Huhtikuussa pääsemme Incan kanssa pentukurssille, kivaa! Sain vastauksen lähettämääni meiliin ja meidät toivotettiin tervetulleiksi kurssille. Kertoja on kuusi, sekä yksi luentokerta. Neljä kertaa ollaan hallilla, yksi kerta metsässä ja yksi kerta keskustassa. Vaikuttaa hyvältä jo sen puolesta, että ollaan erilaissa ympäristöissä.
Onhan noista kirjoista apua, mutta enpä oikein usko, että kirja kädessä koirankoulutuksesta tulee tarpeeksi kunnollista etenkin, kun kyseessä on ensimmäinen koirani. Jotenkin pitää saada selkäytimeen se, miten toimitaan koiran kanssa oikein. Ajan kanssa tietysti, mutta ei oppi ojaan kaada, eivätkä varsinkaan käytännön koulutustilaisuudet. Yksin tuhertamalla - vaikka kuinka yrittäisi toimia oikein - voi tulla tehneeksi virheitä, joitten karsiminen myöhemmin on vaikeaa.
Ja onhan siinä se hyvä puoli myös, että me molemmat sosiaalistumme, kun olemme toisten koirien ja niiden omistajien kanssa oppia saamassa :)
Varmaankin jatkokurssi seuraa myöhemmin, kunhan ollaan selvitty ensin alkeiskurssista!
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
lauantai 27. helmikuuta 2010
Muutoksia ja pulinoita
Aikani kuluksi vaihdoin blogimallia. Tämä on ilmavampi ja selkeämpi. Lisäsin myös uuden linkin (koiranomi.com), jonka takaa löytyy mm. hyödyllisiä artikkeleita ja kysymys & vastausosasto. Ihan hyvä lukea kaikenlaista koiriin liittyvää etukäteen ja eri lähteistä, kyllä niistä jotain mieleen jää.
Jotenkin voi arvailla, mistä asioista saattaa muodostua ongelmia, kuten vaikkapa ovikellonsoitosta. Kerrostalossa ei ole kovinkaan naapuriystävällistä, jos Inca yrittää ottaa tavakseen haukkua soittoa. Sivustolla oli siihenkin pulmaan ohjeita.
Lähetin myös meilin pentukurssista, joka alkaisi oikein sopivasti huhtikuussa. Saa sitten nähdä, onko tuolla kurssilla vapaita paikkoja. Tavoitteenani on, tottakai, hyvinkäyttäytyvä koira, jonka kanssa voi huoletta ja ilolla kulkea missä vain. Helpompaa sekä koiralle että minulle ja kaikille kanssakulkijoille.
Selvästi huomaan, että olen alkanut tarkkailla muita koiria ja koiranomistajia ja näiden käytöstä, koirien kohtaamisia ja niin edelleen. Sitten mietin, sujuuko näillä kaikki hyvin vai ei, ja miten minä ja Inca mahdammekaan selvitä erilaisista tilanteista. Tai siis miten minä selviän erilaisista tilanteista. Siitähän on kysymys. Inca tekee, mitä minä haluan sen tekevän, kunhan vaan saan viestin menemään perille oikealla tavalla ja hetkellä. Paljon on oppimista meillä molemmilla! Oppia ikä kaikki, näköjään.
Sain kasvattajalta hyviä konkreettisia neuvoja, miten toimia Incan kanssa ensimmäisinä päivinä ja viikkoina, miten edetä sosiaalistamisessa ja uusiin paikkoihin tutustuttamisessa. Kaikki neuvot ovatkin tarpeen, tervetulleita ja kullan arvoisia, olenhan ihan ummikko koira-asioissa. Ensi viikolla menen vielä harjoittelemaan pentulaan koirien kanssa olemista ja lievittämään eroahdistustani :) Viime käynnistä ei ole kuin kaksi päivää, mutta tuntuu kuin siitä olisi kaksi viikkoa!
Jotenkin voi arvailla, mistä asioista saattaa muodostua ongelmia, kuten vaikkapa ovikellonsoitosta. Kerrostalossa ei ole kovinkaan naapuriystävällistä, jos Inca yrittää ottaa tavakseen haukkua soittoa. Sivustolla oli siihenkin pulmaan ohjeita.
Lähetin myös meilin pentukurssista, joka alkaisi oikein sopivasti huhtikuussa. Saa sitten nähdä, onko tuolla kurssilla vapaita paikkoja. Tavoitteenani on, tottakai, hyvinkäyttäytyvä koira, jonka kanssa voi huoletta ja ilolla kulkea missä vain. Helpompaa sekä koiralle että minulle ja kaikille kanssakulkijoille.
Selvästi huomaan, että olen alkanut tarkkailla muita koiria ja koiranomistajia ja näiden käytöstä, koirien kohtaamisia ja niin edelleen. Sitten mietin, sujuuko näillä kaikki hyvin vai ei, ja miten minä ja Inca mahdammekaan selvitä erilaisista tilanteista. Tai siis miten minä selviän erilaisista tilanteista. Siitähän on kysymys. Inca tekee, mitä minä haluan sen tekevän, kunhan vaan saan viestin menemään perille oikealla tavalla ja hetkellä. Paljon on oppimista meillä molemmilla! Oppia ikä kaikki, näköjään.
Sain kasvattajalta hyviä konkreettisia neuvoja, miten toimia Incan kanssa ensimmäisinä päivinä ja viikkoina, miten edetä sosiaalistamisessa ja uusiin paikkoihin tutustuttamisessa. Kaikki neuvot ovatkin tarpeen, tervetulleita ja kullan arvoisia, olenhan ihan ummikko koira-asioissa. Ensi viikolla menen vielä harjoittelemaan pentulaan koirien kanssa olemista ja lievittämään eroahdistustani :) Viime käynnistä ei ole kuin kaksi päivää, mutta tuntuu kuin siitä olisi kaksi viikkoa!
perjantai 26. helmikuuta 2010
Eroahdistusta ja muuta mukavaa
Eilen ei tahtonut uni tulla ja kukuin yöllä ylhäällä vielä yhden kahden välillä. Seikkailin netissä ihmettelemässä koiraportteja. Aamulla heräsin tavallista aikaisemmin. Iltapäivällä ei auttanut muu kuin mennä torkuille, kun silmät eivät pysyneet auki. Herättyäni mutta vielä tokkuraisena lähdin viihdyttämään itseäni Mustiin ja Mirriin. Osteskelin pehmoleluja ja aktivointipallon, herkkuja ja sen semmoista mukavaa. Se piristi. Tuo lähin Musti ja Mirri on oikein hyvä kauppa, paljon tavaraa ja ystävälliset ja avuliaat myyjät.
Päättelin, että minulla on eroahdistus. Mitä muutakaan? Alan hyvin ymmärtää koiraa, joka kärsii eroahdistuksesta. Ei ole ollenkaan mukavaa olla erossa hauvelista nyt, kun pennut ovat jo selvästi "itsenäisiä", eivät siis enää pieniä avuttomia hoipertelijoita, jotka tarvitsevat emon läsnäoloa. Ikävähän tässä jo tulee Incaa!
Kokemattomuus koira-asioissa taas tuli esiin siinä, että mietin yöllä kauan, tarvitsenko koiraportin vai en. Sitten aamulla tulin siihen tulokseen, että tarvitsen. Minulla on varmempi ja turvallisempi olo, kun koira yksin ollessaan on rajatulla alueella. Laitoin meilin Liisalle ja tilasin sellaisen oviini sopivan vähän yli metrisen portin. Matalammasta koirat kuulemma hyppäävät yli. Jos portti käy tarpeettomaksi, niin sen voi myydä eteenpäin.
Alkuviikosta kaiketi menen pentulaan vielä. Lievittämään eroahdistusta.
Päättelin, että minulla on eroahdistus. Mitä muutakaan? Alan hyvin ymmärtää koiraa, joka kärsii eroahdistuksesta. Ei ole ollenkaan mukavaa olla erossa hauvelista nyt, kun pennut ovat jo selvästi "itsenäisiä", eivät siis enää pieniä avuttomia hoipertelijoita, jotka tarvitsevat emon läsnäoloa. Ikävähän tässä jo tulee Incaa!
Kokemattomuus koira-asioissa taas tuli esiin siinä, että mietin yöllä kauan, tarvitsenko koiraportin vai en. Sitten aamulla tulin siihen tulokseen, että tarvitsen. Minulla on varmempi ja turvallisempi olo, kun koira yksin ollessaan on rajatulla alueella. Laitoin meilin Liisalle ja tilasin sellaisen oviini sopivan vähän yli metrisen portin. Matalammasta koirat kuulemma hyppäävät yli. Jos portti käy tarpeettomaksi, niin sen voi myydä eteenpäin.
Alkuviikosta kaiketi menen pentulaan vielä. Lievittämään eroahdistusta.
torstai 25. helmikuuta 2010
Tossu saa kyytiä!
Pennut olivat taas kasvaneet ja voimistuneet viikossa aivan hurjasti. Kuinka pieniä ja avuttomia ne olivatkaan helmikuun alussa, jolloin näin ne ensimmäisen kerran ja nyt ovat jo oikein tomeria koiria. Ulkoilukin sujui tänään aivan toisissa merkeissä kuin viikko sitten. Nyt oli hurjan hauskaa juosta ja peuhata lumessa! Ja "terassilla" maitokin maistui erityisen hyvältä!
Siitä minulla ei ole aavistustakaan, kuka pennuista riuhtoo innokkaana tossua, mutta kivaa puuhaa se oli!
Ulkoilu ja vauhdikas sisäleikki väsyttävät nopeasti ja pian pennut uuvahtavat kuka mihinkin.
Oli siis vallan mukava vierailupäivä tänään pentujen luona. Kyllä minä Incani jotenkin tunnistin, mutta ei se helppoa ollut. Ja lopultakin kaikki pennut ovat aivan yhtä suloisia palleroita tai/ja villikkoja, että tässä vaiheessa ei ole väliä kuka pennuista on kukakin. On kiva nauttia niistä jokaisesta.
Saapa nähdä, jaksanko odottaa ensi viikon perjantaihin ilman välivierailua pentulassa. Viikko kyllä hujahtaa vikkelään, mutta mutta...
Kuvien ottamisen kanssa on vähän niin ja näin, kun siihen ei kauheasti viitsi uhrata vierailuaikaa (pentujen kanssa on mukavampi seurustella!) ja pennut myös vipeltävät sellaista kyytiä, että kuvista tulee mitä tulee.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Inca!
Viimeisin kuva Incasta, kasvattajan ottama!
Eläinlääkärintarkastus, sirutus ja rokotus sujuivat tänään mallikkaasti! Inca on kelpo tyttö, kesti sirutuksen ja rokotuksen hyvin, eikä ollut lääkärillä mitään huomautettavaa, A-luokan koira, kirjoitti Liisa minulle juuri.
Olemme sopineet, että ensi viikon perjantai eli 5.3. on Incan luovutuspäivä. Hui! Enää runsas viikko odotusta!
maanantai 22. helmikuuta 2010
Pentukuviot selvillä
Liisa soitti eilen ja kertoi, että nyt on pentukuviot selvillä ja sain tietää, mikä pentu minulle on tulossa. Vaihtoehdoista olikin puhetta viimekertaisella visiitillä, mutta silloin asia jäi vielä mietintämyssyn alle. Kiva kumminkin tietää, mikä pennuista on oma pentu, Inka.
Huomenna heillä onkin jännittävä päivä, kun eläinlääkäri siruttaa ja rokottaa pennut. Ja nyt pitää alkaa miettiä, milloin haen pennun kotiin, kohta ovat seitsenviikkoisia jo. Olen kaavaillut, että ehkä ensi viikon loppupuolella olisi h-hetki. Mutta sitä ennen käyn vielä katsomassa pentuja ja erityisesti sitä omaa pentua!
Huomenna heillä onkin jännittävä päivä, kun eläinlääkäri siruttaa ja rokottaa pennut. Ja nyt pitää alkaa miettiä, milloin haen pennun kotiin, kohta ovat seitsenviikkoisia jo. Olen kaavaillut, että ehkä ensi viikon loppupuolella olisi h-hetki. Mutta sitä ennen käyn vielä katsomassa pentuja ja erityisesti sitä omaa pentua!
perjantai 19. helmikuuta 2010
Makuualusta koekäytössä
Milli-kissa on todennut makuualustan hyväksi ja kelvolliseksi nukkumapaikaksi. Mutta se on vain lainaa ja kohta emäntä vie makuualustan kotiin odottamaan Inkan kotiintuloa.
torstai 18. helmikuuta 2010
Terveisiä pentulasta!
Innokkaat pennut vastaanottamassa tulijoita! Hauvelit olivat reipastuneet ja kasvaneet viikossa taas paljon ja olivat oikein seurallisia ja ihastuttavia.
Pennut pääsivät myös iltäpäiväpaseerulle, mutta hurrrr, kuinka kylmä oli! Hytisivät lumessa ja pakkasessa pienet. Pikku hiljaa vaan on totuteltava kaikenlaiseen uuteen ja ihmeelliseen.
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Tarpeistoa
Kaikenlaista tarvikketta on tullut hankittua. Tänään ostin pentupannan ja taluttimen, puruluita, tennispallon, korvanpuhdistusainetta ja makuualustan, jonka päällä kuvassa olevat tavarat ovat.
Vielä pitää hankkia ainakin autoajeluja varten turvavaljaat. Mustiin ja Mirriin pyysin kanta-asiakaskortin, vaan en tiedä, kuinka paljon siinä putiikissa tulee käytyä.
Olen suunnitellut, että ensimmäinen bussimatka hauvelin kanssa on Mustiin ja Mirriin. Siihen on vain pari pysäkinväliä eli on hyvä aloittaa tuommoisesta pienestä matkasta matkusteluun totuttelu sitten, kun sen aika on. Hyvä kuitenkin pohdiskella etukäteen kuvioita valmiiksi. Onhan se minulle eräänlaista valmentautumista ja orientoitumista tulevaan.
Ihan tässä tuntee itsensä odottavaksi äidiksi, mutta odottavan aika ei ole kyllä pitkä. Viikot hujahtavat ohi ja ennen kuin huomaankaan, on hauvelin kotiintulon hetki käsillä. Onhan tämä jännittävää, mutta kivaa!
maanantai 15. helmikuuta 2010
Tuleeko kotiin "täystuho"?
Lueskelin koira-aiheisia keskustelupalstoja. Ei ehkä kovin kannattavaa puuhaa tässä vaiheessa. Parempi keskittyä noitten kirjojen lukemiseen ja yrittää ammentaa niistä oleellinen itseensä.
Palstoja lukiessa alkaa esimerkiksi miettiä, että hyvä tavaton, jos koirani onkin täystuho tai/ja itkee ja ulisee yksin ollessaan, vaikka kuinka olisin noudattanut kaikkia ohjeita yksinolon onnistumiseksi. Ihan turhaa huolta vaan aiheuttaa, kun en voi tietää, miten minun pentuni tulee käyttäytymään yksin ollessaan.
Tuntuu tuo Kaimion kirja olevan eräänlainen ABC-kirja. Jollakin foorumilla kyseltiin kirjavinkkejä ja Kaimion kirjaa suositteli yksi jos toinenkin. Eipä juuri muita kirjoja mainittu. Mutta kuten totesin, kirjaa ei kannata tai voi noudattaa orjallisesti. Samaan tulokseen olivat tulleet lähes kaikki kirjaa suositelleet. Mutta soveltuvin osin kirja on kai paras markkinoilla oleva opus aiheesta.
Kirja on paikoin niin perusteellista ohjeistusta, että valmista ei tunnu tulevan ollenkaan. Kuten vaikkapa pennun autoon totuttaminen. No voihan sitä pentua totuttaa autoon, jos on auto. Jos ei ole, niin silloin moinen kirjassa esitetty moneen vaiheen läpikäyminen on silkka mahdottomuus. Sitten kun autokyydillä pitää mennä, niin sitten mennään. Ei autoon menemistä ja siellä olemista voi harjoitella etukäteen ja päivätolkulla ja aloittaa ajomatkoihin totuttelemista pienistä pyrähdyksistä.
Aika näyttää, miten kaikki tuommoinen alkaa käytännössä sujua. Onkohan koiranpennun kanssa vähän sama juttu kuin ensimmäisen lapsen kanssa, jonka kanssa jaksetaan hössöttää ja olla varovaisia ja noudatetaan kaikkia saatuja ohjeita säntillisesti. Koska ollaan tottumattomia ja epävarmoja omista kyvyistä ja halutaan varmistaa, ettei mikään mene pieleen. Toisen lapsen ilmestyessä maailmaan ei aikaa moiseen enää ole. Ja sitten on sitä kokemustakin jo ja varmuutta.
Selvähän se, että ensimmäinen koira ja sen kasvattaminen herättää kasvattajassa monenlaisia kysymyksiä ja ihmettelyjen aiheita. Olen sen verran luottavainen kuitenkin, että luulen, toivon ja uskon kaiken sujuvan suht hyvin. Saa sitten nähdä, miten lopulta käy. Tuleeko kotiini täystuho vai ei, siitä sitten aikanaan!
Palstoja lukiessa alkaa esimerkiksi miettiä, että hyvä tavaton, jos koirani onkin täystuho tai/ja itkee ja ulisee yksin ollessaan, vaikka kuinka olisin noudattanut kaikkia ohjeita yksinolon onnistumiseksi. Ihan turhaa huolta vaan aiheuttaa, kun en voi tietää, miten minun pentuni tulee käyttäytymään yksin ollessaan.
Tuntuu tuo Kaimion kirja olevan eräänlainen ABC-kirja. Jollakin foorumilla kyseltiin kirjavinkkejä ja Kaimion kirjaa suositteli yksi jos toinenkin. Eipä juuri muita kirjoja mainittu. Mutta kuten totesin, kirjaa ei kannata tai voi noudattaa orjallisesti. Samaan tulokseen olivat tulleet lähes kaikki kirjaa suositelleet. Mutta soveltuvin osin kirja on kai paras markkinoilla oleva opus aiheesta.
Kirja on paikoin niin perusteellista ohjeistusta, että valmista ei tunnu tulevan ollenkaan. Kuten vaikkapa pennun autoon totuttaminen. No voihan sitä pentua totuttaa autoon, jos on auto. Jos ei ole, niin silloin moinen kirjassa esitetty moneen vaiheen läpikäyminen on silkka mahdottomuus. Sitten kun autokyydillä pitää mennä, niin sitten mennään. Ei autoon menemistä ja siellä olemista voi harjoitella etukäteen ja päivätolkulla ja aloittaa ajomatkoihin totuttelemista pienistä pyrähdyksistä.
Aika näyttää, miten kaikki tuommoinen alkaa käytännössä sujua. Onkohan koiranpennun kanssa vähän sama juttu kuin ensimmäisen lapsen kanssa, jonka kanssa jaksetaan hössöttää ja olla varovaisia ja noudatetaan kaikkia saatuja ohjeita säntillisesti. Koska ollaan tottumattomia ja epävarmoja omista kyvyistä ja halutaan varmistaa, ettei mikään mene pieleen. Toisen lapsen ilmestyessä maailmaan ei aikaa moiseen enää ole. Ja sitten on sitä kokemustakin jo ja varmuutta.
Selvähän se, että ensimmäinen koira ja sen kasvattaminen herättää kasvattajassa monenlaisia kysymyksiä ja ihmettelyjen aiheita. Olen sen verran luottavainen kuitenkin, että luulen, toivon ja uskon kaiken sujuvan suht hyvin. Saa sitten nähdä, miten lopulta käy. Tuleeko kotiini täystuho vai ei, siitä sitten aikanaan!
perjantai 12. helmikuuta 2010
torstai 11. helmikuuta 2010
Vierailulla!
Tässäpä yksi vauveleista lähikuvassa. Pennut olivat kasvaneet reilussa viikossa paljon ja pysyivät jaloillaan jo tomerasti. Niin olivat ihastuttavia, että pentulaan olisi voinut jäädä vaikka asumaan! Haikeaa ja vaikeaa oli lähteä pois.
Sanoinkin Liisalle, että tuskin maltankaan odottaa sitä, että pentu on kahdeksanviikkoinen. Vaikuttaa siltä, että pakkohan se on kotiuttaa jo aiemmin!
Oli tosi kivaa nähdä pennut! Oikein euforinen olo tuli pentujen näkemisestä!
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Lisää hankintoja
Hauveli sai tänään kaksi ruokakuppia, joista toinen on vesikuppi. Ne ovat metallia ja niissä on irrotettava kumirengas alareunassa, pysyvät paikoillaan koiran syödessä. Tai no, ei sitä vielä tiedä. Sitten ostin kynsisakset, pallon ja kakkapusseja (40 kpl).
Kaulapanta ja hihna nyt ainakin pitää vielä hankkia tai sitten valjaat. Kumpikohan on pennulle parempi? Ja herkkupaloja, kun niitä tuntuu kuluvan vaikka kuinka paljon palkitsemiseen. Penturuokaa saan mukaan kasvattajalta, joten sitä ei tarvitse varata kotiin.
Huomenna menen katsomaan pentuja. Näen ne nyt toisen kerran. Edelliskerralla olivat vielä pentulaatikossa, mutta nyt varmaankin vipeltävät villinä vapaudesta! Tai nukkuvat. Jos valokuvat onnistuvat, niin niitä ilmestyy tänne sitten pikapuoliin.
Kaulapanta ja hihna nyt ainakin pitää vielä hankkia tai sitten valjaat. Kumpikohan on pennulle parempi? Ja herkkupaloja, kun niitä tuntuu kuluvan vaikka kuinka paljon palkitsemiseen. Penturuokaa saan mukaan kasvattajalta, joten sitä ei tarvitse varata kotiin.
Huomenna menen katsomaan pentuja. Näen ne nyt toisen kerran. Edelliskerralla olivat vielä pentulaatikossa, mutta nyt varmaankin vipeltävät villinä vapaudesta! Tai nukkuvat. Jos valokuvat onnistuvat, niin niitä ilmestyy tänne sitten pikapuoliin.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Välihuomioita Kaimion kirjasta
Kaimion kirjaa lukiessa tulee välillä uskon puute, mutta onneksi puute on ohimenevää ja sen voittaa ajatus, että muutkin ovat saaneet pennun kasvatettua, miksi en siis minä. Pennun kasvatus ei ole ylivoimaista, jos olisi, montakohan koiranomistajaa silloin olisi. Ei kovin montaa.
Mutta kyllä kirjasta on ehdottomasti enemmän apua kuin haittaa ainakin minulle. Siitä saa osviittaa, miten pitää missäkin tilanteessa toimia, vaikka ei just jetsulleen samalla tavalla itse toimisikaan. Olosuhteet ja koirat ovat niin erilaisia, että eihän opusta voi orjallisesti noudattaa. Ja omistajatkin ovat kaikki vielä erilaisia. Niin ja muistaakohan sitä sitten, miten missäkin tilanteessa pitää toimia, kun on tosipaikka edessä. Tuskin. No, todennäköisesti oppii välttämään pahimmat virheet. Toivottavasti.
Ehkä suurinta antia on se, että oppii ymmärtämään miten koira toimii tai "ajattelee".
Ja jotain tuttua sieltä löytyi. Kaimio kirjoittaa, että hyvät näyttelijän lahjat ovat tarpeen, kun koira yrittää saada ihmistä hereille, vaikka vielä olisi nukkumisaika. Pitää näytellä nukkuvaa, eikä välittää koiran huomionkipeydestä tai yrityksistä.
Tätä konstia minä noudatin Tuplan kanssa ihan "luontaisesti" ilman kirjojen oppia silloin, kun Tuplan luona yövyin. Kyllä konsti tepsi ja sai aamulla nukkua kauemmin.
Hyvin Liisa minua evästi sanoessaan, että kun tästä ja Vilanderin Koirankorjauskirjasta suodattaa oleellisen, niin saa hyvät lähtökohdat koiran kasvatukseen. Tai jotenkin tuohon tapaan.
Kirja on vielä kesken, mutta tässä oli jotain pieniä välihuomioita kirjasta.
Mutta kyllä kirjasta on ehdottomasti enemmän apua kuin haittaa ainakin minulle. Siitä saa osviittaa, miten pitää missäkin tilanteessa toimia, vaikka ei just jetsulleen samalla tavalla itse toimisikaan. Olosuhteet ja koirat ovat niin erilaisia, että eihän opusta voi orjallisesti noudattaa. Ja omistajatkin ovat kaikki vielä erilaisia. Niin ja muistaakohan sitä sitten, miten missäkin tilanteessa pitää toimia, kun on tosipaikka edessä. Tuskin. No, todennäköisesti oppii välttämään pahimmat virheet. Toivottavasti.
Ehkä suurinta antia on se, että oppii ymmärtämään miten koira toimii tai "ajattelee".
Ja jotain tuttua sieltä löytyi. Kaimio kirjoittaa, että hyvät näyttelijän lahjat ovat tarpeen, kun koira yrittää saada ihmistä hereille, vaikka vielä olisi nukkumisaika. Pitää näytellä nukkuvaa, eikä välittää koiran huomionkipeydestä tai yrityksistä.
Tätä konstia minä noudatin Tuplan kanssa ihan "luontaisesti" ilman kirjojen oppia silloin, kun Tuplan luona yövyin. Kyllä konsti tepsi ja sai aamulla nukkua kauemmin.
Hyvin Liisa minua evästi sanoessaan, että kun tästä ja Vilanderin Koirankorjauskirjasta suodattaa oleellisen, niin saa hyvät lähtökohdat koiran kasvatukseen. Tai jotenkin tuohon tapaan.
Kirja on vielä kesken, mutta tässä oli jotain pieniä välihuomioita kirjasta.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Ensimmäinen lelu
Eihän sitä voinut vastustaa. Koiran pehmolelua. Kuuluu siitä jotain vinkunaa, kun sitä painaa. Ehkä koirat tykkäävät sellaisesta äänestä. Kaipa lelujen suunnittelijat tietävät nämä asiat paremmin kuin minä.
Joka tapauksessa hauvelilla on nyt edes yksi pehmolelu, mitä saa retuuttaa. Eri asia on sitten, onko se mieleinen vai ovatko muut kotoa löytyvät tavarat mieluisampia leluja. Aika näyttää.
Ja pesin tänään Tuplan vanhan makuualustan. Lainaan sitä, niin ei tarvitse ostaa kaikkea. Sekin on siis valmiina odottamassa pennun kotiutumista. Pikku hiljaa kun teen näitä valmisteluja, niin eiköhän kaikki ole kunnossa kun h-hetki koittaa.
Joka tapauksessa hauvelilla on nyt edes yksi pehmolelu, mitä saa retuuttaa. Eri asia on sitten, onko se mieleinen vai ovatko muut kotoa löytyvät tavarat mieluisampia leluja. Aika näyttää.
Ja pesin tänään Tuplan vanhan makuualustan. Lainaan sitä, niin ei tarvitse ostaa kaikkea. Sekin on siis valmiina odottamassa pennun kotiutumista. Pikku hiljaa kun teen näitä valmisteluja, niin eiköhän kaikki ole kunnossa kun h-hetki koittaa.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Vapaus koitti
Pentujen vapautus 4.2.2010, kuva Ilkka Haapsaari. Pentujen maailma avartui, kun pentulaatikko lähti ja tuli koko suuri kylppäri ihmeteltäväksi!
lauantai 6. helmikuuta 2010
Kotoisasti Inka
Pennut syntyivät 12.1. ja ovat nimeltään Inez, Ita, Ivy, Ibby, Inca, Iggy ja Indy. Kaksi viimeistä ovat poikia, muut siis tyttöjä. Heti kun Liisa, kasvattaja, luetteli nimiä ja kuulin nimen Inka, ajattelin, että tuo on kiva ja hyvä nimi hauvelilleni. Tuntui omalta. Kuka kukin pennuista on ei ole vielä selvillä, mutta se pentu, joka minun matkaani lähtee on siis Inca tai kotoisasti Inka ja Incaksi myös jää. Mielessäni jo harjoittelen nimen käyttämistä.
Pennut ovat seitsenviikkoisia 2.3. ja silloin siis voisin hakea omani kotiin. Siihen ei ole paljon aikaa. Annan kuitenkin pennun olla emonsa hoivissa kauemmin, suunnilleen siihen kahdeksanviikkoiseksi asti.
Hain tänään kirjastosta Tuire Kaimion kirjan Pennun kasvatus. Nyt on hyvää aikaa lueskella ja yrittää imeä kirjasta itseensä tarpeelliset pennunkasvatuksen aakkoset. Ensikertalaisella koiranomistajalla riittää kaikenlaista ihmettelemistä ja oppimista, kukaan ei ole seppä syntyessään. Onneksi Liisaltakin voi ja saa kysellä kaikkia mieleentulevia hassuja kysymyksiä.
Pennut ovat seitsenviikkoisia 2.3. ja silloin siis voisin hakea omani kotiin. Siihen ei ole paljon aikaa. Annan kuitenkin pennun olla emonsa hoivissa kauemmin, suunnilleen siihen kahdeksanviikkoiseksi asti.
Hain tänään kirjastosta Tuire Kaimion kirjan Pennun kasvatus. Nyt on hyvää aikaa lueskella ja yrittää imeä kirjasta itseensä tarpeelliset pennunkasvatuksen aakkoset. Ensikertalaisella koiranomistajalla riittää kaikenlaista ihmettelemistä ja oppimista, kukaan ei ole seppä syntyessään. Onneksi Liisaltakin voi ja saa kysellä kaikkia mieleentulevia hassuja kysymyksiä.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Tästä se alkaa...
...niin blogin kirjoittaminen kuin koiraihmisen elämäkin!
Eilen 4.2.2010 oli tärkeä päivä. Päätin ottaa espanjanvesikoiran. Pentu tulee kotiin maaliskuun alussa ja tämä edeltävä aika on jännittävää odotusaikaa ja totuttelua siihen, että minulle tulee elämäni ensimmäinen koira. Totuttelua vaatii myös tämä blogin kirjoittaminen, sillä aiemmin en ole blogia kirjoittanut.
Eilen 4.2.2010 oli tärkeä päivä. Päätin ottaa espanjanvesikoiran. Pentu tulee kotiin maaliskuun alussa ja tämä edeltävä aika on jännittävää odotusaikaa ja totuttelua siihen, että minulle tulee elämäni ensimmäinen koira. Totuttelua vaatii myös tämä blogin kirjoittaminen, sillä aiemmin en ole blogia kirjoittanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)