleen, mutta hoinkin sille riittävän usein "siinä", mikä tarkoittaa, että ei lähdetä omille teilleen vaan pysytään siinä, missä ollaan. Ja koko kuntopolku me juostiin ja osa loppumatkasta kotiinkin. Välillä Inca sai levätä, kun emäntä kuntoili kuntolaitteissa.

Juoksulenkin päätteeksi emäntä meni saunaan nautiskelemaan ja Inca jäi kotiin nukkumaan. Mutta juoksulenkki me pistetään uusiksi tuota pikaa, että meidän (emännän) kunto kasvaa. Oli kiva juosta Incan kanssa.

Herätty ollaan

Oli aika tuju piikki, kun Inca oli tainnoksissa yhdeksään asti illalla, jolloin se virkosi sen verran, että söi hyvin halukkaasti. Sitten käytiin pisulla ja jatkettiin nukkumista. Kun kuuden aikaan vein Incan ulos, se oli vielä niin tokkurassa, ettei se tajunnut mistään mitään, eikä pissannut. Häntä alhaalla roikkuen se käveli hyvin, hyvin vaivalloisesti, niin vaivalloisesti, että alakerrassa ollut meille tuntematon ihminen sanoi pienelle lapselle, että koira taitaa olla hyvin vanhan :D :D Ja siltä ressukka kyllä näyttikin, vähintään sataviisivuotiaalta. Nyt tiedän, millainen Inca on vanhana.

Kahden aikaan yöllä Inca alkoi inistä, istui lattialla sängyn vierellä, pää sängyn päällä ja katsoi minua. Kaksitoista tuntia unta putkeen kai alkoi riittää. Kävinkin sen kanssa pikku pisulenkillä ja sitten jatkettiin nukkumista, kunnes kuuden jälkeen aamulla sama ininä taas herätti minut.

Nyt Inca on jo entisellään ja ihan reipas koiruli, mutta kyllä eilen tunsin piston sydämessäni, kun Inca välillä heräsi horroksesta, seisoi ja katseli minua häntä alhaalla ja korvat luimussa surkean ja syyttävän näköisenä: kato ny, mitä teit mulle!

Häntä roikkui tosiaan lähes suorana alhaalla ja vasta tänään aamupäivällä se palasi oikealle paikalleen ylös kippuraan.

Mutta sitten emäntä keksi inhottavuuksia lisää. Käytiin ostamassa kevythäkki ja vaikka se ei mikään ihmekumma häkki olekaan, niin Incasta se on varsin ihmekumma. Laitoin kanalautasen ja nameja häkkiin, jotta koira hakisi sapuskansa sieltä. On se niin varovainen ja inisee, että etkös nyt tule jelppaamaan, kun en millään saa noita ruokia tuolta hökötyksestä. Kaikki ruuat se joutui hakemaan häkistä aikansa vetkuteltuaan. Viimeinenkin siipi hävisi häkistä ilman minun tsemppaamistani, joten kaipa koira häkkiin tottuu. Ja jos ei totu, niin sitten se vaan totutetaan siihen. Tarvitaan sitä mejä-päivänä kuun lopussa.

Illalla oltiin agiharkoissa ja vekkaus oli teemana. Hypittiin paljon, niin paljon, että Inca jotenkin väsyi siihen. Mahtoiko eilinen rauhoituspiikki vielä vaikuttaa. Tosin noin pitkiä hyppysarjoja me emme ole ennen tehneet, että ihan uuttahan se oli. No putki ja puomi olivat sentään kivoja ja hyppyesteitä me sitten jätettiin ihan sovinnolla lopuksi vähemmälle.

En tiedä, missä saunaillassa ja -höyryissä taas on keksitty, että Incan kokoinen kuuluu maksiluokkaan, kun on se sentään niin tosi pieni verrattuna vaikka noutajiin (on niitä meidän ryhmässä). Että onko noissa luokituksissa ollenkaan funtsattu koiran fysiikkaa ja muuta sellaista oleellista ja tärkeää. On se maksiluokan hyppyestekin vaan jotenkin vähän niin kun liian korkea. Protestoin!!! Ja siitä vaan on jaksettava pienen koiran hyppiä. Voi hyvä tavaton sentään! Ja sitten ihmetellään, kun ei koirien kropat kestä. Juupa juu.

No hyppiihän Inca metsässä vaikka kuinka isojen kivien päälle, mutta sen se tekee silloin kun sitä huvittaa ja silloin kun se jaksaa, omien voimiensa mukaan. Kyllä se siis hyppii ja juoksee, mutta on eri asia juosta ja hyppiä jotain merkattua rataa kuin metsässä villinä ja vapaana. Niin tänään meillä oli merkattu rata, että harjoiteltiin sitäkin.

Ei voi tassuja ees laittaa häkkiin, vaan pitää kuuuurkottaaaa...

Huoh!

Yksi tassuja jo häkissä, jee!

Eläinlääkärissä

Inca-pikkuinen sai tänään rokotukset ja siltä kuvattiin lonkat ja kyynärät. Pikkuinen se ei tosin ole, vaan painoi kokonaiset 17 kiloa! Laihdutuskuurille sitä ei kuitenkaan tarvitse laittaa, kun ell Elina Illukka kirjoitti, että paino on hyvä. Purenta on ok ja hampaat erinomaisen puhtaat, lukee paperissa myös! Mikäs ihme tuo, kun hampaita meillä hoidetaan sitten niin maan perusteellisesti :)

Muutenkin Inca on terve tyttö, ei mitään poikkeavaa ilmennyt yleistarkastuksessa. Ja miten hienosti Inca antoikaan tutkia! Hampaat, silmät, korvat, sydämen kuuntelu ja muu kopelointi ja Inca oli ihan rauhallinen (ilman rauhoituspiikkiä!). On ollut arvatenkin hyötyä niistä lukemattomista erilaisista koulutuskerroista, joissa ollaan käyty.

Inca sai rauhoittavan piikin, vähän aikaa kesti, sitten koira alkoi huojahtelemaan ja lysähti maate. Kuvat otettiin ja lonkat ovat A/A(B) ja kyynärät 0/0 eli molemmat ovat siis hyvät. Mitä sitten kennelliitossa kuvista tuumivat, se on eri juttu, mutta minustakin kuvat olivat hyvät, vaikka en niistä mitään ymmärtänyt. Enhän minä tiedä, millaiset ovat vaikkapa D/D lonkkakuvat.

Sitten Inca sai herätyspiikin, mutta eipä tuo kovin kummoisesti koiraa herättänyt. Kyllä se hoiperteli kuvaushuoneesta omilla jaloillaan, mutta lysähti maate taas odotustilassa, josta se ei meinannut millään jaksaa lähteä liikkeelle. Petvetin rappusetkin se hoiperteli miten kuten alas pysähdellen ja kun kotiin pääsin, Inca meni heti eteisen lattialle maate ja siinä se nyt torkkuu. Tämä päivä otetaan rauhallisesti ja ei tuosta nyt vielä ainakaan reuhojaksi olisikaan. Käydään vaan pakollisilla pisureissuilla, mutta ei paljon muuta.

Olihan se kiva tietää, että lonkat/kyynärät ovat hyvät, eipä tarvitse niistä murhetta kantaa ja miettiä, mitä koiran kanssa voi harrastaa ja mitä ei. On ainakin agilitissa semmoisia vempaimia, että ei niissä huonoilla kintuilla ainakaan kiipeillä. Eilen taas ihmettelin A-estettä, että miksi semmoinen pitää olla, kun ei koira mikään kissa ole! Nuuskujen A-este on semmoinen minun korkuiseni (siis tooosi korkea) ja siinä on sellaisia poikkipuita, joita pitkin koira muka kiipeää ylös ja laskeutuu alas. Ja katin kontit, Inca mitään kiipeä. Eikä ne muutkaan mitenkään intoa puhkuen, vaan melkein niin kuin väkipakolla. Ehkä jossain on loivempia A-esteitä ja muunlaisella päälysteellä, mutta tuo on ainakin minusta aivan hurja este. Siis todellinen ESTE.

Mutta muutoin meidän harkat meni hyvin, Inca hyppii ja menee kepit ja puomin ja kuulemma katsoo tarkasti käsiäni :o No varmaan katsoo, kun niissä on namia :D Tuskin se katsoo, että mitä seuraavaksi tehdään, vaan odottaa, että joskos nyt saa namin tässä kohtaa jo.

Väsyttää.

Omassa metsässä :)

Olemme siis kotiutuneet Länsi-Turunmaalta eli Paraisilta ja olimme pitkällä metsälenkillä ihastelemassa vehreää luontoa. Viikossa on tapahtunut aivan valtaisa muutos. Tuntui siltä, että kuljemme melkein viidakossa. Tuo Parainen on sellainen taajama, vaikka kaupunki onkin, että siellä ei ole ole kunnon metsää sillä tavoin kuin meillä täällä kotona on ja siksikin on aina hirveän mukavaa tulla kotiin ja päästä kunnon metsälenkeille.

Inca käyttäytyi taas niin hienosti, kun ylitimme kuntopolkua pariin otteeseen. Se istui kuntopolun toisella puolen odottamassa ylityslupaa ja minä olin polun toisella puolella. Ensimmäisellä kerralla juoksija meni välistämme, ja Inca istui ja odotti. Toisella kerralla sauvakävelijä meni välistämme, ja Inca istui odotti. Lupa tuli molemmilla kerroilla, kun reitti oli vapaa. Nuo tilanteet olivat sellaisia, että Inca olisi hyvin voinut ylittää polun aikaisemmin, mutta ihan tahallaan annoin sen odottaa niin kauan, että ihmiset olivat menneet ohi, kun se on hyvää harjoitusta.

Pari koiraakin meni ohitsemme, mutta nekin ohitukset sujuivat ihan hyvin. Ei mitään hötköilyä mihinkään suuntaan, vaan Inca istui molemmilla kerroilla vähän syrjässä ja odotettiin, että koirat menevät rauhassa ohi. Niin mukavaa, kun se osaa käyttäytyä hyvin ja ettei sitä tarvitse ohitusten ajaksi laittaa kiinni.

Ja kyllä Inca on kanssa niin lutunen :) Se meni yhteen kuraojaan (kivoja sellaiset) ja kun kutsuin sitä ettei jää asumaan sinne, niin se ei meinannut tulla, mutta kun se tuli jalat ja kuono kurassa ja jäi seisomaan vähän matkan päähän minusta kysyvä katse silmissään, että mitä nyt, niin oli se kyllä niin hellyttävän näköinen, että oi voi. Hyvät näyttelijän lahjat sillä tai sitten se on ihan luontaista viattomuutta!

Tänään pääsemme taas agiharjoituksiin viikon tauon jälkeen. Eilenkin olisi ollut kääppänöitten harkat, mutta emäntä sai taas Paraisten reissulta jonkun viruksen ja oli illalla kuumeessa. Taitaavat olla päiväkodin anteja. Onneksi tämänkertainen tauti näyttää olevan nopeasti ohimenevä.

Pekin sivut

Peki eli Incan äitee on odottavalla kannalla ja täältä voi vilasta millaiselta näyttää lähes viimeisillään oleva vesikoiranarttu :)

Lisää uintikuvia

 Inca oppi uimaan oikein kunnolla ja tässä näitä eilisiä otoksia:

 

Mä vesikoira oon!!!

Eilen Inca kasteli itsensä kokonaan ja uikin pienen kiepautuksen, mutta tänään se hoksasi, että se osaa uida ihan oikeasti! Heittelin keppejä syvemmässä kohtaa ja ensin Inca uikutteli, kun kepit lensivät liian kauas, eikä jalat ylettyneetkään enää pohjaan. Heitin sitten taas lähemmäs, että se sai kepin suuhunsa ja sai juosta keppi suussa rantaan. Tuli välillä onnistumisia.

Aikani kun heittelin keppejä kauemmas ja vähän tsemppasin Incaa, niin johan koira lähti keppiä hakemaan uimalla. Ja kerran kun sen homman oli tehnyt, niin sitten se sujuikin jo rutiinilla. Inca ui kepin luo, otti sen suuhunsa ja ui rantaan niiiiin hienosti! Ja kivaa sillä on vedessä, ihan innoissaan se on, kun keppi lentää veteen ja se pääsee hakemaan sitä :) Sitä se jaksaisi tehdä vaikka kuinka kauan. Välillä se saa hepulikohtauksia, jolloin se juoksee hiekassa ympyrää ja sinne tänne, että on koira uinnin jälkeen varmaan kaikkea muuta kuin puhdas. No, hiekat karisevat pois, kun turkki kuivuu.

Tänään rannassa oli paljon pikkukalaparviakin, joita Inca tietysti yritti jahdata huonolla menestyksellä :(  Kalat olivat liian vikkeliä.

Kiva kesäinen viikko meillä!

Monet täällä ovat kysyneet Incan rotua :o Mutta en olekaan nähnyt täällä muita perroja, lagottoja näillä main on kai aika paljonkin. Olemme siis harvinaisuuksia! Ja sekin on hyvä, että Inca on mallikkaasti, niin se on kelpo rotunsa edustaja.

Talviturkki on heitetty mereen...

...ja Incalla oli valtavan hauskaa!